Oukei, ennen kuin feministit vetävät jonkun hernettä suuremman ilmanvaihtokanavaan, sanotaanko että kuvasta ilmenee erittäin selkeästi, että minä olen asialla. Hirveä määrä työkaluja ja kuvasta puuttuvat muut elementit: ähellystä, sähellystä, ärsyynnystä, pari kirosanaa, syliin lepyttelemään tunkeva koira, sitten heureka ja lopulta: TA-DAA! Yksi ovenkahva paikoillaan! Hirveä riemuvoitto, aaltoliike ja yesyes-muuvmentti. Mää osasin! Ei siinä kestänytkään kuin puoli ikuisuutta ennen kuin löysin sopivan kokoisen poranterän, opin käyttämään akkuporaa, mallailin kahvamitalla mihin sijoittaa kahva, piirtelin merkkejä, naputin ruuvia, porasin, surasin, väänsin ruuvia ja väänsin kahvaa. Ja viimein: yksi kahva paikoillaan! Eikä olekaan enää kuin 33 kahvaa eli 66 ruuvia veivattavana...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti