Viikot vierii

Aika kulkee armotta. Viikko on jo kulunut Jokelan surmatöistä. Uutiset ovat saaneet jo uudet otsikot ja lehdet uudet lööpit. Silti tapahtuma koskettaa yhä monia. Onneksi kuitenkaan kukaan tuttavistani ei joutunut osalliseksi moiseen hulluuteen.

Olin viime keskiviikkona aamusta iltaan lennossa, mutta sana kiiri nopeasti tapahtuneesta ja kuulimme tilannepäivityksiä pitkin päivää. Iltamyöhällä kotiin saavuttuani oli epätodellisin fiiliksin pakko lukea netistä kaikki mahdollinen tapahtuneesta.

Koska en ollut kotona, en tiedä kuinka asiaa uutisoitiin täällä. Ilmeisesti kuitenkin asia oli pääotsikoissa, sillä tuttavien mukaan esim. amerikkalaiset tuttavat olivat kouluilla tulleet kyselemään suomalaisäideiltä tapahtuneesta. Sääli että pienestä maasta tänne kantautuvat uutiset ovat sitten tällaisia. Ja ennen kaikkea sääli että pieneen maahan täältä kantautuvat trendit ovat sitten tällaisia.

Kävimme tänäiltana katsomassa tyttöporukalla leffan Gone Baby Gone. Hyvä ja oikeita ja vääriä ratkaisuja miettimään laittanut elokuva. Porukalla huokasimme sen jälkeen että onko tähän maailmaan minkäänlaista järkeä tehdä lapsia, kun tuntuu että elämä menee entistä hullummaksi ja julmemmaksi vaan päivä päivältä.

Aiemmin päivällä kävimme kolmen naisen koplalla 2,5 tunnin maastoratsastuksella. Nautimme upeasta säästä (n. 28 astetta), auringonpaisteesta, luonnon kauneudesta ja eläinystäviemme seurasta. Ehkä meillä on vielä toivoa ;).