Reikä hampaassa - ja lompakossa

No argh! Viattomasti tässä eilen näppäilin konetta purkkaa natustaen niin eikö mokoma mennyt ja nykäissyt multa yhdestä poskihampaasta paikan irti. Jumaleissön, taitaa olla tiukkaa tavaraa tuo Suomesta tuotatettu xylitolpurkka! Ni eihän siinä muuta kuin hätä kädessä (tai no lähinnä se irronnut paikka kädessä...) soittamaan paikalliselle tutulle, joka on ammattinsa puolesta juuri paras neuvomaan hyvän hammaslääkärin valinnassa. Hyvät diiteilit sainkin, joten tänään sitten soitin heti ajan suositellulle tohtorille (jota muuten tuntuu käyttävän lähes koko suomalaiskunta täällä!) ja sainkin sen vielä samalle päivälle.

Lääkärillä oltiin valtavan ystävällisiä ja ihania. Kaikki toimenpiteet selvitettiin etukäteen, hoitaja ja lääkäri jutustelivat kaikenlaista, mutta eivät typerästi kyselleet kaikkea juuri silloin kun suu on täynnä pumpulipalloja ja vieraita sormia. Täällä tosin tuo douppaus on ihan eri luokkaa kuin Suomessa. Tohtori sanoi että ko. hammas ei tunne mitään (vanha juurihoidettu hammas), mutta ikenissä voi vähän tuntua, joten hän laittaa vähän puudutetta. Tuputti sinne jotain sellaista geeliä, joka alkoi nopsasti kihelmöidä ja viedä tuntoa. Mä tietty luulin et homma on siinä mutta en ehtinyt kissaa sanoa kun jo hirveä spruutallinen puudutetta piikitettiin perään. Jelp! Aika pian sitä oltiin toinen puoli kasvoista ihan turtana ja kielikin tuntui siltä kuin se olisi vaihdettu patakintaaseen.

Itse toimenpide tehtiin huolella ja hartaudella, mutta hyvin professionaalisti ja miellyttävästi. En olis muuten tuota jälkimmäistä sanaa kuuna päivänä uskonut hammaslääkärissä käyntiin yhdistäväni... Kerta se on ensimmäinenkin!

Hammaslääkärien hintavuudesta mua oli jo varoiteltu, mutta meinasi leukaperissä olla koukkaamista ennen kuin tavoittivat tiskin pinnan kun näin loppusumman: reilut 1150 taalaa. Ziisusmariajakaiffaritkanssa! Onneksi vakuutus korvasi ison osan, mutta kyllä Mastercardia sai vinguttaa 560 taalan edestä. Jokusia kuukausia sitten kävin eräässä toisessa toimenpiteessä (muu kuin hammaslääkäri), joka vakuutusotteen mukaan maksoi melkein 2000 taalaa, mutta mun osuudeksi jäi onneksi pulittaa vaan n. 350 dollaria.

Täällähän ei tosiaan ole mitään julkista terveydenhuoltojärjestelmää vaan kaikki käyvät yksityisillä lääkäreillä. Useimmilla ihmisillä on erilaisia ja eritasoisia vakuutuksia, jotka enemmän tai vähemmän korvaavat lääkärissäkäynnit, hoidot ja lääkkeet. Meillä on aika hyvät vakuutukset miehen firman kautta, joten sikäli olemme onnellisessa asemassa. Tässä maassa on kuitenkin lukuisa joukko niitä köyhempiä ihmisiä, joille ei työnantaja tarjoa vakuutusta ja joilla ei ole varaa sellaista itse ottaa. Näiden lekurihintojen myötä ei ole mikään ihme, että osalla kansaa terveys on heikoissa kantimissa ja hampaat mätänevät suuhun :(.

Nyt alkaa pikkuhiljaa olla tunto jo palannut poskeen ja kieleen ja puhekin luistaa ihan entiseen tahtiin ;). Mies (joka muuten taas vaihteeksi palasi Suomen reissultaan niiskuttaen ja flunssaisena...) oli kyllä varmaan ihan tyytyväinen kun rouva paksukieli puhui kerrankin edes tovin aikaa hitaammin ja rauhallisemmin kuin tavanomaiseen rata-tata-rata-tata-tahtiinsa...