Kuinka monet läksiäiset tarvitaan että tyyppi tosiaan lähtee???

Voiko olla osuvampaa lahjusta kenkäfriikille heppahöperölle :D!? Kiitos ja etähalaus, Anu ja Minna!

Koska muuttoaikataulumme on ollut varsin tiukka, päätimme että mitään läksiäisiä ei kyllä pahemmin keretä viettelemään... No hupsis, kuin kävikään... On ollut läksiäisiä tai sen suuntaisia illanviettoja tai gettogethereita entisellä työporukalla, nykyisellä työporukalla, heppakaveriporukalla, kaveriporukalla, ystäväporukalla, miehen puolelta kaveriporukalla jne. jne.

Vaikka kaikenlainen lahjonta oli kiellettyä, ovat uppiniskaiset ystäväiset lisänneet muottokuormaamme kuitenkin aivan ihanilla lahjuksilla... On Desperate Housewives -oppimateriaalia, Pentikin puinen salaattivati, Marimekon unikko-sarjaa, aivan supersuloiset heppakuvioiset pikkukengät jne. Tängjuu kaikki te ystäväiset :) ! Nyt alkaa olla lähtö jo lähellä joten kaikkien näiden läksiäisten jälkeen taitaa tosiaankin kohta olla aika nostella laukut ja kissat kainaloon ja suunnata kohti horisonttia. Bai-bai!

Pieni on maailma!

Joo-o, maailma on pieni, se on jo moneen kertaan todettu, mutta todetaan taas. Kun päätimme lähteä maailmalle ja aloimme valmistella reissuun lähtöä, päätin oitis että jos en kerta saa rakasta hevostani matkalle mukaan, on perheen "lapset" eli karvaiset kissakaverit Hiski (14 v) ja Elvis (10 v) saatava mukaan. Se olikin sitten helpompi ajatus kuin mitä sitä seurannut selvittely... Kaikki viranomaistahot ja artikkelit olivat täysin eri mieltä siitä mitä kissojen kera muutto oikein merkitsee dokumentaatioiden ja rokotusten yms. kannalta.

No, koska kuukkeli auttaa kaikkeen, googletin pari kissaforumia, joilla kyselin löytyisiköhän jostakin joku henkilö, joka osaisi kertoa mitä se todella ottaa, että eläinystävät pääsevät mukaan. Toisella palstalla tärppäsikin ja pari kasvattajakonkaria kertoivat kuinka tulee toimia. Loistavaa apua, kiitokset heille! Toisella palstalla ei asiantuntijoita pyörinyt, mutta sinne kirjoitteli eräs Mervi, joka kyseli myös neuvoja kun on muuttamassa Texasiin kesällä. Vinkkasin palstalle, että mulla on nyt infoa ja sitä voipi kysellä meilitse.

Palstan kontakti osoittautui lähes ikäisekseni naiseksi, joka oli muuttamassa kesäkuun alussa - ylläri pylläri - Dallasiin, Texasiin... Heidän elämäntilanteensa oli lähes copy-paste meidän elosta: mies menossa samaan isoon suomalaisfirmaan Dallasiin duuniin ja Mervi puolestaan jäämässä samanlaiseksi desperate housewifeksi kuin minäkin. Heillä oli myös kisu lähdössä messiin. Pommittelimme toisiamme aikamme meilitse ja vaihtelimme vinkkejä miten mikäkin asia on hoidettu ja suunniteltu. Lopulta jännetuppitulehduksen pelossa päätimme nähdä lounaan äärellä pari päivää ennen Mervin lähtöä Dallasiin. Että oli hauskaa! Höpötettiin suunnilleen yhtä aikaa koko parituntinen. Olipa kiva kun oli joku joka tosiaan tiesi omasta kokemuksesta ilot, surut, pelot ja innokkaat odotukset mitä muuttoon liittyi...

Nyt olen kuullut Mervin ekasta parista viikosta Dallasissa meilitse ja hänen blogistaan. Kivaa on ollut, joten intoni päästä pian matkaan sen kun kasvaa :) ! Ilmeisesti tosin Dallas on puolillaan suomilandialaisia, joten ties mitä tuttuja sieltä vielä on nurkan takaa tulossa vastaan...

Siis mikä Skinnu?

Nopein ehti tuossa jo ihmettelemään että mikä halavatun Skinnu. No, Stennulle tämä on jo ihan tuttu stoori, mutta muille ihmettelijöille seuraa selvennys. Kas kun tämä tyttönen oli pienenä heppahulluna ratsastusleirillä (vuonna 1986 mistä kuvakin on...), niin leirin ihannoitu "isonen" ihmetteli kovasti minulle että "miten ihmeessä sä olet noin skinny (laiha)". (Siihan aikaan olin lähinnä yhtä luurankoa, vaikka vetelin herkkuja kaksin käsin. Valitettavasti se herkkujen lappaminen on säilynyt, mutta ei se ihmeen tehokas aineenvaihdunta...) Minähän pienenä ihmisenä en tietysti ymmärtänyt että mikä se skinny on vaan kuulin ja luulin että skinnu. Se oli varmaankin jotenkin positiivista, joten päätin että olen sitten lempinimeltäni Skinnu. Parhaalle kaverille piti tietty vääntää sointuva lemppari ja hän sai sitten luvan olla Stennu :) . Morotitiloo vaan Stennulle!!!

Taustaa: Näin kohotat selkeästi säädön määrää!

Tunnetustihan säädön määrä ei ole elämässä vakio. Niinpä minäkin eräänä kevättalvisena iltapäivänä terassilta lunta lapioidessani totesin että kiesus, mihin mahtoi vuosi tästä välistä kadota. Ei todellakaan ole kulunut kuin hujaus siitä kun vuosi sitten huhkin samoissa hommissa. Tässä välissä sitä on vaan ravattu työ-koti-talli -triangelissa vapaavalintaisessa järjestyksessä ja päivät ovat vierineet uskomatonta vauhtia. Pakko tehdä jotain, tähän oravanpyörään on saatava jotain muutosta tai kohta 5-kymppisenä ihmettelen ihan just tätä samaa lapio kourassani!

Ja kas, elämänmuutos tuli kuin tilauksesta! Mies hankkiutui töihin Yhdysvaltoihin, tarkemmin sanottuna Dallasiin, Texasiin. Tätä vaihtoehtoa oli pohdittu jo useampaan toviin, mutta nyt se sitten tuli ajankohtaiseksi ja päätettiin että what the heck, katsotaanpa mitä tämä kortti tuo tullessaan.

Säädön määrä elämässäni oli tähän saakka ollut ailahtelevainen, mutta kohtuuden rajoissa. Nyt sitten säätöä alettiin saada koko rahalla: pistetään asunto myyntiin, pistetään perheen kaikki kolme autoa myyntiin, pistetään hevonen myyntiin, järjestellään työkuvioita, hankitaan tarvittavia papereita jne. eli periaatteessa irtisanoudutaan koko nykyisestä elämästä ja kassotaan mitä tulevaisuus tuo.

Pyörät on nyt pantu pyörimään ja säätöä riittää niin reippahasti, että jo on juhannus jollei kohta ala pälvikalju paistelemaan kun revin hiukset päästäni kaiken tämän hermoilun keskellä... Tässä blogissa on tarkoitus katsastaa muuttorojektia ja elämää Dallasissa. Pysyypähän kaveripiiri kerralla päivitettynä ja tulee kaffetauot heillä hyvin (??? tästä voitanee olla montaa mieltä...) käytettyä ;) .