Tämä ihme, että meidän katit ovat sulassa sopusoinnussa näin lähellä toisiaan, piti heti ikuistaa... Syynä onkin näemmä puhtaiden pyykkien kasa, siinähän sitä on parasta nukkua.Mun on aina välillä pitänyt laittaa meidän karvaistenkin perheenjäsenten kuulumisia, mutta en vaan ole kyennyt muistamaan. Tilanne korjaantuu just nyt.
Meillähän on siis kaksi kissaa, Hiski ja Elvis. Molemmat ovat meillä olleet ihan pienestä pennusta asti: Hiski siis tänä vuonna 15 ja Emppu 11 vuotta. Tämänpä vuoksi ei tullut kuuloonkaan ettäkö heidät olisi heitetty perheestä ulos kun tänne muutimme, vaan mukaanhan heidät toki otettiin. Ja hyvä niin, sillä reissu sujui hyvin ja kisut ovat viihtyneet täällä erinomaisen hyvin.
On tosin ollut mielenkiintoista huomata miten ikä näkyy Hiskissä. Hänestä on tullut Sheban kuningatar, joka hyvin määrätietoisesti komentelee alaisiaan. Hän on jo vähän vanha ja jäykkä eikä siten enää oikein pysty hyppäämään korkealle kuten vessan lavuaarille tai kirjoituspöydälle. Niinpä hän koneella ollessani astelee viereen ja komentaa nostamaan hissillä hänet ylös. Sitten parkkeerataan johonkin tähän vierelle, joskin aina ensin yritetään joskos tällä kertaa saisi makoilla läppärin näppiksen päällä. No ei saa, koska kone meinasi kerran vetäistä itsensä tuhannen tilttiin kun kissa hyppeli valikoiduilla näppäimillä tasajalkaa.
Kissarouvaa huomattavasti huvittavampi toimenpide on juoksuttaa meitä juottamassa. Kupin vesi ei kelpaa vaikka olisi juuri vaihdettu. Jos annat saman veden (ihmisten) juomalasista niin avot että maistuu. Parasta on saada juoma kuitenkin suoraan hanasta, joten vähän väliä kuuluu makkarista vaativa mau'unta, joka alkaa toimintakehoituksesta ja kasvaa erinäisten vaiheiden kautta suorastaan uhkailuun. Sitten hän näyttää miten hän vetensä juuri tällä kertaa haluaa: hissillä nostaen lavuaarin reunalle ja siitä veden lirutus, ammeen pohjalta vaiko ammeen hanasta valuttaen. Tosiaankaan niin usein jano ei ole kuin komento käy, vaan vedestä on kiva ottaa pari lipaisua ja sitten vaan tuijottaa mielenkiinnolla veden solinaa. Mutta auta armias jos yrität nostaa sen pois kesken toimituksen, kun tuijottaminen täytyy viedä riittävällä hartaudella loppuun saakka. Luultavasti joudumme tunnustamaan että vanha katti on aika hyvin saanut meistä koulittua haluamiaan palvelijoita...
Hiski sai joululahjaksi sellaisen narun perässä olevan lelun ja sen kanssa riehuttiinkin sitten joulunpyhinä ahkerasti. Tosin arvon rouva tarkasti ensin että Elvis ei ole näköetäisyydellä eikä mieluusti muutakaan yleisöä ja sitten viiletettiin pampulan perässä pitkin sänkyä (jostain syystä se oli mieleisin paikka peuhata) niin, että mun oli pakko lopettaa leikki kesken kun kissarouvan kiiluvat "hullun"silmät olivat lautasen kokoiset ja läähätys kävi jo niin että pelkäsin tyypin taintuvan tonttiin just sillä sekunnilla.
Elvis tykkää myös leikkiä, mieluiten jollain kissanminttutäytteisillä elikoilla. Niistä ei tosin hupia kovin kauaa riitä, sillä heti kun joku korva tai häntä on revitty irti, on elikko siis selkeästi kuollut eikä sitä tarvitse enää rökittää.
Elmeri aina välillä unohtaa sääntöjen rajat ja hänet bongaa toisinaan keskeltä pöytää (kissoilta off limits meillä) tai raapimasta nojatuolia. Tuossa yhteydessä on tullut todettua että osaa se kissakin olla pikkusieluinen: jos jostakin pahanteosta torut sitä, luikkii se nopeasti pakoon - ja yleensä suoraan viattoman Hiskin luokse, jota vähän rökittää koska johonkinhan se ärsyynnys pitää purkaa. Ja kun siitä torut sitten vielä enemmän, luikkii katti kulman taakse ja jää sinne parkumaan - suorastaan rääkymään - elämän vääryyttä ja voisko se Anja Eerikäinenkin tulla paikalle kun täällä on tällaista järjetöntä henkistä väkivaltaa.
Toisina hetkinä se on ihan lussupossu ja suorastaan koominen kun puolenleijonan kokoinen iso ja karvainen katti punkee väenvängällä syliin, heittäytyy kainaloon niin että pullea massu möllöttää taivasta kohti ja sitten kehrää niin että naapuritkin kuulevat. Sen nähtyään ei tarvitse ihmetellä miten meillä ei ole vauvaa: johan mä olen toistakymmentä vuotta saanut sylissä heijata yhtä "kääröä" ja purkaa kaikki patoutuneet paapomisvietit ;) .
Elmerille kävi muuten nolo juttu pari päivää sitten... Imuroidessani olin nostanut kissojen kupit keittiön pöydälle tieltä pois ja kun en ollut ajoissa tajunnut palauttaa niitä paikoilleen, oli Elvis ahmattina loikannut keskelle pöytää aterioimaan. Tilanne päättyi kuitenkin nolosti: tabletti luisti alta ja kissa lensi lattialle kipot niskassaan. Vesikupin sisällöstä kastunut kissa ampaisi silmät lautasen kokosina toiseen päähän kämppää ja murotkin jakautuivat usean metrin säteelle... Kyllä oli muuten katti nolon näköinen, hupsis!
On ne kyllä niin sulkkuja ja ihania kavereita varsinkin kun mies on reissussa. Karvaista seuraa on sängyssä heti miehen sijalla ja öisin kuorsataankin ihan yhtä hartaasti kuin oma mies konsanaan... Hiski tosin on vakaasti sitä mieltä että mä olen hänen joku kromogeenihäiriöinen yli-isoksi kasvanut pentu, jota tarvitsee jossain vaiheessa yötä alkaa hoitamaan: alkaa hirveä hiusten nuoleminen ja kehräys. Toisinaan pitää tassulla olkapäästä kiinni etten vaan pääse kääntymään pois tai livahtamaan. Muuten herttaista mutta kokeilkaapa itse klo 04 ja risat miltä kuulostaa ja tuntuu korvan juuressa hirveä lussutus, kakominen (yök, hiuslakkaa!) ja kröhinä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti