Puolen vuoden katsaus

Voitteko ihan oikeasti uskoa että me ollaan oltu täällä jo yli puoli vuotta? Aika on mennyt ihan sairaan nopeasti! Hyvin olemme tänne kotiutuneet; koti tuntuu jo ihan omalta kodilta, ei enää vaan asunnolta. Maisemat ovat käyneet tutuiksi, kavereita on kertynyt ja arki on löytänyt oman rytminsä. Nyt asioita katsoo jo ihan eri silmin kuin kesällä uutena ja ummikkona näissä maisemissa.

Tämä puolen vuoden etappi on kai jonkinlainen piste, jossa sitä jo osaa vähän plussailla ja miinustella hyviä ja huonoja puolia täällä Texasissa (ja etenkin siis täällä Dallasin nurkilla) asumisessa. Siispä yritän pistää niitä ylös. Saapa nähdä onko puolen vuoden päästä yhden vuoden etapilla käynyt katsantakannassa jotain merkittävää myllerrystä.

PLUSSIA

1. Säät. No ihan juhlaa! (Ainakin yleensä.) Ulkoharrastuksia voi sujuvasti harrastaa ympäri vuoden ilman että tarvitsee kääriytyä toppahaalariin, kokovartalokurapukuun tai muihin suojavetimiin. Aurinkoenergiaa saa ladattua uskomattoman paljon ettei enää meinaa muistaakaan niitä Suomen talvikuukausia, jolloin tuntuu että on vaan jatkuvasti pilvistä ja pimeätä, päivänvalosta näki häivähdyksen jostain toimistoikkunasta, mutta kun sieltä joskus pääsi ulos (siis toimistosta, ja ihan ovesta, harvemmin tuli poistuttua ikkunasta...) niin hyinen pimeys oli taas vastassa. Tänään, tammikuun alkupäivinä, veteli elohopea 26 asteessa. Mä kävin teepaitasillani heppasen kanssa pusikkoratsastuksella ja rehellisesti rehvastellen nautin ihan kybällä.

2. Ystävällisyys. Kun kerroin Texasiin muuttoaikeista, oli jotkut besserwisserit (etenkin ne, jotka eivät ole koskaan Amerikassa käyneet) vahvasti sitä mieltä että kyllä se on sitten ärsyttävää se amerikkalaisten yliystävällisyys ja smalltalk kun ei sillä kuitenkaan mitään tarkoiteta. Turhanpäiväistä lätinää kaikkityynni. No helou! Kyllä musta on kivempaa kun kaupassa myyjät tervehtivät iloisesti. Vastaantulevat lenkkeilijät saattavat hihkaista heipat ja eikö ole kaunis päivä tänään. Kassaneiti saattaa huokaista että onpa ihana laukku sulla. Kun ostoskärry otti ja kaatui (joo, ihan oikeasti olen onnistunut suorittamaan tuollaisen toimenpiteen), lehahti paikalle heti pari ohikulkijaa auttamaan ympäriinsä kirmaavien ruokaostosten poiminnassa. Ovia auotaan ja hissin ovea pidetään auki jos joku on tuloillaan. Kerran ihan poliisi kantoi mulle saapuneen isohkon hevostarvikepostipaketin autooni! Nyt raakana vastapainona pyrkii väkisin mieleen ne Veikkola-Helsinki-Veikkola linjan bussikuskit, jotka eivät (no oli pari edukseen poikkeavaa yksilöä joukossa!) sitten mitenkään pystyneet vastaamaan Hei tai Huomenta -tervehdykseen edes hymyntapaisella tai nyökkäyksellä. Helsingin sisäisen liikenteen kuskit olivat kyllä vielä nihkeämpiä.

3. Liikenne. Monessakin mielessä. Täältä pääsee mihin tahansa. DFW:n isolta lentokentältä nousee muutaman minuutin välein lentokone minne päin maailmaa vaan. Ja teitä risteilee joka suuntaan ja maisemaan, sen kun vaan arpoo mieleisensä. Niiden kunto voi tosin olla vaiheleva (ainakin joka toinen päivä säälin Volkkarin iskareita I-35E:llä tallimatkallani....)... Kovaa täällä kyllä ajetaan (60 mph motarilla jengi vetelee keskimäärin 75 mph), mutta yleisesti ottaen liikenne on toimivaa ja sujuvaa. Vetoketjuefekti toimii kaikkialla oli ruuhkaa tai ei: tietä annetaan automaattisesti eikä vaan silmät suoraan edellisen auton persukseen liimattuina ajeta puskuri puskurissa jottei tuo sivutieltä pyrkivä vaan prkele kiilaa tuohon väliin. Se on MUN paikka se.

4. Tekemistä riittää. Lähiseudulla on jatkuvasti keikkoja, konsertteja, viihdettä, draamaa, ratsastuskisoja, heppakoulutustilaisuuksia, ammattilaistason urheilumatseja ja harrastuspaikkoja joka ikiseen lajiin. Jos täällä kokee tylsistyvänsä tai ei löydä mitään tekemistä, tarvitsee ottaa aika tukevalla otteella peili käteen.

5. Suomalaisuus. Täällä on helppoa olla suomalainen. Suomalaisuus on paikallisille mielenkiintoista; moni paikallinen tallituttu on ihan innoissaan hihkaissut, että täytyypä kertoa kavereille että olen tutustunut suomalaiseen! Eka sellainen jonka mä tunnen! Suomalaisuutta on täällä myös halutessaan helppo ylläpitää: seudulla asuu melko paljon suomalaisia ja kaikenlaisia yhteishäppeninkejä järjestetään säännöllisesti. On suomikirkkoa, suomikirjastoa, suomikoulua... Ja Fazerin sinistäkin saa (ainakin näin talviaikaan kun se ei kuljetuksen aikana muuta olomuotoaan nestemäiseksi)!

MIINUKSET

1. Etäisyys. Riippuu tietysti vinkkelistä, mutta onhan tää Suomesta katsottuna ihan liian kaukana. Matka tänne kestää tuhottoman monta tuntia ja maksaakin vielä ihan kohtuullisesti. Niinpä jo tiedän, että järin montaa Suomen tuttavaa ei valitettavasti meidän luona visiitillä nähdä. Olen saanut täällä monta ihanaa, kivaa, mukavaa ja mielenkiintoista kaveria ja ystävää. Mutta ovathan monivuotiset ystävät kokolailla oma lukunsa. Välillä kaipaan suuresti sydänystäviäni, hyviä kavereitani, ex-duunin muutamia ihania kälkätys- ja skitsahtelukavereita (scorzio!) ja tietysti heppailupiirien aktiiviharrastajia, joiden kanssa on just niin hauskaa syväanalysoida valmennustunteja, satulaperstuntumaa ja yleensäkin ihan kaikkea hevosiin liittyvää (nimim. hevoshullu yli 25 vuoden ajan - and still counting...). Onneksi skypetys, mesetys, meilailu, naamakirjailu ja ihan perinteinen soittelu välillä helpottaa.

2. Kulutuskulttuuri. Tää on vähän kakspiippuinen juttu. Toisaalta on ihanaa kun lähiseutu on erilaisia ostareita pullollaan, ihan kaikkea saa mitä mieli halajaa - ja yleensä vielä verrattaen edullisesti. Täällä on eläminen tehty helpoksi ja vaivattomaksi, kaikenlaisia yllättäviäkin valmis- ja puolivalmistuotteita on kauppojen hyllyt pullollaan. Mutta pieni viherpiipertäjä minussa kärsii välillä suuresti tajutessaan että tämä kansakunta hukkuu vielä joku kaunis päivä jätteisiinsä (ellei osta Afrikasta jotain valtiota mihin ne dumppaa tai ala ampumaan niitä avaruuteen). Kierrätys on täällä ihan lapsenkengissä. Lähikaupungin kierrätyskeskus on säälittävä kyhäelmä verrattuna siihen miten pitkälle lajittelu ja kierrätys on Suomessa viety - ja ennen kaikkea tehty helpoksi. Tuotetasolla kierrätystä ei näe juuri missään. Ihan turha etsiä hyllyiltä täyttöpakkauksia mihinkään vaan joka kerta joudut ostamaan saman ison muovisen pesuainetönikän, joka on vielä vuosituhannen päästä entisellään.

3. ?

4. !

5. !?!

Mitä ihmettä!? Liekö syy ihan reippaasti sunnuntain puolelle venähtäneessä valvonnassa (vaikka tekstin pvm näyttää 5.1. niin kello on jo 0.51 sunnuntain puolella...) vai siinä, että oikeasti viihdymme täällä tosi hyvin, mutta en nyt just keksi täytettä miinustelukohtiin 3-5! Taidan mennä laskemaan lampaita ja katsomaan joskos yön aikana saisin jonkun heurekan ja huomaisin ärsyyntyneeni jostain muusta asiasta... Good night :) (ja sitä sietääkin toivoa täniltaisen leffan jälijiltä...)!