Mennyt viikko vilahti ohi taas ihan hirveällä vauhdilla. Suomen firmasta oli duunia suorastaan urakaksi asti, joten niiden parissa nököttelin koneen äärellä hartiat jumiin. Eikä asiaa auta se, että olen taas alkanut puremaan hampaita öisin yhteen niin että aamuisin tarvitaan suunnilleen sorkkarauta että saan paikalleen jumiutuneen leuan auki... Mutta kyllä se siitä vertyy kun pääsen taas käyttämään puheenlahjojani jonkun kaverin kanssa ;). Moinen tapa vaan tahtoo jumettaa koko niskahartiaseudunkin niin että kun nopeasti kääntää päätä niin juilasee tosi imakasti ja silmissä säkenöi tähdet.
Töiden vastapainoksi viikkoon mahtui onneksi kivojakin juttuja. Mervin kanssa käytiin vähän joululahja- ja joulukoriste- shoppailemassa ja käytiinpä saksalaisessa delissä tilaamassa molemmille joulukinkutkin. Muiden suomalaisten mukaan kyseisestä putiikista saa nimittäin sellaisia perinteisiä suomalaisia harmaasuolattuja joulukinkkuja. Ruotsalaiset ovat tosin TAAS kerran omineet kunnian itselleen - kinkkuja myytiin nimellä Swedish Ham - mutta kunhan juhlapöydän kunkku saadaan tutun makuisena pöytään niin who cares.
Eräänä iltana oltiin puolestaan kavereilla grillaamassa - kylläpä taas pienen tauon jälkeen maistuikin Texas steak hyvältä :P. Hyvä seura, lasillinen pinot grigiota ja hierova nojatuoli (tahtoo sellaisen!) eivät kyllä myöskään olleet hullumpia.
Heppailua mahtui viikkoon tietysti kanssa - parin tunnin varsin vauhdikas maastolenkkikin - mutta alkuviikosta oli taas kylmää kyytiä sillä rintamalla. Neljän päivän tallivapaan (San Antonion reissumme vuoksi) jäljiltä poni murjotti taas ihan koko rahalla. Kun menin maanantaina tallille, oli hevonen niin touhukkaana pöllyttelemässä sahapuruja ja keksimässä kaikkea muuta mahdollista tekemistä kuin minun noteeraamista. Tooooodella pitkän viivytystaktiikkansa jälkeen hänen ylhäisyytensä kävi vilkaisemassa että sattuisikohan tuolla ovensuuhun juurtuneella kaksijalkaisella olla jotain nameja mukana. Vaikka niitä löytyikin, niin ei ponin sydäntä tietysti niin helpolla sulateta. Harjaus oli yhtä piinaa koska harjalla ei saanut koskea oikeastaan mihinkään kohti hevosta kun jo hampaat nirskui, häntä heilui ja korvat meni liiskaan. Lopulta kun poni esitteli purukalustoaan millin päässä nenästäni, loppui multa huumori ja tukistin ponia poskesta. Sen jälkeen poni näytti ihan siltä kuin olisi suunnilleen nauranut ilkikurisesti että "hähähää, sainpas huomiosi!". Siltä sekunnilta oltiin sitten taas kavereita ja harjauskin sujui ihan normaalisti. Ota tuon otuksen aivoituksista sitten selvä!
Onneksi muuten päädyin juoksuttamaan heppasen sinä samaisena päivänä, sillä neljän päivän toimettomuus ja viilentyneet säät olivat pakanneet nelijalkaiseen sen verran virtaa, että näin hyvin valaisevan esityksen erilaisia korkeamman koulun ekstraterrestiaaleja muuveja toisinaan pierupukeilla ja spurttauksilla höystettynä. Hyvin mielenkiintoista maasta seurattuna; satulassa istuen olisin saattanut olla jokseenkin vahvasti eri mieltä.
Perjantaina autoilin kirjastotätirupeaman jälkeen lounaalle Flower Moundiin. Mukana oli suomalainen tallituttu sekä kolme amerikkalaista, jotka tunnen myös tallipiireistä. Niinpä, valitettavasti otsikko kuulostaa paljon raflaavammalta kuin todellisuus... Ikävä kyllä Pako-sarjan (Prison Break) namunen Wentworth Miller (sarjassa Michael Scofield) ei kävellyt kadulla vastaan ja kutsunut lounaalle, eikä myöskään toiseksi paras vaihtoehto, Dominic Purcell (Linc Burrows). Eikä valitettavasti kukaan vastaavakaan sarjan stara. Sen sijaan mukana oli eräs amerikkalainen rouva, joka näyttelee miehensä kanssa tiettyjä pikkurooleja sarjan kolmannen tuotantokauden joissakin jaksoissa. Niitä jaksoja ei ole vielä näytetty vaan ovat tulossa, joten onkin kiva katsoa jatkossa missä tutun naaman bongaa.
Oli tosi kivaa! Oli hirmu mielenkiintoista kuulla kuvauksista ja elokuvamaailmasta, mistä glamouri on usein hyvin kaukana - kuvaukset ovat työtä niin kuin mikä tahansa muukin. Toinen amerikkalaisista rouvista omaa puolestaan aivan loistavan huumorin - miten voikin aina joltakin löytyä niin naseva kommentti tai letkautus joka toiseen asiaan! Saatiin kyllä nauraa katketaksemme...
Hyvin vapaamuotoisesta lounaasta siirryttiin lauantaina hyvin virallisluonteiseen dinneriin, sillä olimme Independence Day Galassa. Kyseisessä tilaisuudessa juhlittiin Suomen 90-vuotista itsenäisyyden taivalta. Alkuilta alkoi siten arvokkaammin puheiden ja illallisen merkeissä, mutta loppuillasta iltapukuinen jengi kurvaili tanssilattialla varsin villisti Tommi Läntisen tahdittamana. Mutta siitä lisää kuvasadon kera joku toinen päivä...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti