Alkuviikosta tuli tehtyä taas liuta töihommia Suomifirmaan, joskin mahtui väliin kyllä yksi jouluhenkinen shoppailukierrospäivä: käytiin Ikeassa ostelemassa vielä hieman joulukoristeita ja ennen kaikkea jouluherkkuja. Mukaan lähti mm. glögiä, piparitaikinaa ja suklaakonvehteja - niiden osalta oli tosin tyytyminen tasapaksuun Maraboun Paradis-konvehtirasiaan, plaah. Missä on Fazer ihanine suklaineen?! Taas kerran täällä maailmalla ruotsalaiset vaan rulettaa...
Ikeasta jatkettiin matkaa Stonebriar Malliin täydentämään jouluostoksia ja kävinpä iltapäivällä vielä kiepin Vista Ridge Mallissa, josta sain kaivatut viimeiset lisät Suomeen lähteneisiin joulupaketteihin. Joulukortitkin onnistuin viimein raapustamaan valmiiksi ja pistämään matkaan. Oho, mikä aktivisti, oikein itsekin yllätyin!
Loppuviikosta oli toisenlaisia työrupeamia: alan tulevaisuudessa Dallasin Suominaisten nettisivuston ylläpitäjäksi, joten piti vähän käydä kaatamassa oppia päähän kuinka niitä päivitetään. Mä kun niin polleana selitin että olen mä tehnyt useampia nettisivuja ihan ite ja aiemmissa duuneissa olen päivitellyt jos jonkinlaisia sivustoja, niin eihän tää sit ollutkaan ihan yhtä simppeli juttu... Ihme koodeja pitää luritella Notepadiin - kaukana haaveissa ovat ne näppärät lomakepohjaiset automaattimuotoilevat ihmeet, huoh. Mutta oppia ikä kaikki, kyllä mä vielä hihat käärin ja opettelen uudet kuviot. Mutta jos siis tulevaisuudessa em. sivut näyttävät skitsahtavan, tekstit juoksevat miten sattuu ja koko sivu on joko pistekokoa 2 tai 20, niin tiedätte ketä osoitella...
Perjantaina olin normitapaan kirjastovuorossa, joten ajatella, töitä ja opiskelua meinaa tupata nyt joka tuutista - ovista, ikkunoista ja ilmastointilaitteistakin! Onneksi kauhealla ahertamisella on oikeutetusti mukava vastapaino: tälle viikolle osui kolmet kello kuuden kekkerit! Kekkeriputki aukesi torstaina, jolloin treffasimme seitsemän naisen voimin lähiseudulla sijaitsevassa italialaistyyppisessä restaurantissa. Syynä moiseen kokoontumisajoon oli Suominaisten "johtokunnan" pikkujoulu- ja läksiäishenkinen möötti, sillä suomalaisvahvistuksista on taas poistumassa pari perhettä. Siispä pastan pupeltamisen lomassa heitettiin heiheit Johannalle ja Marikalle.
Perjantaina puolestaan hilpaistiin illan korvalla Condor Drivelle mukana pari vadillista bruschetta-leipäsiä. Katilla oli nimittäin pikkujoulut: heidän valtaisaan omakotilinnaan meni kevyesti noin 30 hengen jouluhenkinen joukkue. Viihdyimme pippaloissa puolilleöin saakka - ja mikäs siinä oli viihtyessä kun pöytä notkui jos jonkinlaisia herkkuja ja mukavaa seuraa riitti. Tuli tutustuttua taas muutamaan uuteenkin suomityyppiin.
Ei kahta ilman kolmatta, joten kello kuuden jälkeen lauantaina suuntasimme puolestamme Las Colinasiin, jossa Mervi & Teemu viettivät pikkujouluja. Vajaan parinkymmen hengen lauma valloitti heidän kämpän (kunhan ennemmin tai myöhemmin useamman mutkan kautta löysivät perille...) eikä meinannut lähteä kulumallakaan pois. Osa porukasta luovutti jo aiemmin, mutta me viimeiset sissit sullouduttiin taksiin vasta joskus kolmen jälkeen aamuyöllä. Illan aikana nautittiin ihan taivaallisia herkkuja (voisko joku taikoa mulle tollaset kokkauslahjat ja innon kuin Mervillä?!) ja kummallisesti kissalle haiseva uusi tehosekoittimemme taikoi meille oikein maistuvia mansikkamargaritoja (jotka eivät siis onneksi maistuneet kissalle).
Ensimmäinen margaritamixi makutestissä. Raadin yhteispäätöksellä seokseen lisättiin lisää mansikkaesanssia.
Noni! Ei mikään ihme että illan hehkeä emäntä oli koristellut kämpän niin hienoksi joulutunnelmamaaksi ja taikonut pöydän herkkuja notkuvaksi: hänellähän oli pieni tonttu apurina! (vas.) Hyvät, pahat ja rumat -esityksestämme ei meinannut kyllä tulla mitään koska pokka ei enää tässä vaiheessa iltaa pitänyt yhtään. (oik.) Kuvat (c) Mervi K.
Kauhean kiva kekkeriputki! Jee! Sunnuntaina tosin sitten kärsittiin siitä kekkeriputkesta. Lössähtäneen olon aiheutti ihan varmasti vaan myöhäiset valvomiset, ei suinkaan margaritat... Mies oli onneksi aktivisti ja ruokki meitä kiinalaisella noutoruoalla ja mäkin jopa virkosin niin että aloin apinan raivolla työntelemään tuota desibelihirmu-imuriamme pitkin asuntoa. Tallille en olisi jaksanut lähteä sitten millään, mutta kun tänne hyökkäsi parin päivän helteiden jälkeen taas joku hirveä kylmä aalto, niin pitihän mun ajella tarkistamaan että Poni Puppelilla (se muistuttaa nykyisin kaikessa karvassaan jotain pääsiäispupua) on lämpimästi vällyjä yllä. Ja tulihan se sitten samalla ratsastettuakin kun sinne asti itseni hilasin. Ja on se vaan yhäkin niin ihku. Mii laiki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti