lauantai 29. joulukuuta 2007

Happy Birthday (to me)!

Ja hyvät ja onnelliset synttärit ne olivatkin! As usual, synttärini olivat ovelasti maastoutuneet jouluhumun jälkeiseen arkeen, joten tavalliseen tapaan ne olivat mennä ohi sen kummemmin noteeraamatta. Mies muisti kuitenkin lahjuksella ja vei minut synttäridinnerillekin Gaylord Texaniin. Kyseinen paikka on iso hotelli- ja kongressimesta Grapevinessa eli vartin ajomatkan päässä meiltä.

Jakke on joskus ennenmuinoin duunimatkallaan ollut Gaylord Texanissa yötä, mutta mun visiitti sinne oli ensimmäinen laatuaan. Olikin aika nasta mesta! Siellä on San Antonion tapainen pieni riverwalk (sellainen "joki" ja sitä reunustava kävelykatu), useampi kiva ravintola, muutamia putiikkeja ja näin joulun aikaan todella loistelias määrä jouluvaloja ja -koristeita. Joulutähtiäkin oli istutettu ympäriinsä tuhansia!

Kävimme ensin hieman pällistelemässä ympäriinsä ja ostamassa liput ICE!-tapahtumaan. Koska jonot sinne olivat hermeettiset, päätimme käydä ensin täyttämässä kuvut niin jonottaminen olisi ainakin mukavampaa. Syötiin aivan ihanat ateriat Ama Lurissa! Siis TAI-VAAL-LIS-TA!!! Parasta mitä on täällä tähän mennessä tullut mussutettua. Etenkin crab caket olivat herkullisia!

Vatsat täysinä ja mieli korkealla hilauduimme sitten jonon jatkoksi ICE!-tapahtumaan. Jonossa vierähtikin sitten sellainen reilu tunti, mutta sisseinä vaan sinnittelimme vaikka jossain vaiheessa lievä kyrvähtäneisyys yritti hiipiä pintaan. Lopulta pääsimme tapahtumahalliin, jossa oli siis pakkasta sellaset -13 astetta - tarpeen vaatiessa ennen sisälle menoa saikin kunnon hupullisen toppatakin. Hallissa oli lukuisa joukko erinäisiä jääveistoksia ja veistosasetelmia, joita 40 kiinalaista oli taiteilemassa 34 päivän ajan. Upeita kyllä olivat, ei käy kieltäminen, mutta liekö $20/hlö väärti...? Hauskaa oli enivei ja sain varmaan eniten synttärin "viettoa" kuin vuosikausiin ;).
















Gaylord Texanin riverwalkilla (vas.) - taustalla ylävasemmalla siintelee "Alamo". Jouluvalaistusta a la Gaylord Texan (oik.).










Jääveistoksia ICE!-tapahtumassa. Tuli muuten ekaa kertaa käytettyä hanskoja ja kaulaliinaa täällä!


maanantai 24. joulukuuta 2007



Hyvää ja rauhaisaa joulua meiltä Texasin tontuilta!


Joulun kunniaksi opettelimme svengaavan tonttutanssin. Esitämme sen teidän iloksenne täällä. (Sorry mattimyöhäiset, tontut ovat hipsineet koloihinsa eivätkä esiinny enää. Seuraava chäänssi sitten vajaan 12 kuukauden päästä...)


Lätkässä lätkään!

Meidän adventtihiljentymisestä ei kyllä eilen ollut juurikaan tietoa... Päivällä suihkittiin vielä viimeisillä joululahja- ja ruokaostoksilla. Käytiinpä tallillakin ulkoiluttamassa heppasta, jolla viilenneiden säiden ansiosta on taas intoa kuin ilmapallolla. Kun se tuntui saaneen ilotuliteraketin persläpeensä, niin päätin päästää sen lopulta suosiolla irti kentälle. Siinä se sitten tuulettikin menemään kierrostolkulla ihan tajutonta hanaa. Hirveitä spurtteja korvat luimussa aina kun suora aukesi - ihan kuin laukkahevonen konsanaan, vissiin jostain takaraivosta kupli pintaan vanhoja muistoja. Kun turhat sähikäiset oli viimeinkin karistettu hippulat vinkuen, riensi poni iloisesti luokseni, pysähtyi ihan viereen ja puhalsi naamalle: huh, jopa helpotti. Sen jälkeen se olikin ihan lapanen ja seurasi perässä kuin koiranpentu.

Illalla lähdettiin sitten 12 hengen porukalla American Airlines Centeriin, jossa oli Dallas Starsin lätkämatsi. Starsithan ovat tällä kaudella pelanneet aika hyvin, mutta me emme vaan olleet saaneet aikaisemmin aikaiseksi lähdettyä katsomaan pelejä, mutta nyt kun vastassa oli vielä Montreal Canadiens (jossa pelaa mm. Saku Koivu), niin tuli viimein lähdettyä. Starseissahan pelaa useampikin suomalainen - ainakin Jere Lehtinen, Antti Miettinen, Niklas Hagman ja Jussi Jokinen. Olikin ihan superi ilta!

Meillä oli vuokrattuna iso loistavasti sijainnut aitio. Siellä oli mennessämme viinit ja muut juomat valmiina coolereissa ja lämpöaltaissa kananpaloja, hodaritarpeita, fajitassysteemejä ja jos jonkinlaisia pikkunaposteltavia. Nam! Oli ihan juhlaa istua loistopaikoilla katsomassa peliä herkkuja natustellen!

Peli oli hyvä, etenkin eka ja kolmas erä. Toka erä meni vähän hiihdellessä. Canadiensit olivat odotuksia selvästi heikompia eikä Sakukaan oikein näyttänyt olevan vireessä kun välillä tossutti menemään ihan eksyneen oloisena. Peli vaikutti vähän kovemmalta kuin mitä Suomessa on tottunut näkemään - jotenkin paljon enemmän tuntui olevan taklauksia ja nahisteluita. Aika hyvin tuomarit kuitenkin tarttuivat rikkeisiin ja jäähybokseissa oli välillä ihan ruuhkaakin.


















Tilanne päällä! Starsilaiset (mustapaidat) vääntämässä maalia
Canadiensien maaliin.


Peli alkoi alkuhehkutusten jälkeen Kanadan ja sitten Amerikan kansallislauluilla. Pelin välissä toitotettiin milloin mitäkin mainosta, arpajaista ja jäänsilottelijatyttösiä pyöri napapaidoissaan jäällä. Välillä tuntui että ihme taukoja pitkin peliä oli liiaksikin asti. Jengi seurasi peliä katse tiukkana ja eläytyi hyvin tiukoissa paikoissa. Maalin tultua talosta oli katto lentää kun jengi hurrasi, pomppi pystyyn ja tuuletti villinä. Muuten peliä kyllä seurattiin aika hiljaa, ei mitään suurempia kannustushuutoja.

Hitsi että oli hyvä fiilis! Huomasin itsekin keikkuvani ihan penkin reunalla tilanteita jännittäessäni ja käpälät lensivät taivasta kohti heti kun verkko heilahti. Tahtoo lisää!!


















Weehee! Hyvä Starsit! Kuten jumbotronista näkyy: peli päättyi Starsien
4-1 voittoon.



sunnuntai 23. joulukuuta 2007

Adventtikalenteri vol. 4

Neljännen adventin kunniaksi seuraa jälleen pieni kuvakollaasi... Me alamme olla ihan valmiita joulun viettoon. Kämppä on siivottu, possu on paistettu ja jääkaappi on ääriään myöten täynnä kaikenlaisia jouluherkkuja odottamassa huomista. Sapuskaa on kyllä taas sen verran paljon, että sillä ruokittaisiin puolet maavoimista, joten takuuvarma ähky on taas tiedossa. Kaveri sai jouluksi vieraita Suomesta, joten mukana kulki meillekin mm. pari ihanaa suklaakonvehtirasiaa - niin kuin herkkuja ei muuten olisi hamstrattu tarpeeksi ;) ! Mutta kyllä joulu melkeinpä pelastui Verraton-rasioilla.








































Meidän joulu menee rauhaisasti ihan kaksistaan. Huomenna aamulla mies tosin menee varmaan pelailemaan kolopalloa kavereitten kanssa - se onkin ihan hyvä niin mä voin täällä rauhassa laitella vielä viimeisiä jutskia. Joulupäivänä olisi tarkoitus mennä joulukirkkoon, jossa kuulemma esiintyy ihan tiernapojatkin. Käymme samalla varmaan kääntymässä glögillä tuttavapariskunnan luona, he kun ovat juuri muuttaneet uuteen kotiin.

Joulua on täällä hypetetty joka tuutissa jo yksi ikuisuus, joten alkaa jo välillä ihmetyttää että onkohan tuo kaikki haippaus ihan tarpeen yhtä päivää varten. Jouluaattohan on täällä melkolailla normaali päivä - useimmissa firmoissa se on ihan tavallinen duunipäivä. Kaupat sulkevat kyllä hieman aiemmin kuin normaalisti, että viimeisetkin pääsevät joulun viettoon. Joulupäivä on sitten kaikkialla pyhitetty perheelle, silloin ei ole mikään paikka auki. Tapaninpäiväähän täällä ei vietetä, joten heti 26. päivä alkaa sitten taas arkinen aherrus (mies on onneksi lomalla koko viikon).

Kuten Suomessakin, on joulu täällä vuoden kaupallinen kohokohta. Viime hetken lahjavinkkejä tunkee joka tuutista. Lahjontaahan täällä harrastetaankin sitten ihan rajattomasti: oikeastaan kaikkia niitä, joiden kanssa on vähänkin enemmän tekemisissä tulee jotenkin muistaa. Eli vakkarikampaajaa, manikyyriä, opettajia kouluissa, siivoojaa, puutarhuria, huoltomiestä, postimiestä jne. jne. Meillähän oli postimies jopa niin ilmiselvä että laittoi eräs päivä lehtipussin mukana iloisen joulukirjeen osoitteineen päivineen, että tietävät sitten kaikki kyselemättä mihin joulumuistamisshekit tulee osoittaa...

Amerikkalaiset harrastavat paljon lahjakortteja; niitä saa jokseenkin kaikkiin kauppoihin lihakaupasta herkkupuoteihin ja sisustusliikkeistä vaatepuoteihin rautakauppoja unohtamatta. Ne ovat tietysti helppoja ja vaivattomia. Muuten joulumainonnassa on vilkkunut ne samat suosikit kuin Suomessakin: neuleita, aamutakkeja, yöpukuja, lämpimiä sukkia, pientä kodin tekniikkaa jne. Lapsien suosikki on tänä vuonna Nintendo Wii ja onpa WalMartin hyllyt tyhjentyneet hujauksessa puhuvista Jeesus-nukeistakin...

Myös täällä joulu on perhejuhla - viikonlopun ajan onkin ollut lentokentillä ruuhkaista kun porukka on suihkinut pitkin manteretta perheittensä luo. Ruokatarjonta on tosin aika erilaista kuin Suomessa, mutta kyllä monessa perheessä ruokapöytään nostetaan kalkkunan kaveriksi kinkku. Me emme tänä vuonna ole vielä paikallisperinteisiin syvällisemmin tutustuneet, kun päätimme haluta oikein perinteisen suomalaisen juhlapöydän laatikoineen päivineen. Kaupassa tosin bongasin rouvan, joka osti kolme valtavaa synttärikakun näköistä täytekakkua. Päällä luki iloisin värein Happy Birthday Jesus. Että semmosta meillekin sitten ensi vuonna...


lauantai 22. joulukuuta 2007

TV:tä tuutin täydeltä

Mun on monesti pitänyt kirjoittaa jotain tv:n tarjonnasta, kun siitä on kovasti kyselty, mutta dementiako vai mikälie on estänyt ko. tekstituotoksen ilmestymisen tänne, mutta yritetääs nyt...

Mä olen tosin varmaan aika huono kertomaan mistään tv:n tarjonnasta sen syvällisemmin, kun olen niin fakkiintunut näihin jo Suomessa seuraamiini sarjoihin, mutta kerrotaan nyt jotain. Täällä on tullut seurattua mm. seuraavia suosikkisarjoja: Men In Trees (Teoria miehistä), Desperate Housewives (Täydelliset naiset), Prison Break (Pako), House ja just tuossa luukutin läpi kolmannen tuotantokauden Lostista, sillä neljäs kausi siitä alkaa alkuvuodesta. 24:sesta olen myös kovasti jo odottelemassa uutta kautta. Kyseiset sarjat ovat yhtä kautta pidemmällä täällä, joten väli on tullut kustakin kurottua umpeen erinäisin keinoin.

Sellaisia sarjoja, joita katsoin Suomessa, mutta nyt vaan silloin kun ei muutakaan tekemistä ole (eli en oikeastaan enää lainkaan...), ovat mm. CSI, CSI:NY, CSI:Miami, Cold Case (Todistettavasti syyllinen) ja Without a Trace (Ilman johtolankaa). Uusia sarjoja olen sen sijaan ottanut valikoimiin useamman: Brothers & Sisters (Perhesiteet), October Road, Dirty Sexy Money, Big Shots, Pushing Daisies, Saving Grace ja Samantha Who?.
Sarjoja, joita en ole seurannut, mutta jotka ovat myös todella suosittuja täällä, ovat mm. Grey's Anatomy, Ugly Betty ja Private Practice.

Brothers & Sisters onkin jo pyörähtänyt käyntiin Suomessakin. Sitä sekä October Roadia voisi varmaan kuvata perhe- ja parisuhdedraamana, vähän sellaista Everwoodin tyylistä. DSM alkoi kuulemma kanssa Suomessa - ihmeen nopsaan sarja alkoikin myös siellä! Sitä haipattiin täällä tosi kovasti mediassa, mutta se on ollut vähän pettymys. Paljon hyviä näyttelijöitä ja ennen kaikkea Six Feet Under (Mullan alla) -sarjasta tuttu Peter Krause (Mullan alla Nathan) pääosissa, mutta jotenkin tästä olisi voinut repiä vielä enemmän irti. Sitä paitsi Krausella on superällöt pulisongit tässä.

Big Shotsia on mainostettu miespuolisten hahmojen Sinkkuelämänä ja ehkä se sitä vähän onkin... Pushing Daisies on hauska, joskin epärealistinen ja jotenkin sarjakuvamainen sarja, mut jotenkin tosi symppis. Siinä päähenkilö osaa herättää kosketuksellaan kuolleita, mutta erinäisin seurauksin. Saving Grace on Holly Hunterin tähdittämä sarja, joka jotenkin viehättää mua erikoisella juonellaan. Samantha Who? on ehkä mun lemppari tällä hetkellä. Komediasarja, jossa pääosaa näyttelee Christina Applegate (tuttu mm. Pulmuset-sarjasta varhaisteininä). Hän on onnettomuuden seurauksena menettänyt muistinsa, josta seuraa mitä erinäisempiä hullunkurisia tilanteita :).

Kaikki nuo em. sarjat ovat täällä varsin suosittuja. Valtaosa niistä tulee viihdekanava ABCltä, osa FOXilta ja jokunen CBS:ltä. Nämä ovat kansallisia kanavia, joten katsojakunta on todella suuri. Em. nettisivuilta kohdasta Primetime tai Shows löytyy hyvin listaukset ko. kanavien täällä esittämistä sarjoista.

Mua nappaa reality tosi huonosti, mutta sehän on täällä tosi suosittua. Jengi on ihan liimattuna telkkariin kun tulee esim. Dancing with the Stars, American Idol, The Bachelor, The Amazing Race tai joku monista visailusarjoista kuten Are you smarter than a 5th grader, Don't forget the Lyrics tai Duel. Souppiksia mä en seuraa lainkaan, joten niistä en valitettavasti edes tiedä et mikä on tällä hetkellä pop.

Jos täällä aikoo töllötellä telkkua, saa joitakin peruskanavia näkymään jotenkuten antennivirityksin. Lähes kaikilla on kuitenkin tilattuna jonkinlainen kaapeli- tai satellittitv-paketti, tyyliin 100 tai 250 suosituinta kanavaa. Lisäksi saa tilata mitä kanavia haluaa, esim. elokuvakanavia kuten HBO.
Kanavia löytyykin sitten ihan joka lähtöön, on tosi paljon erikoiskanaviakin kuten metsästyskanava, hevoskanava jne. Hinta muodostuu sitten kootusta paketista, n. 25 taalasta kuussa ylöspäin.

Meillä on 100 suosituimman kanavan DirecTv-paketti. Voimme siis katsoa kaikkia noita kansallisia kanavia ja lisäksi 100 suosituinta erityiskanavaa, joihin kuuluu mm. MTV, National Geography, History Channel, Disney jne. Täytyy tosin tunnustaa että eipä tule juuri katsottua edes muiden kanavien tarjontaa kuin noiden ABC:n, FOX:in ja CBS:n.

Jos leffanälkä iskee, niin leffoja tulee kyllä päivittäin, mutta kovin täälläkin pyörii töllössä vanhat, moneen kertaan nähdyt leffat. Uudempia näkisi leffakanavilta, joita me ei olla tilattu - onneksi, sillä tulee niitä oikeasti NIIN harvoin kaivattua. Sitten sitä jo mieluummin lähtee vaikka leffaan. Mutta jos laiskottaa, niin reissulta
leffateatteriin tai videovuokraamoon säästyy kyllä, sillä DirecTv:n kautta voi kotisohvalla istuksien tilata monia uutuusleffoja suoraan omaan töllöön. Valikoima vaihtuu usein, leffoja pyörii monilla kanavilla paljon ja tilaus on helppo tehdä. Leffan hinta on $ 3.99/kpl ja tuolla rahalla valitun leffan voi katsoa vuorokauden aikana niin monta kertaa kuin huvittaa. Vasta viikko sitten hyödynnettiin tuotakin fiitsöriä ekan kerran kun katsottiin Ocean's Thirteen.

Kanavia on satoja ja tarjontaa ihan jokaiseen makuun, joten en yhtään ihmettele jos jengi täällä helposti sohvapottuuntuu. Vaikka seuraan useampia sarjoja, ei se tarkota että istuisin tuntitolkulla telkun ääressä. Päinvastoin, menee päiviä ettei telkkua ehdi aukaistakaan. Moni sarja tulee silloin kun toinen on breikillä jne. Noi breikit täällä kyllä sucks pahemman kerran. Suomessahan yleensä näytetään yksi tuotantokausi putkeen (siis jakso per viikko), sitten on pidempi tauko ja sitten jatketaan seuraavalla kaudella. Ehei täällä. Perättäisinä viikkoina saatetaan näyttää pari-kolme jaksoa, sitten on joku parin viikon tauko, sitten taas vaikka kolme-neljä lisää ja sitten saattaa olla jopa parin kuukauden tauko. Tauon aikana sitten toistellaan jo nähtyjä jaksoja. Ihan syvältä! Juuri kun olet taas sarjassa "sisällä" niin kohta taas pääset unohtamaan että mitä tähän mennessä olikaan tapahtunut. Jotenkin sarjoista nauttii enemmän kun ne voi katsoa putkeen.

Mikä on ihan superkätevää on se, että useimmat suosikkisarjat voi katsoa netistä. Jos on joku jakso jäänyt välistä, ei tarvitse panikoida nauhoittamista vaan jakson tai toisinaan kokonaisen tuotantokauden pystyy katsomaan netistä. Eikä minään mininä ja huonona Youtube-versiona vaan ihan tv-kanavan omilta sivuilta koko skriinin kokoisena ja osa jopa HD-lähetyksenä. Tai jos yhdistää läppärin töllöön niin sitten kokoa on just sen verran kun tv:ssä tuumia...

Terveisin nimim. emmä koskaanikinämilloinkaan mitään ehdi telkusta katsoa ;) (ja tätähän ei kukaan enää edellisen litanian jälkeen usko...).


Kissajuttu

Mä tossa viikolla heppasen kanssa maastoillessani havaitsin unohtaneeni kertoa tänne blogsuun mun kohtaamisesta ison kissan kanssa! Pari viikkoa sitten olimme nimittäin Hummer-heppasen kanssa maastossa. Meitä vastaan tuli ensin kaksi irtokoiraa, jotka kovasti räksyttivät meille ja blokkasivat kulkuväylämme. Aikani odottelin jotain lenkkeilijää saalistamaan piskinsä, mutta kun ketään ei kuulunut, jatkoimme tylysti matkaa toivoen, että koirat eivät jää kavioiden alle. Koirat seurasivat meitä hyvän matkaa ja vähän väliä yrittivät tavallaan pysäyttää meidät; tukkivat tien ja haukkuivat kovasti.

No enhän mä mitään tuosta tajunnut päätellä, ajattelin vaan että ärsyttävät piskit täällä juoksevat vapaana ja mikä lie ylilaajentunut reviirikin niillä täällä muka. Pirskale! Vapaassa maastossa ja yleisellä traililla, jummi. Jossain vaiheessa koirat vaan luovuttivat ja kääntyivät vauhdilla ampaisten kotia kohti (tai mitä lie kohti, siihen suuntaan kuitenkin mistä me tulimme) eikä tarvinnut mennä kuin mutkan taakse kun tajusin mistä koirat ilmeisesti yrittivät varoittaa.

Pitkähkön suoran päässä lonni hitaasti menemään iso kissa. Eikä siis mikään iso kotikissa tyyliin meidän Elvis vaan sellainen oikeasti iso kissa, niinkuin joku leopardi mitä Korkeasaaressa on nähty. Väriltään se oli tummahko, ei siis sellainen vaaleanruskea kuin esim. ilves tai leijona tai sitten se oli rypenyt jossain. Pitkä häntä sillä oli ja se vaan maleksi hiljalleen polkua pitkin kunnes katosi puskiin. Se ei huomannut meitä, koska olin heti pysäyttänyt hevosen sinne kauas, olimme hiljaa ja ilmeisesti tulimme jotenkin sellaisesta suunnasta mistä hajumme ei kantautunut sen nenään.

Kääk! Mä olin ihan että mitähän pitää tehdä, hyökkääkö se jostain niskaan jos siitä ohi ratsastan. Koska heppa ei ollut moksiskaan, mitä nyt ärsyyntynyt siitä kun heitin jarrut päälle just ennen reipasta ravi-/laukkasuoraa, ajattelin aikani siinä voltattuani että ehkä me nyt vaan mennään eteenpäin. Ei loikannut mikään elukka niskaan tai hevosen kimppuun matkalla.

Tallilla kyselin myöhemmin että mikähän se oikein oli ja miten sellaiseen piti suhtautua. Arvelivat että se on mountain lion/cougar/puma (tarkoittavat ilmeisesti kaikki sitä samaa) eli suomeksi kai sitten puuma. Eräs oli sitä mieltä että enemmänkin ne jahtaavat kaikenlaisia pieniä jyrsijöitä ja jäniksiä, eivätkä kävisi itseään isomman (kuten ratsukko...) kimppuun, mutta joku toinen toitotti, että Californiassa on ollut useita tapauksia joissa vastaava otus on hyökännyt lenkkeilijän kimppuun. Joku ehdotti kohtaamistilanteessa vaivihkaista tulosuuntaan kääntymistä, joku taas takin levittämistä isoksi (niin että näyttäisi isommalta) ja mörisemistä isolla, möreällä äänellä... Ota noista sitten selvä.

Viime kerralla ei näkynyt vilaustakaan moisesta elukasta, mikä lienee ihan hyvä, sillä mulla oli ko. kohdassa muutenkin niskavillat pystyssä kun olin ihan varma että siellä iso kissa meitä jostain tuijottaa ja lipoo huuliaan että kas viilettääpä siinä maukkaan näköinen jouluateria...


sunnuntai 16. joulukuuta 2007

Adventtikalenteri vol. 3

Kolmannen adventin kunniaksi taas hieman kuvasatoa meiltä ja lähiseudulta! Joulutunnelmaa on täällä nostatettu niin kynttilöin, pipareita leipoen kuin joululauluja laulellen. Lauantaina olimme ekaa kertaa käymässä paikallisessa suomalaisessa kirkossa (tai kirkko on kyllä Rejoice Lutheran -seurakunnan kirkko, mutta suomalainen seurakunta saa käyttää sen tiloja) kun siellä laulettiin kauneimpia joululauluja (suomeksi siis). Olipa kiva laulella tuttuja lauluja, vaikka jossain määrin ironiselta tuntui laulella "on hanget korkeat nietokset" tai "kun maas' on hanki ja järvet jäässä".






































lauantai 15. joulukuuta 2007

Perianalyyttinen piparitaikina-arvio

Ikean piparitaikina sucks. Piste.

No en jaksanut alkaa väsäämään itse kunnon piparitaikinaa, joten ajattelin pääseväni helpolla ostamalla valmiin taikinan Ikean ruokaosastolta. Keskiviikkona olin sitten ihan überaktivisti: sulattelin taikinan, kaivoin kaulimen esiin ja aloin tositoimiin. Taikinan koostumus oli ihan ok, mutta maku vähintäänkin vinkeä. Siinä oli jotenkin kummallisen kukkamainen tai parfyyminen maku. Olisikohan neilikkaa ollut vähän turhan reilusti.

No, ei muuta kuin kaulimaan ja kuvioimaan. Piparimuotteja oli näemmä Suomesta lähtenyt mukaan tasan yksi heppa-aiheinen ja koska lähikaupoista ei sellaisia löytynyt, en jaksanut sitten lähteä kauemmaksi muotteja etsimään. Hevosia tuli siis pari pellillistä, mutta kun ei ne nyt niin jouluisia ole, vedin sitten vapaalla kädellä sydämiä, pari ukkoa, akkaa ja possuja kanssa. Tehtiinpä yhdet isot Texasin tähdet meille molemmille, mutta niihin sentään saatiin apua lasikipon mallista...











Uunissa piparit hitusen kohosivat siinä vaiheessa kun olivat raakoja, mutta kun kypsyys alkoi olla hyvä, olivat piparit palanneet takaisin lättäniksi. Pirskale! Ei auttanut vaikka jätti taikinan paksummaksi, lättäniä tuli enivei. Valmiit piparit olivat maultaan ihan ok ja varsinkin sen jälkeen kun niihin pursottelee ihanaa tomusokerikuorrutusta, jolla saa vaikka pienet kivet maistumaan mainiolta. Parasta kaikessa oli ihana piparintuoksu, joka levisi koko kämppään ja toivottavasti naapureille saakka. Ja mieli oli hyvä, koska yritys oli sentään jo papukaijamerkin arvoinen: olisinhan voinut vaan ostaa valmiita pipareita kaupasta.

ISO ikävä tuli silti äidin herkkupipareita. Mies tosin sai aikaan kotoisaa tunnelmaa pihistelemällä taikinaa aina kun silmä vältti. Ihan kuin isä. Onkohan se taikinapihistely jotenkin miesten geenistössä?

Torstaina jouluherkkutunnelma jatkui vieläkin massiivisemmassa mittakaavassa. Olin mukana pienessä porukassa, joka taikoi Suomikirkon joulukaffeille ja -myyjäisiin joulutorttuja, kuivakakkuja ja porkkanalaatikoita. Neljän naisen tehojengillä saatiin aikaiseksi valtava määrä herkkuja nopeasti ja suht vaivattomasti. Ihana tuoksu leijaili ympäriinsä! Muut kamat pakattiin myyntiin, mutta joulutortuista sentään koeajettiin yhdet kappaleet. NAM! Maistui ihan tutulle ja suomalaiselle. Ja vähintäänkin yhtä lihottavalle ;).


keskiviikko 12. joulukuuta 2007

Heppahehkutusta

Kyllä mulla on sitten ihana pouni. Saa aina mut hyvälle tuulelle.

Tänään läksin sitten iltapäivän iloksi tallille kun oli jotenkin kettuuntumiskäyrä koholla. Hullun lailla uhmasin kaatosadetta, kissoja, koiria ja Esterin persiitäkin - toisinaan tuntui että vastassa on vaan harmaa seinämä vettä. Motari lainehti paikoin niin että auton sijaan parempi kulkuväline olisi ollut joku Nooan arkki. Mutta perille pääsin ehjin nahoin. Kaistapäiset texasilaiset kaahariautoilijatkin olivat löytäneet jonkin hippusen itsesuojeluvaistoa ja ajelivat kerrankin motarilla kohtuullista vauhtia eivätkä vaan lapponeet ohi tuhatta ja sataa kuten normaalisti.

Pouni oli mennessäni paskalla päällä, kuten arvata saattaa. Parin päivän koppihoito sadesäiden vuoksi oli saanut sen julmetun kiukkuiseksi, vaikka vasta eilen sen kanssa kävin leikkimässä. Mikään ei ollut hyvin, ahisti, ärsytti ja ulos oli päästävä vaikka kalterin välistä. Minäkään, henkilökohtainen orja, en ollut riittävän ajoissa ilmaantunut paikalle. Sikaihminen. Siispä rivakasti pollelle satula selkään ja menoksi. Viiletimme menemään areenaa ympäri ja ristiin rastiin ristipistoilla ja ilman vauhdikkaammin ja vielä vauhdikkaammin kierros toisensa perään, kunnes kihelmöivä polle satulan alla alkoi pysyä paremmin nahkassaan. On se kyllä kiltti, ei mitään ihmeempää riekkunut, vähän nakkeli niskoja ja heitti etujalkoja ja kerran vinkui innosta kuin pieni porsas. Humoristieläin.

Koska kukaan paikallisasukas ei ole yhtä pöljä ja ilmojen haltijoita uhmaten ilmaannu tallille säällä kuin säällä, olin tallilla vaihteeksi ihan yksin, joten jätin pounin areenalle irti ratsastuksen jälkeen. Aerobicatkoon siinä minkä haluaa. No eihän sitä sitten enää riekuttanut kun mun kanssa oli jo leikitty ja mieli oli loistava kuin auringonpaiste. (Ihme Mr. Moodswing tuokin otus!) Puuhaili vähän omiaan ja kokoajan korvat pystyssä kuin pupujussilla seuraili mun tekemisiä. Meillä oli pitkä seurustelusessiokin kun pupusta piti rapsutella ja halia ja sitten hänen piti hoitaa minua. Nakkasi lippiksen pois päästä ja tuiversi tukan uuteen uskoon. Olkapäätä piti kanssa vähän kirputtaa. On se symppis.

Niin ja amerikkalainen. Yritin yksi päivä syöttää sille varrasleipää (sellaista kuivatettua ruisleipää) ja heppahan haukkasi sitä oikein innoissaan. Nopeasti hevosen naamalle nousi suorastaan järkyttynyt ilme ja leipäsössö sylkäistiin nopeasti takavasemmalle. Jumankeut millä se mua yrittää myrkyttää!?!! Niinpä. Ei käy amerikkalaishevoselle näemmä samat herkut kuin suomalaiselle.


Kitinää

Argh! Voi vempele, tänäänkin tulee vettä ja on masentavan harmaata, pimeätä ja kylmää (5 astetta). Mikä tätä Texasin säätä vaivaa?! Viikonlopun tuntumassa oli pari ihanan lämmintä päivää - mittarin lukemat pyöri 25-28 asteen välissä ja sit tultiinkin alas ja vauhdilla. Sunnuntaina tarttettiin jo untsikoita ja tumppuja kun mittari pääsi hikisesti parin asteen verran plussan puolelle. Nyt taas koko alkuviikon on pissinyt vettä enemmän tai vähemmän.

Tallilla käynti on ihan anaalista näillä säillä. Hevot eivät pääse ulos jos on kovin märkä sää, joten ponihan on jo intoa täynnä kuin ilmapallo. Mä ja se ei olla sokerista, joten kohtalainen sadekaan ei meitä pitelisi tallissa, mutta paikallisen maaperän vuoksi ulos meno on vähän turhan onnettomuushakuista. Ohuenohuesta hiekasta tulee nopsasti kaikkialla savimaisen liukasta lillua, jossa pelkästään pystyssä pysyminen on jo haasteellinen taitolaji. Paikan ratsastushalli on puolestaan sen verran pieni, että siinä ei jaksa järin montaa päivää putkeen voltata.

Mä olen koettanut purkaa patoutunutta energiaani nettailemalla ja purkamalla meiliboxini sumaa. Kotiakin on puunattu sieltä täältä, mutta en tiedä mikä tauti sitäkin vaivaa kun se ei jumankaut vaan suostu pysymään puhtaana. Aina ilmestyy joku uusi kissankarvatuppo sinne tai tänne, taas on vaatteet hujanhajan ja toimistopöydän paperivuorikin alkaa ameebamaisesti levittäytyä lähiympäristöön. Pesukonekin myllyttää vaatteita jatkuvasti ja silti pyykkivuori vaan kasvaa ja elkeilee jo vyöryn merkkejä. Kihveli!

Kodin puhtaanapitoa ei helpota se, että jo vuorokaudessa alkaa hillitön tyhjien vesipullojen ja juomatölkkien arsenaali vallata nurkkia. Siivouskaapissa on jatkuvasti kasvava joukkue kasseja täynnä moista kierrätykseen kaipaavaa roinaa. Kierrätys on nimittäin tehty täällä mukavan haasteelliseksi. Ei mitään kierrätyslootia pihapiirissä tai lähimailla, vaan pullojen, tölkkien, metalli- ja lasipurkkien jne. kierrätys hoituu kootusti Irvingissä (naapurikaupunki) erään vanhan kaupan takapihalla. Ja eihän se kierrätyspiste tietty ole auki kun just silloin kun en muista ottaa kamoja mukaan. Niinpä kamat vaan kerääntyvät ja kerääntyvät kunnes toisinaan muistan sulloa auton äärilleen niitä ja sit kestääkin keskimäärin ikuisuus kun sorttaan purkit ja purnukat oikeisiin laareihin. Suttura sentään!

Kotona ei oo ees mitään hyvää syötävää. Moose Munchitkin (mun uusi epäterveellinen addiktio) on loppu. Ne on sellasia julmetun hyviä karamelli- ja suklaakuorrutteisia popcorneja. Se herkkupuoti mistä niitä saa on ihan tallimatkan varrella, mutta yritän olla menemättä sinne niin säästyis nekin lisäkilot vyötäröltä. Niitä kun tuppaa näin joulun alla plopsahtelemaan ihan ilman kerjäämistä. Ketun viulu!

Syliin väen vängällä tunkeva kissakin on menettänyt yön aikana selkärankansa. Se vaan muljuaa sylissä ja valuu kuin tuore liisteri milloin mitäkin reittä pitkin alaspäin. Pakko ottaa vähän väliä koppi tai se tippuu kallo edeltä tonttiin (kuolee nekin vähäiset jäljellä olevat aivosolut) tai vähintäänkin tarraa julmetuilla kynsillään mua luista saakka kiinni.

Peukalokaan ei sitten viherrä vahingossakaan. Kaikki kasvit jotenkin kituu, paitsi toimiston "selviän missä tahansa" -vehka. Liekö muovia tuokin. Kissa pisteli poskeensa pikkupalmun ja iso palmu on jotenkin aneeminen. Etuovelle ostin sellasen hienon, ison jalallisen kukkaruukun, jossa ensin majaili krysanteemi. No eihän se pieni pirulainen siinä viihtynyt vaan otti ja heitti veivinsä heti kun silmä vältti. (Sillä että se sai välillä niskaansa sangollisen vettä ja perään tyyliin kuukauden kuivan jakson ei liene mitään merkitystä.) No, kukkamyyjä yritti lohdutella että kyllä ne tässä vaiheessa vuotta alkaa joka tapauksessa olemaan jo ohimennyttä tavaraa. Ostin sitten jonkun tollasen havuhässäkän (mikä lie rehu, oisko joku katajaan vivahtava rotu) ja se tuntuu olevan hengissä mutta on ilmeisesti jotenkin sen verran korkea, että kun lieväkin tuulen lehahdus käy niin koko havuhässäkkä jalustoineen heittäytyy maastoon. Hyppivät haupitsit että alkaa nyppiä kun joka toinen päivä sitä saa istutella uudelleen ja kuopia kynnenaluset mustana pitkin manteretta levinnyttä irtomultaa takaisin purkkiin. Tänäänkin havukasvi yritti jotain hukuttautumisitsemurhaa retkottamalla maassa latva suoraan sadevesiputken alla. Ärrrsyttävää tollanen!

Argh. En ees keksi enää mitään kirjoituskelpoisia kirosanoja. Simpura!


maanantai 10. joulukuuta 2007

Iltakävelyllä

Jep jep, käytiinpä sitten iltakävelyllä. Ajateltiin heittää joku ihan kunnon lenkki, mutta emme me ihan kahta tuntia ja 20 minuuttia olleet ajatelleet kävellä ihan kunnon kuntokävelyvauhdilla... Mutkun mutkun. Suuntavaisto sekosi tyystin meille tuntemattomalla asutusalueella ja läksimme yhtä jumalattoman pitkää tietä just väärään suuntaan. Lopulta totesimme että ihan turha enää kääntyä, mennään sinne vaan mihin tie loppuu kun sieltä suunnasta tuntui kovasti autoja tulevan ja sinne myös menevän, joten jokin isompi tie siellä piti olla. No, kunnon taivalluksen jälkeen löysimme itsemme Irvingin WalMart Supercenterin nurkilta. Eka ajatus: jippii, löysimme takaisin kartalle! Toka ajatus: voi perkele, vähän tästä on nyt ihan esteristi matkaa himaan! Kolmas ajatus: pakko soittaa kaverille ja nauraa meidän pientä iltalenkkiä...

No, raitista ilmaa saatiin, kunto koheni, monta kaloria paloi ja tulipa vietettyä laatuaikaa oman kullan kanssa ;). Ja ensi yönä taatusti uni maittaa ellei sitten lihakset aloita omaa itkuvirttään.


Kolmet kello kuuden kekkerit

Viuh kuului taas kun viime viikko viuhahti ohi ja vaihtui täksi viikoksi...

Alkuviikosta tuli tehtyä taas liuta töihommia Suomifirmaan, joskin mahtui väliin kyllä yksi jouluhenkinen shoppailukierrospäivä: käytiin Ikeassa ostelemassa vielä hieman joulukoristeita ja ennen kaikkea jouluherkkuja. Mukaan lähti mm. glögiä, piparitaikinaa ja suklaakonvehteja - niiden osalta oli tosin tyytyminen tasapaksuun Maraboun Paradis-konvehtirasiaan, plaah. Missä on Fazer ihanine suklaineen?! Taas kerran täällä maailmalla ruotsalaiset vaan rulettaa...

Ikeasta jatkettiin matkaa Stonebriar Malliin täydentämään jouluostoksia ja kävinpä iltapäivällä vielä kiepin Vista Ridge Mallissa, josta sain kaivatut viimeiset lisät Suomeen lähteneisiin joulupaketteihin. Joulukortitkin onnistuin viimein raapustamaan valmiiksi ja pistämään matkaan. Oho, mikä aktivisti, oikein itsekin yllätyin!

Loppuviikosta oli toisenlaisia työrupeamia: alan tulevaisuudessa Dallasin Suominaisten nettisivuston ylläpitäjäksi, joten piti vähän käydä kaatamassa oppia päähän kuinka niitä päivitetään. Mä kun niin polleana selitin että olen mä tehnyt useampia nettisivuja ihan ite ja aiemmissa duuneissa olen päivitellyt jos jonkinlaisia sivustoja, niin eihän tää sit ollutkaan ihan yhtä simppeli juttu... Ihme koodeja pitää luritella Notepadiin - kaukana haaveissa ovat ne näppärät lomakepohjaiset automaattimuotoilevat ihmeet, huoh. Mutta oppia ikä kaikki, kyllä mä vielä hihat käärin ja opettelen uudet kuviot. Mutta jos
siis tulevaisuudessa em. sivut näyttävät skitsahtavan, tekstit juoksevat miten sattuu ja koko sivu on joko pistekokoa 2 tai 20, niin tiedätte ketä osoitella...

Perjantaina olin normitapaan kirjastovuorossa, joten ajatella, töitä ja opiskelua meinaa tupata nyt joka tuutista - ovista, ikkunoista ja ilmastointilaitteistakin! Onneksi kauhealla ahertamisella on oikeutetusti mukava vastapaino: tälle viikolle osui kolmet kello kuuden kekkerit! Kekkeriputki aukesi torstaina, jolloin treffasimme seitsemän naisen voimin lähiseudulla sijaitsevassa italialaistyyppisessä restaurantissa. Syynä moiseen kokoontumisajoon oli Suominaisten "johtokunnan" pikkujoulu- ja läksiäishenkinen möötti, sillä suomalaisvahvistuksista on taas poistumassa pari perhettä. Siispä pastan pupeltamisen lomassa heitettiin heiheit Johannalle ja Marikalle.

Perjantaina puolestaan hilpaistiin illan korvalla Condor Drivelle mukana pari vadillista bruschetta-leipäsiä. Katilla oli nimittäin pikkujoulut: heidän valtaisaan omakotilinnaan meni kevyesti noin 30 hengen jouluhenkinen joukkue. Viihdyimme pippaloissa puolilleö
in saakka - ja mikäs siinä oli viihtyessä kun pöytä notkui jos jonkinlaisia herkkuja ja mukavaa seuraa riitti. Tuli tutustuttua taas muutamaan uuteenkin suomityyppiin.

Ei kahta ilman kolmatta, joten kello kuuden jälkeen lauantaina suuntasimme puolestamme Las Colinasiin, jossa Mervi & Teemu viettivät pikkujouluja. Vajaan parinkymmen hengen lauma valloitti heidän kämpän (kunhan ennemmin tai myöhemmin useamman mutkan kautta löysivät perille...) eikä meinannut lähteä kulumallakaan pois. Osa porukasta luovutti jo aiemmin, mutta me viimeiset sissit sullouduttiin taksiin vasta joskus kolmen jälkeen aamuyöllä. Illan aikana nautittiin ihan taivaallisia herkkuja (voisko joku taikoa mulle tollaset kokkauslahjat ja innon kuin Mervillä?!) ja kummallisesti kissalle haiseva uusi tehosekoittimemme taikoi meille oikein maistuvia mansikkamargaritoja (jotka eivät siis onneksi maistuneet kissalle).


















Ensimmäinen margaritamixi makutestissä. Raadin yhteispäätöksellä seokseen lisättiin lisää mansikkaesanssia.










Noni! Ei mikään ihme että illan hehkeä emäntä oli koristellut kämpän niin hienoksi joulutunnelmamaaksi ja taikonut pöydän herkkuja notkuvaksi: hänellähän oli pieni tonttu apurina! (vas.) Hyvät, pahat ja rumat -esityksestämme ei meinannut kyllä tulla mitään koska pokka ei enää tässä vaiheessa iltaa pitänyt yhtään. (oik.) Kuvat (c) Mervi K.


Kauhean kiva kekkeriputki! Jee! Sunnuntaina tosin sitten kärsittiin siitä kekkeriputkesta. Lössähtäneen olon aiheutti ihan varmasti vaan myöhäiset valvomiset, ei suinkaan margaritat... Mies oli onneksi aktivisti ja ruokki meitä kiinalaisella noutoruoalla ja mäkin jopa virkosin niin että aloin apinan raivolla työntelemään tuota desibelihirmu-imuriamme pitkin asuntoa. Tallille en olisi jaksanut lähteä sitten millään, mutta kun tänne hyökkäsi parin päivän helteiden jälkeen taas joku hirveä kylmä aalto, niin pitihän mun ajella tarkistamaan että Poni Puppelilla (se muistuttaa nykyisin kaikessa karvassaan jotain pääsiäispupua) on lämpimästi vällyjä yllä. Ja tulihan se sitten samalla ratsastettuakin kun sinne asti itseni hilasin. Ja on se vaan yhäkin niin ihku. Mii laiki.


sunnuntai 9. joulukuuta 2007

Adventtikalenteri vol. 2

Toisen adventin kunniaksi hieman lisää kuvia paikallisesta joulunvietosta!



















Adventtikynttiläiset meillä kotona.










Fanaattisimmat joulufanit koristelevat myös auton: havukransseja ja punaisia samettirusetteja näkyy siellä täällä auton "etugrillissä" ja kattotelinetangotkin voidaan toki koristella (vas.)... Coppellin vanhan kaupungin pikkumökki (lasten musakoulu) joulupytingissä (oik.).

Apartmentit koristellaan niin ulkoa kuin sisältäkin (ei muuten sitten ole meidän parveke...) ja siellä täällä näkee myös tällaisia viehkoja ilmalla täytettäviä joulupukki- ja/tai lumiukkoviritelmiä. Säälittävimmillään hahmot tosin ovat kun joku kulma alkaa vähän falskata ja pukki tai lumiukko nuokottaa puolilöysänä...


keskiviikko 5. joulukuuta 2007

Independence Day Gala

Viime lauantaina nukuimme pitkään ja nautimme aamiaista rauhakseen, mutta sitten alkoikin sutina kun viuhahdin kampaajalle, näpräsin piilolasit silmiin, meikkasin ja maalasin pärstäkerrointa oikein urakalla, pakkasimme yöpymiskamoja ja tarkastimme juhla-asuja yms. Syy moiseen oli Independence Day Gala, jossa juhlistettiin Suomen 90-vuotista itsenäisyyttä. Kyseinen gaala on Finnish-American Business Guildin vuosittain järkkäämä iltapukujuhla, johon kokoontuu Dallas/Fort Worth-metroplexin alueen suomalaisia ja jossain määrin myös amerikkalaisia.

Me olimme tuttujen kanssa järkänneet juhlan pitopaikasta, lentokentän hotelli Hyatt Regencystä, huoneet, joten majoittauduimme putiikkiin jo ajoissa iltapäivällä. Siinä olikin hyvä hetki rentoutua ennen illan hässäköitä ja korkata kuohuvaa...



















Tässä vielä "keskeneräiset" juhla-animaalit aloittavat illan kuohuvalla...


Illan korvalla ripustimme yllemme juhla-asusteet ja sitten ei kun suunta kohti ballroomia. Ilta alkoi valokuvauksella: saimmekin oikein mainioita otoksia, joista tarvitsee teettää useampikin erilainen! Sääliksi tosin käy kuvaajaa jos kaikki olivat yhtä rasittavia kuvattavia kuin me... Tässä malli:

Joo, poseerataan oikein sievästi ja asiallisesti! Eikäkun ratketaan sittenkin ihan atomeiksi!!! Räkätiräkäti, ääk, kohta tulee pissat housuun!
Kuvat (c) Tytti Lauhava





Kuvausten jälkeen hipsittiin plaseeratuille paikoillemme ja pian alkoikin ohjelma. Puheita kuultiin jos jonkinlaisia, väliin lurautti kuoro pari laulua, taas lisää puheita ja välissä vähän illallistakin. Viihteelle päästiin vähän myöhemmin illalla: oli mm. arpajaiset, joissa kaverini olisi voittanut tv:n ellei juuri epäonnekkaasti olisi ollut veskissä! Miten epäreilu voi maailma olla!?

Sitten lavalle kipusi Tommi Läntinen, joka oli jo tilaisuuden alussa esittänyt sekä Suomen että Amerikan kansallislaulut. Jep jep, Läntisen Tomppa ei ehkä kuulu suosikkeihini, mutta kankean alun jälkeen sai kyllä bileporukan ketkumaan tanssilattialla. Oli kyllä hieman koominen näky kun iltapukuiset ihmiset vetkuilivat popmusiikin tahdissa... Kuultiin kaikki vanhat kuluneita muistoja 90-luvun alkupuolelta herättäneet biisit, mm. Via Dolorosa, Satelliitti, Rööperin kuu, Syvälle sydämeen sattuu jne. Muistuu hyvin mieleen kun systeri kuunteli näitä kasetilta ja käytiinpä
St. Michel-ravien yhteydessä Mikkelin jäähallissakin jonain vuonna kirves ja kaivo kattomassa Tomppaa ilmaiskonsertissa.


















Tommi vetää antaumuksella Via Dolorosaa.

Ilta jatkui loppujen lopuksi pikkutunneille saakka kun painuimme jatkoille ylläkerroksen sviittiin. Matkalla tosin kuvautettiin itsemme Tommin kanssa ;). Jatkoille eksyikin aimo liuta ihmisiä ja Tommi bändeineenkin. Tommin bändin italiaano basisti veti muuten aika nasevasti O Sole Mion ja jonkun toisen italialaisen klassikon illan viihdykkeeksi.










Pose Tommi Läntisen kanssa (vas.). Jatkoilla kuultiin lisää viihdemusaa
O Sole Miosta suomihitteihin (oik.)


Hauskaa oli, mutta seuraavana päivänä siitä sitten kärsittiinkin perheessä jos toisessakin... Meidän päivä meni kyllä pitkälti kotona möllöttäessä ja huvittelusta toipuessa. Lounaaksi taikoutui kätevästi PizzaHutin pizza matkan varrelta, koska kokkausmotivaatio oli aika liukkaasti pakkasen puolella. Illaksi kyllä piristyttiin sen verran että käytiin ostamassa muutama listalla keikkunut joululahja pukin konttiin ja Suomeen matkaamaan. Samalla reissulla ostaa pläjäytin myös neljät farkut, koska a) mä en oo ennen niitä käyttänyt, mutta tää kulttuuri on aivopessyt mut käyttämään niitä, b) ne on oikeasti ihan ilmaisia täällä, c) ne tuntuvat olevan käypäinen vaatetus täällä suunnilleen tilaisuuteen kuin tilaisuuteen.

Pidemmittä puheitta: Hyvää itsenäisyyspäivää! Huomenna torstaina se on laitettava lippu ainakin hengessä salkoon.


sunnuntai 2. joulukuuta 2007

Adventtikalenteri vol. 1

Ensimmäisen adventin kunniaksi seuraa pieni jouluisa kuvakollaasi meiltä kotoa!




























Lounaalla Pako-sarjan näyttelijän kanssa

Mennyt viikko vilahti ohi taas ihan hirveällä vauhdilla. Suomen firmasta oli duunia suorastaan urakaksi asti, joten niiden parissa nököttelin koneen äärellä hartiat jumiin. Eikä asiaa auta se, että olen taas alkanut puremaan hampaita öisin yhteen niin että aamuisin tarvitaan suunnilleen sorkkarauta että saan paikalleen jumiutuneen leuan auki... Mutta kyllä se siitä vertyy kun pääsen taas käyttämään puheenlahjojani jonkun kaverin kanssa ;). Moinen tapa vaan tahtoo jumettaa koko niskahartiaseudunkin niin että kun nopeasti kääntää päätä niin juilasee tosi imakasti ja silmissä säkenöi tähdet.

Töiden vastapainoksi viikkoon mahtui onneksi kivojakin juttuja. Mervin kanssa käytiin vähän joululahja- ja joulukoriste- shoppailemassa ja käytiinpä saksalaisessa delissä tilaamassa molemmille joulukinkutkin. Muiden suomalaisten mukaan kyseisestä putiikista saa nimittäin sellaisia perinteisiä suomalaisia harmaasuolattuja joulukinkkuja. Ruotsalaiset ovat tosin TAAS kerran omineet kunnian itselleen - kinkkuja myytiin nimellä Swedish Ham - mutta kunhan juhlapöydän kunkku saadaan tutun makuisena pöytään niin who cares.

Eräänä iltana oltiin puolestaan kavereilla grillaamassa - kylläpä taas pienen tauon jälkeen maistuikin Texas steak hyvältä :P. Hyvä seura, lasillinen pinot grigiota ja hierova nojatuoli (tahtoo sellaisen!) eivät kyllä myöskään olleet hullumpia.

Heppailua mahtui viikkoon tietysti kanssa - parin tunnin varsin vauhdikas maastolenkkikin - mutta alkuviikosta oli taas kylmää kyytiä sillä rintamalla. Neljän päivän tallivapaan (San Antonion reissumme vuoksi) jäljiltä poni murjotti taas ihan koko rahalla. Kun menin maanantaina tallille, oli hevonen niin touhukkaana pöllyttelemässä sahapuruja ja keksimässä kaikkea muuta mahdollista tekemistä kuin minun noteeraamista. Tooooodella pitkän viivytystaktiikkansa jälkeen hänen ylhäisyytensä kävi vilkaisemassa että sattuisikohan tuolla ovensuuhun juurtuneella kaksijalkaisella olla jotain nameja mukana. Vaikka niitä löytyikin, niin ei ponin sydäntä tietysti niin helpolla sulateta. Harjaus oli yhtä piinaa koska harjalla ei saanut koskea oikeastaan mihinkään kohti hevosta kun jo hampaat nirskui, häntä heilui ja korvat meni liiskaan. Lopulta kun poni esitteli purukalustoaan millin päässä nenästäni, loppui multa huumori ja tukistin ponia poskesta. Sen jälkeen poni näytti ihan siltä kuin olisi suunnilleen nauranut ilkikurisesti että "hähähää, sainpas huomiosi!". Siltä sekunnilta oltiin sitten taas kavereita ja harjauskin sujui ihan normaalisti. Ota tuon otuksen aivoituksista sitten selvä!

Onneksi muuten päädyin juoksuttamaan heppasen sinä samaisena päivänä, sillä neljän päivän toimettomuus ja viilentyneet säät olivat pakanneet nelijalkaiseen sen verran virtaa, että näin hyvin valaisevan esityksen erilaisia korkeamman koulun ekstraterrestiaaleja muuveja toisinaan pierupukeilla ja spurttauksilla höystettynä. Hyvin mielenkiintoista maasta seurattuna; satulassa istuen olisin saattanut olla jokseenkin vahvasti eri mieltä.

Perjantaina autoilin kirjastotätirupeaman jälkeen lounaalle Flower Moundiin. Mukana oli suomalainen tallituttu sekä kolme amerikkalaista, jotka tunnen myös tallipiireistä. Niinpä, valitettavasti otsikko kuulostaa paljon raflaavammalta kuin todellisuus... Ikävä kyllä Pako-sarjan (Prison Break) namunen Wentworth Miller (sarjassa Michael Scofield) ei kävellyt kadulla vastaan ja kutsunut lounaalle, eikä myöskään toiseksi paras vaihtoehto, Dominic Purcell (Linc Burrows). Eikä valitettavasti kukaan vastaavakaan sarjan stara. Sen sijaan mukana oli eräs amerikkalainen rouva, joka näyttelee miehensä kanssa tiettyjä pikkurooleja sarjan kolmannen tuotantokauden joissakin jaksoissa. Niitä jaksoja ei ole vielä näytetty vaan ovat tulossa, joten onkin kiva katsoa jatkossa missä tutun naaman bongaa.

Oli tosi kivaa! Oli hirmu mielenkiintoista kuulla kuvauksista ja elokuvamaailmasta, mistä glamouri on usein hyvin kaukana - kuvaukset ovat työtä niin kuin mikä tahansa muukin. Toinen amerikkalaisista rouvista omaa puolestaan aivan loistavan huumorin - miten voikin aina joltakin löytyä niin naseva kommentti tai letkautus joka toiseen asiaan! Saatiin kyllä nauraa katketaksemme...

Hyvin vapaamuotoisesta lounaasta siirryttiin lauantaina hyvin virallisluonteiseen dinneriin, sillä olimme Independence Day Galassa. Kyseisessä tilaisuudessa juhlittiin Suomen 90-vuotista itsenäisyyden taivalta. Alkuilta alkoi siten arvokkaammin puheiden ja illallisen merkeissä, mutta loppuillasta iltapukuinen jengi kurvaili tanssilattialla varsin villisti Tommi Läntisen tahdittamana. Mutta siitä lisää kuvasadon kera joku toinen päivä...


Viherpiiperrystä

Siinä missä orvokit ovat Suomessa varma merkki kevään tulosta, ovat ne täällä yhtä varma merkki talven tulosta. Siellä täällä näkyy nyt mitä loistokkaampia orvokkiasetelmia sisääntuloporteilla ja yritysten pääkonttoreiden edustoilla. Niin myös Firman edustalla, josta oheinen kuva on. Jotenkin tuntuu hassulta!

Vähintäänkin yhtä hassulta tuntui viritellä jouluvalot ja havuköynnökset parvekkeelle kun ruoho vihertää ja lämpöä riittää - tänään jopa taas 25 asteen verran. Kotiakin ollaan pikkaisen tuunattu joulutunnelmaan kranssein ja viritettiinpä perjantai-illan iloksi joulukuusikin pystyyn. Lähinaapurit näyttivät kaikki jo pistäneet kuuset koreaksi heti Thanksgivingin jälkeen, joten pitäähän meidänkin pysyä kehityksessä mukana... Meidän joulu jää tosin vielä aikalailla skandinaavisen hillityksi, eikä onneksi löydy sitä pihamaatakaan, mihin puuhastella tanssivia lumiukkoja, puhallettavia joulupukkeja tai kokonaista tokallista poroja. Lähiseuduilla on jo nähty aikamoista kilpavarustelua pihojen valoarsenaaleissa ja muissa "koristeissa". Täytyy joskus ottaa todistusaineistoa niistä, ovat nimittäin melkoinen näky...

Joulukoristeiden keskeltä meiltä löytyy nyt lähes pääsiäistunnelmaan vivahtava rairuoho. Tuttujen Floridan tuliaisina meille salakuljettama minipalmu on nimittäin joutunut kissojen ruokalistalle ja hienosta monilehtisestä pikkupalmusta on lehtien kaluamisen myötä jäljellä enää rairuohomaiset hiippanat. Ja just kun mä olen kaverille mainostanut että ei meidän kisulit vaan mitään paheita harrasta, ovat vanhoja karvisia, joten lähinnä vaan nukkuvat ja ottavat aurinkoa kuin eläkeläiset Floridassa...


tiistai 27. marraskuuta 2007

Shopaholics

No sehän ei liene kenellekään yllätys, että amerikkalaiset ovat ostoshullua kansaa. Kuluttamisellahan tämä valtio pysyy voimissaan. Myös sen olemme todenneet, että kaikki mahdolliset arkivapaat ovat mitä otollisinta maaperää pakata autoon koko perhe ja käyttää tilaisuus hyväksi shoppailemalla sydämen kyllyydestä. Aaah, laatuaikaa perheen parissa!

Thanksgiving-lomat eivät tee tähän poikkeusta. Itse Kiitospäivä oli tosin valtaosin perheelle pyhitetty päivä, mutta heti vuorokauden vaihduttua alkoi hillitön alennusmyynti. Ja tarkoitan sitten sananmukaisesti juuri sitä: varhaisimmillaan kaupat aukaisivat ovensa klo 0.01 torstain ja perjantain välisenä yönä! Toiset avasivat "vasta" aamuneljältä, viideltä tai kuudelta. Joku kauppa avasi Kiitospäivän aamuna yhdeksältä ja oli sitten nonstopina auki seuraavat 87 tuntia...











Että jos tulee keskellä yötä ihan pakottava tarve hankkia vaikka puutarhatonttu, niin onnistuu. Tai vaikka klo 3.45 himottaa saada jouluinen kranssi etuoveen. Tai puoliltaöin alkaa todellakin tehdä mieli uusia kenkiä, niin can do. Siis ihan vakavissaan! Tää oli kyllä jo ihan uusi
shoppailun standardi meikäläiselle. Ihmettelimme tosissamme että kukahan siellä kaupoissa yöllä käy (emme ainakaan me), mutta kuulemma juuri tänään olivat miehen duunikaverit puhuneet että kuka kävi mihinkin aikaan aamuyöstä perheen kera ostoksilla. Syy aamuvarhaiselle shoppailulle on monilla se, että silloin on vielä hyllyt täydet ja tarjoukset parhaimmat. Mattimyöhäiset normaaliaikashoppailijat saavat tyytyä rippeisiin ja huonompiin aleprosentteihin.

Sitten jos shoppailun lomassa alkaa huikoa, niin voi vetäistä maittavan burgeraterian supersize-ranskalaisineen ja jälkkäriksi uusinta uutta: friteerattuja juustokakkupalleroita! Kun juustokakussa ei oikein riittävästi ole kermaa, rasvaa ja kaloreita niin mukava pieni tirautus öljyssä tekee just kutaa. Jeez, wonder why täällä taistellaan tosissaan läskiä vastaan...


Weekend getaway

Höh! Just kun mä sain motivoitua itseni ahertamaan taas töiden parissa niin eihän mulle ollutkaan tullut uutta taittovedosta korjattavaksi. Siispä oivallinen tilaisuus käyttää tämä aika koneella päivittämällä blogia kerrankin joskus muulloin kuin keskiyöllä!

Miehellä oli lomaa duunista viime torstai ja perjantai. Torstai oli tosin ihan virallinen lomapäivä Thanksgivingin vuoksi ja toimiston hiljaisuudesta päätellen oikeastaan koko viikon olisi voinut vetäistä lomaillen kuten valtaosa paikallisista... Keskiviikkona toimistossa oli kuulemma ollut jo suorastaan aavemaista kun paikalla hiihteli vain pari kummitusta - kaikki muut olivat ottaneet varaslähdön kiitospäivän reissuun tai olivat kotona sulattamassa kalkkunaa tai puunaamassa ovenkarmeja sukulaisvieraiden saapumista varten.

Me puolestaan päätimme hilpaista reissuun San Antonioon kun kerrankin oli tällainen mukava pidennetty viikonloppu. Kyseinen mesta on meksikolaissävytteinen kaupunki Etelä-Texasissa - aika suosittu lomapaikka etenkin kesäaikaan. Me pääsimme starttaamaan torstaina vasta reilusti puolenpäivän jälkeen, mutta saimmekin sitten nauttia lähes tyhjistä moottoriteistä kun ihmiset olivat jo kokoontuneet perheittensä pariin. Perille päästiin erityisen sujuvasti navigaattorin ohjastamana ja hotellikin osoittautui ihan kelvoksi. Heti asettauduttuamme hilpaisimme Riverwalkille, joka on koko kaupungin "sydän" - sellainen tunnelmallinen kävelykatuverkosto katutason alapuolella, kaupungin läpi virtaavan joen varrella. Matkalla tehdyn lounaspitstopin vuoksi dumppasimme alkuperäisen ajatuksen syödä kunnon Thanksgiving-ateria - kalkkunaa, bataatti- tai perunamuhennosta, papuja, maissia, karpalohilloketta, kurpitsapiirasta ja ja ja... - ja tyydyimme kevyeen meksikolaiseen.

Perjantai ja lauantai meni suhatessa San Antoniota ristiin rastiin niin jalkaisin kuin kaaralla. Must see -nähtävyys oli Alamo, joka on Texasin itsenäisyyden "monumentti"; vanha lähetyskirkko jossa käytiin verinen taistelu texasilaisten yrittäessä saavuttaa itsenäisyys Mexikon vallasta. Sen lisäksi tuli koluttua mm. vanhojen pikkutalojen alue La Villita ja huvila-alue King William District, meksikolainen tori El Mercado, pari muuta 1700-luvulta peräisin olevaa lähetyskirkkoa (olihan se ihme todistettava, että täältä tosiaan löytyy vanhoja rakennuksia myös...) ja käytiinpä ihmettelemässä valtavaa tippukiviluolastoakin. Ihmeellistä miten lomalla on päivät pidempiä! Musta tuntuu että me nähtiin ihan valtavasti kaikkea kahdessa päivässä, mutta silti oli fiilis että otettiin ihan rennosti ja aikaa oli sopivasti levolle ja ravintoloissa istuskeluunkin...










Vas. "Remember the Alamo!" on kaikille texasilaisille historiankirjoista tuttu taisteluhuuto. Koleiden säiden ansiosta mun juuri ennen Jenkkeihin lähtöä saamani ratsastusseuratakki sai viimein käyttöä. Sen rinnustassa oleva kirjailu IRS sai tosin yhden jos toisenkin paikallisen heittämään läppää, sillä täällä kyseinen kirjainyhdistelmä ei tosiaankaan merkkaa ratsastusseuraa vaan pelättyä verovirastoa...
Oik. Alamon lisäksi samalta vuosituhannelta eli 1700-luvulta on myös mm. Mission Concepción, eräs alueen neljästä vanhasta lähetyskirkosta.











Vas. Meksikolaisella torilla eli El Mercadossa oli tarjolla kaikkea mahdollista meksikolaisroipetta: käsinpuhallettua ja maalattua lasia ja posliinia, sombreroja, soittimia jne. Kotiin läksi setti margaritalaseja kun kaapissa niin sopivasti polttelee pullo tequilaa ja pari erilaista margaritamixiä...
Oik. Riverwalkilla ja San Antonio-joen venesafareilla riitti väkeä koleasta säästä huolimatta. Lisää kuvia reissusta löytyy täältä.


Meksikolaista ruokaa tuli nautittua useampanakin päivänä ja salsaa oli tarjolla heti aamupalasta alkaen... Viimeisenä päivänä alkoi tosin vastaanottokyky sille olla totaaliminimoitu, joten valittiin vaihteluksi italialainen ravintola.

Tämän vuoden Thanksgiving meni vähän sivu suun mitä tulee paikallisten perinteiden mukaiseen viettoon, mutta tilanne korjaantunee ensi vuonna, sillä olemme jo saaneet kutsun kalkkunalla varustettuun ruokapöytään ;). Sen sijaan Kiitospäivää seuraavan Mustan perjantain käyntiin polkaisemaa joulukauden avajaista olimme seuraamassa. Sinä päivänähän täällä sytytetään valtaosassa kaupunkeja jouluvalot ja niin myös San Antonion kanavaverkosto sai multikirjavat vilkkuvalonsa ja jouluparaatin, jota seuraamaan tuntui saapuneen valtaosa Etelä-Texasin väestöstä...

San Antonio oli kyllä kaunis ja mukava kaupunki, joskin kesäkaudella siitä saa varmasti vielä enemmän irti. Juuri lomamme aikaan Texasin valtasi joku hetkellinen jääkausi ja lukemat mittarissa tippuivat alle 10 asteen. Meillä oli siis aktiivista käyttöä villapuseroille ja paksummille takeille, mutta terassien kaasulämmittimien alla nautittiin kyllä silti iltaa ulkona... Dallasissa oli nähty leijailevan luntakin ja kissanhoitajan pestiä handlannut Mervi sai pistää jo lämmitystä huusholliin ettei kissojen hengitys ihan ala huuruamaan. Huh! Talvi tulee, hrrrr!

Paluumatkalle starttasimme ajoissa sunnuntaiaamuna. Se ei tosin tarkoittanut sitä, että olisimme olleet ajoissa perillä... Thanksgivingin jälkeen on nimittäin kunnon alennusmyynnit kaikkialla (siitä lisää tuonnempana), joten olihan meidänkin ihan pakko pysäyttää auto kaikissa kolmessa matkan varrelle osuneessa jättimäisessä Outlet-keskuksessa. Osteskelussa harjaantuneina meidän ei enää tosin tarvinnut kiertää putiikista toiseen, vaan olimme jo etukäteen tehneet sotasuunnitelman ja bongailimmekin siksi lähinnä vaan niitä liikkeitä, mitä ei Dallasin nurkilta löydy (esim. Esprit ja Benetton) tai mistä oikeasti oli ostoslistalla jotain hankittavaa. Saldo oli hyvä: löysimme molemmat hakemamme (mm. talvitakit, niitäkin nyt siis näemmä täällä tosiaan tarvitsee), eikä heräteostoksia kertynyt ihan hillittömästi. Mä jopa hieman hämmästyneenä tajusin että en muuten ostanut yksiäkään kenkiä tai käsilaukkua! Yleensä molemmat tai edes jompikumpi päätyy matkaan tällaisista ostoshysteriapaikoista...

Puolivälissä matkaa alkoi sitten reissu tökkimään, sillä muutama muukin halusi suuntia juuri samaan aikaan Dallasin tienoille. Madeltiin ruuhkissa milloin hitaasti ja milloin todella hitaasti. Välillä sentään päästiin edes vähän väräyttämään nopeusmittarin viisaria, mutta kyllä tuo hidastelu puudutti pebaa noin tunnin verran tavanomaista pidempään. Kotiovea auottiin klo 10 maissa illalla...

Kotona ollaan yhtä kaikki, kivaa oli ja itselle ostetut tuliaiset ovat just ihkuja. Jee! I'm shiny happy :D! Lisää tällasia viikonloppureissuja!