Meidän joulu menee rauhaisasti ihan kaksistaan. Huomenna aamulla mies tosin menee varmaan pelailemaan kolopalloa kavereitten kanssa - se onkin ihan hyvä niin mä voin täällä rauhassa laitella vielä viimeisiä jutskia. Joulupäivänä olisi tarkoitus mennä joulukirkkoon, jossa kuulemma esiintyy ihan tiernapojatkin. Käymme samalla varmaan kääntymässä glögillä tuttavapariskunnan luona, he kun ovat juuri muuttaneet uuteen kotiin.
Joulua on täällä hypetetty joka tuutissa jo yksi ikuisuus, joten alkaa jo välillä ihmetyttää että onkohan tuo kaikki haippaus ihan tarpeen yhtä päivää varten. Jouluaattohan on täällä melkolailla normaali päivä - useimmissa firmoissa se on ihan tavallinen duunipäivä. Kaupat sulkevat kyllä hieman aiemmin kuin normaalisti, että viimeisetkin pääsevät joulun viettoon. Joulupäivä on sitten kaikkialla pyhitetty perheelle, silloin ei ole mikään paikka auki. Tapaninpäiväähän täällä ei vietetä, joten heti 26. päivä alkaa sitten taas arkinen aherrus (mies on onneksi lomalla koko viikon).
Kuten Suomessakin, on joulu täällä vuoden kaupallinen kohokohta. Viime hetken lahjavinkkejä tunkee joka tuutista. Lahjontaahan täällä harrastetaankin sitten ihan rajattomasti: oikeastaan kaikkia niitä, joiden kanssa on vähänkin enemmän tekemisissä tulee jotenkin muistaa. Eli vakkarikampaajaa, manikyyriä, opettajia kouluissa, siivoojaa, puutarhuria, huoltomiestä, postimiestä jne. jne. Meillähän oli postimies jopa niin ilmiselvä että laittoi eräs päivä lehtipussin mukana iloisen joulukirjeen osoitteineen päivineen, että tietävät sitten kaikki kyselemättä mihin joulumuistamisshekit tulee osoittaa...
Amerikkalaiset harrastavat paljon lahjakortteja; niitä saa jokseenkin kaikkiin kauppoihin lihakaupasta herkkupuoteihin ja sisustusliikkeistä vaatepuoteihin rautakauppoja unohtamatta. Ne ovat tietysti helppoja ja vaivattomia. Muuten joulumainonnassa on vilkkunut ne samat suosikit kuin Suomessakin: neuleita, aamutakkeja, yöpukuja, lämpimiä sukkia, pientä kodin tekniikkaa jne. Lapsien suosikki on tänä vuonna Nintendo Wii ja onpa WalMartin hyllyt tyhjentyneet hujauksessa puhuvista Jeesus-nukeistakin...
Myös täällä joulu on perhejuhla - viikonlopun ajan onkin ollut lentokentillä ruuhkaista kun porukka on suihkinut pitkin manteretta perheittensä luo. Ruokatarjonta on tosin aika erilaista kuin Suomessa, mutta kyllä monessa perheessä ruokapöytään nostetaan kalkkunan kaveriksi kinkku. Me emme tänä vuonna ole vielä paikallisperinteisiin syvällisemmin tutustuneet, kun päätimme haluta oikein perinteisen suomalaisen juhlapöydän laatikoineen päivineen. Kaupassa tosin bongasin rouvan, joka osti kolme valtavaa synttärikakun näköistä täytekakkua. Päällä luki iloisin värein Happy Birthday Jesus. Että semmosta meillekin sitten ensi vuonna...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti