Hupsista, pieni softabugi iski tänä aamuna Dallas/Fort Worth-lentokentän lennonjohtojärjestelmään ja teki tepposensa. Lennonohjaajat eivät saaneet yhteyttä niin toisiinsa kuin koneisiinkaan, joten tilannehan oli tuota pikaa jumissa koko maan kolmanneksi vilkkaimmalla lentokentällä. Koneet eivät päässeet lähtemään tai laskeutumaan yli tuntiin, minkä jälkimaininkeina koko lentoliikenne oli puurosssa pitkin päivää. Tilannetta fiksaamaan hankittiin paikalle joku hemmo Oklahomasta asti, jotta järjestelmä saatiin takaisin up and running. Illalla tallilta palatessani taivaalla kiilui tähtien tapaan koneiden valoja helminauhoissa, kuten normaaleinakin iltoina, joten ilmeisesti pahimmat ongelmat oli jo selvitetty. Ongelmia saattaa kuitenkin kuulemma esiintyä vielä pitkin viikkoa, mikä on varsin ikävää, sillä torstaisen Thanksgivingin vuoksi tämä on yksi vuoden vilkkaimmista matkustusviikoista.
Muuten tänne ei kuulu ihmeitä. Lämmintä ja auringonpaistetta riittää, joten on suorastaan hämäävää katsoa kalenteria, joka väittää että nyt on marraskuun puoliväli ja lunta pitäisi olla varmaan edes se pari senttiä... Ja täällä sitä vaan hillutaan T-paitasillaan. Mä olen hiljalleen alkanut pistää pientä talvi-/joulufiilistä kotiin ja olenpa ahertanut joulukorttien parissakin. Hurjaa, näin ajoissa! Kortteja onkin väännetty lämmöllä, jopa kuumana käyden, kun piti tietty mennä ideoimaan sellaisia typeriä malleja jotka vaativat ihan liikaa näpertelyä. Aargh!
Arki rullaa omalla painollaan ja päivät viuhuvat yhäkin ohi ihan säälimätöntä vauhtia. Jakke vääntää hommia Firmassa ja mun päivät täyttyvät milloin minkäkinlaisista askareista. Nyt olen tosin tehnyt ihan töitä-töitäkin, sillä ex-duunifirmasta lähtiessäni lupasin että voin tarvittaessa jeesata julkaisutuotannossa jos meinaa olla kovasti ruuhkaa ja nyt niitä projekteja on sitten pukannut. Toisaalta kiva taas tehdä "oikeita" töitä, mutta mulle tyypilliseen tapaan vetelen stressiä ihan ihme asioista niiden tiimoilta, vaikka miten yritän itselleni vakuuttaa et mähän olen vaan "keikkatyöläinen" eikä mun siten tarvitsisi muuta kuin hoitaa oma osuuteni ja jättää muut muiden huoleksi... Ei pysty, ei kykene.
Viikonloppua odottelen innolla, sillä pitkästä aikaa on tiedossa vähän reissailua. Lähdemme torstaina Kiitospäivän kunniaksi reissuun San Antonioon. Kivaa :D!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti