Noni! Nyt mun hevonen on sitten kevytkenkäinen! Enkä tarkoita, että siitä olisi tullut joku tammoihin menevä hepsankeikka - vaikka sitä kyllä huumorimielellä epäiltiin High Meadow'n tallilla syntyneen yllätysvarsan isäksi, kun se oli NIIIIIN rakastunut siihen Buttons-nimiseen tammaan - vaan se on ihan aikuisten oikeesti kevytkenkäinen. Nykyisen tallin kengittäjä oli sitä mieltä, että Iso Harmaa hukkailee oikeata etumonoaan ihan harrastuksekseen vaan sen takia, että kyseisessä kaviossa on niin ohut seinämä, että ajan myötä rautanaulat ja painava rautakenkä vaan suurentavat naulanreikiä ja lopulta rikkovat seinämän niin, että kenkä vaan jää matkan varrelle. Tilanne korjattiin nyt sitten huomattavasti kevyemmillä alumiinikengillä.
Eikä siinä vielä kaikki! Kaupan päälle (no oikeesti kyllä ihan maksua vastaan...) saimme yhtä kokoa isomman kavion?! Kengittäjä oli nääs sitä mieltä, että ko. kavio on ihan liian pieni suhteessa hevosen kokoon (no voi ylläri, sitä pystyyn kasvavaa tassuahan mä olen iät ja ajat manaillut), joten hänpä kehitti konimukselle kaviolisäkkeen! Ihan uus juttu mulle. Ensin se kengitti normaalisti, paitsi että jätti kengän kauttaaltaan useamman millin yli reunan. Sitten se pursotteli jotain ihmemassaa kavion päälle niin, että kavio leveni kauttaaltaan leveämmäksi, kengän reunaan saakka. Vaude, nyt se jopa näyttää olevan samaa paria viereisen koiven kanssa! Ulkonäköä olennaisempi seikka on tietty se, että kavioon kohdistuva paine menisi laajemmalle alueelle ja että kenkä tällä "pinnoituksella" pysyisi paremmin jalassa. Pari ekaa päivää heppanen hieman koeajoi uutta ja ehompaa jalkaa, mutta sen jälkeen on meno ollut oikein sujuvaa - ja kenkäkin kiikkuu tyytyväisenä mukana, ainakin toistaiseksi.
Ratsu-urheilu on sujunut lähiaikoina oikein kivasti. Harmaa on ollut hyvin vastaanottavaisella vaihteella ja valmennuksissa on päästy ottamaan paljon uusiakin aiheita, ei vain hiottu ja harjoiteltu vanhoja. Tuollaisella ex-laukkurillahan on kaikenlaisia perustavaa laatua olevia ongelmia: hevonen on vino vasemmalle (koska laukkaavat aina vaan vastapäivään), kuumenee helposti, ei ole tottunut "hitaaseen hiomiseen", päähän on iskostettu että laukka kun otetaan niin sitten vaan mennään eikä meinata jne. Koko viime syksyhän meni ihan vaan suoristaessa ja jotain pientä täytettä luurangon katteeksi hankkiessa. Hillittömän lihasköyhän ja totaalisesti tasapainottoman hevosen kanssa vaan pitkälti käveltiin, käveltiin ja käveltiin vähän lisää. Ja sitten taas vähän käveltiin, minkä jälkeen otettiin muistaakseni vähän käyntiä ja sit taidettiin vähän vielä kävellä.
Alkuvuodesta alkaen olemme päässeet enemmän asiaan. Aluksi jumppailtiin lapoja irtonaisiksi, tavuteltiin kehoa, etsittiin balanssia peräänannossa, opeteltiin sivusuuntaisia liikkeitä ja ennen kaikkea opeteltiin handlaamaan hermoja. Heppanen kuumeni kaikesta vähänkin rivakammasta liikehdinnästä ja laukannosto oli yksi banzailoikka kun hevonen oli irtaantua nahoistaan tellusta kiertävälle radalle. Kyllä se siitä aina asettui, mutta laukassa ei kovin montaa eri vaihdetta ollut (mennäänkö kovaa, kaahausta vaiko ihan täysiä?!). Siispä aluksi pitkälti mummoteltiin: mentiin hissuravia erinäisin koukero-, ympyrä- ja kuviohöystein. Mä opettelin keventämään niin että kevennys on melkein vaan henkinen persiinnosto eikä mikään fyysinen toimenpide. Lopulta opettelin istumaan Harmaan pomppuisassa harjoitusravissa, joka oli aluksi yksi kiduttava selluliitin hyllytys-, hapen keuhkoista poisto- ja sisuskalujen kääntöoperaatio.
Ja avot! Valkenipa sekin päivä jolloin laukannosto esiintyi ilman hevosen nahan alla kihelmöivää pikkuapinaa, ohjille painoa, kiihdystystä tai peräänannon hukkaamista. Jee! Sitten sitä hiottiinkin niin pitkälle, että pystyimme purjehtimaan pitkin kenttää kootussa laukassa minä selässä ihan Hangon keksinä.
Nyt on sitten alkanut uusi vaihe: kun hevosen kantti kerran kestää niin nyt on äkätty taas pökköä pesään. Ravissa poljetaan perämoottori käyntiin ja sitten kevennellään areenaa ristiin rastiin ja silti ridanatsi huutelee että enemmän jalkaa, enemmän moottoria, vielä paremmin alle, seuraava vaihde silmään! Täytyy kyllä sanoa että tosi pienessä ajassa ollaan saatu kivasti irtonaisuutta lapaan ja takakoivet vispaamaan enemmän mahan alla kuin hännän jatkeena. Laukassa olemme jo ottaneet vähän siirtymisiä peruslaukasta kootumpaan, takaisin peruslaukkaan ja sitten lisättyyn laukkaan. Tuon harjoituksen mukaanottoa joutuu tosin hieman sihtaamaan sellaiseen lepsumpifiiliksiseen (hevosella siis) päivään, sillä viela meinaa ruveta mopo keulimaan tuosta "revityksestä" jos vireystila on mittarin yläasteikolla.
Lähiaikoina olemme jumppailleet paljolti sileällä, mutta jonkin verran puomityöskentelyä ja hieman esteitäkin on ollut ohjelmistossa. Huomenna meinasin taas pitkästä aikaa irtohypyttääkin. Ja maastossa käymme toki tuulettamassa aivoja ihan säännöllisesti. Lh-hihhulointiakin eli maastakäsin työskentelyä harrastan ihan intona aina kun muistan ;). Ihaninta on *kop, kop, hakkaa puuta suorastaan vimmattuna* se, että hevonen on hyvässä kunnossa ja ilmeisen tyytyväinen elämäänsä. Se on löytänyt paikkansa laumassa ja on pysynyt terveenä. Sillähän oli alussa vähän krenkkaa löysän takapolven ja kinnerten kanssa, mutta ilmeisesti kasvanut lihaskunto on auttanut asioita. Mä tosin vannon myös kahden tuotteen nimeen: ArthriScience ja Hyalun ovat ihan pysyvästi hevosen ruokintavalikossa. Olkoon mitä hapatusta tai mielikuvitusta vaan mutta heti kun pidin breikkiä HA:n syötössä, alkoi kinner naksua enemmän ja vasemman takasen työskentely muutenkin feilailla. HA:n käytöstä ratsupiireissä en niin tiedä, mutta Suomen ravuririntamalla on kyseinen tökötti kuulemma ihan aktiivikäytössä. Nii! Kyl määki ku muutki! Eli emmää oo ainoo hurahtanu...
Ja jotta ratsastuksessa olisi entistä enemmän hohtoa, on meillä nykyisin tiettyinä iltoina viikossa taustamusiikkiakin! Unohtakaa kasetti- tai cd-soittimet: meillä on ihan iso liveorkesteri tahdittamassa pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia! Löytyy kuulkaa pasuunat, trupetit, huilut, rummut sun muut pelit ja rensselit! Ja kyseessä on niin Star Warsmainen meininki, että mä voin ihan iisisti visioida itseni hopeaisella avaruusaluksellani kiitämään tähtirivistöjen halki... Tallin vieressä on nimittäin iso koulu, jonka pihalla on tiettyinä iltoina marching band -harkat. Siellä joku ukkeli huutelee ämyriin ohjeita tyyliin "enemmän rumpuja, pysykää tahdissa, parempi ryhti, tehkää kiepautus torvilla oikean olan suuntaan" jne. Ja välillä sitten bändi vaan marssii menemään pitkin pihamaata ja antaa soittimien raikaa täydellä teholla.
Että sellaista meillä hevostelurintamalla.
Ratsu-urheilu on sujunut lähiaikoina oikein kivasti. Harmaa on ollut hyvin vastaanottavaisella vaihteella ja valmennuksissa on päästy ottamaan paljon uusiakin aiheita, ei vain hiottu ja harjoiteltu vanhoja. Tuollaisella ex-laukkurillahan on kaikenlaisia perustavaa laatua olevia ongelmia: hevonen on vino vasemmalle (koska laukkaavat aina vaan vastapäivään), kuumenee helposti, ei ole tottunut "hitaaseen hiomiseen", päähän on iskostettu että laukka kun otetaan niin sitten vaan mennään eikä meinata jne. Koko viime syksyhän meni ihan vaan suoristaessa ja jotain pientä täytettä luurangon katteeksi hankkiessa. Hillittömän lihasköyhän ja totaalisesti tasapainottoman hevosen kanssa vaan pitkälti käveltiin, käveltiin ja käveltiin vähän lisää. Ja sitten taas vähän käveltiin, minkä jälkeen otettiin muistaakseni vähän käyntiä ja sit taidettiin vähän vielä kävellä.
Alkuvuodesta alkaen olemme päässeet enemmän asiaan. Aluksi jumppailtiin lapoja irtonaisiksi, tavuteltiin kehoa, etsittiin balanssia peräänannossa, opeteltiin sivusuuntaisia liikkeitä ja ennen kaikkea opeteltiin handlaamaan hermoja. Heppanen kuumeni kaikesta vähänkin rivakammasta liikehdinnästä ja laukannosto oli yksi banzailoikka kun hevonen oli irtaantua nahoistaan tellusta kiertävälle radalle. Kyllä se siitä aina asettui, mutta laukassa ei kovin montaa eri vaihdetta ollut (mennäänkö kovaa, kaahausta vaiko ihan täysiä?!). Siispä aluksi pitkälti mummoteltiin: mentiin hissuravia erinäisin koukero-, ympyrä- ja kuviohöystein. Mä opettelin keventämään niin että kevennys on melkein vaan henkinen persiinnosto eikä mikään fyysinen toimenpide. Lopulta opettelin istumaan Harmaan pomppuisassa harjoitusravissa, joka oli aluksi yksi kiduttava selluliitin hyllytys-, hapen keuhkoista poisto- ja sisuskalujen kääntöoperaatio.
Ja avot! Valkenipa sekin päivä jolloin laukannosto esiintyi ilman hevosen nahan alla kihelmöivää pikkuapinaa, ohjille painoa, kiihdystystä tai peräänannon hukkaamista. Jee! Sitten sitä hiottiinkin niin pitkälle, että pystyimme purjehtimaan pitkin kenttää kootussa laukassa minä selässä ihan Hangon keksinä.
Nyt on sitten alkanut uusi vaihe: kun hevosen kantti kerran kestää niin nyt on äkätty taas pökköä pesään. Ravissa poljetaan perämoottori käyntiin ja sitten kevennellään areenaa ristiin rastiin ja silti ridanatsi huutelee että enemmän jalkaa, enemmän moottoria, vielä paremmin alle, seuraava vaihde silmään! Täytyy kyllä sanoa että tosi pienessä ajassa ollaan saatu kivasti irtonaisuutta lapaan ja takakoivet vispaamaan enemmän mahan alla kuin hännän jatkeena. Laukassa olemme jo ottaneet vähän siirtymisiä peruslaukasta kootumpaan, takaisin peruslaukkaan ja sitten lisättyyn laukkaan. Tuon harjoituksen mukaanottoa joutuu tosin hieman sihtaamaan sellaiseen lepsumpifiiliksiseen (hevosella siis) päivään, sillä viela meinaa ruveta mopo keulimaan tuosta "revityksestä" jos vireystila on mittarin yläasteikolla.
Lähiaikoina olemme jumppailleet paljolti sileällä, mutta jonkin verran puomityöskentelyä ja hieman esteitäkin on ollut ohjelmistossa. Huomenna meinasin taas pitkästä aikaa irtohypyttääkin. Ja maastossa käymme toki tuulettamassa aivoja ihan säännöllisesti. Lh-hihhulointiakin eli maastakäsin työskentelyä harrastan ihan intona aina kun muistan ;). Ihaninta on *kop, kop, hakkaa puuta suorastaan vimmattuna* se, että hevonen on hyvässä kunnossa ja ilmeisen tyytyväinen elämäänsä. Se on löytänyt paikkansa laumassa ja on pysynyt terveenä. Sillähän oli alussa vähän krenkkaa löysän takapolven ja kinnerten kanssa, mutta ilmeisesti kasvanut lihaskunto on auttanut asioita. Mä tosin vannon myös kahden tuotteen nimeen: ArthriScience ja Hyalun ovat ihan pysyvästi hevosen ruokintavalikossa. Olkoon mitä hapatusta tai mielikuvitusta vaan mutta heti kun pidin breikkiä HA:n syötössä, alkoi kinner naksua enemmän ja vasemman takasen työskentely muutenkin feilailla. HA:n käytöstä ratsupiireissä en niin tiedä, mutta Suomen ravuririntamalla on kyseinen tökötti kuulemma ihan aktiivikäytössä. Nii! Kyl määki ku muutki! Eli emmää oo ainoo hurahtanu...
Ja jotta ratsastuksessa olisi entistä enemmän hohtoa, on meillä nykyisin tiettyinä iltoina viikossa taustamusiikkiakin! Unohtakaa kasetti- tai cd-soittimet: meillä on ihan iso liveorkesteri tahdittamassa pohkeenväistöjä ja avotaivutuksia! Löytyy kuulkaa pasuunat, trupetit, huilut, rummut sun muut pelit ja rensselit! Ja kyseessä on niin Star Warsmainen meininki, että mä voin ihan iisisti visioida itseni hopeaisella avaruusaluksellani kiitämään tähtirivistöjen halki... Tallin vieressä on nimittäin iso koulu, jonka pihalla on tiettyinä iltoina marching band -harkat. Siellä joku ukkeli huutelee ämyriin ohjeita tyyliin "enemmän rumpuja, pysykää tahdissa, parempi ryhti, tehkää kiepautus torvilla oikean olan suuntaan" jne. Ja välillä sitten bändi vaan marssii menemään pitkin pihamaata ja antaa soittimien raikaa täydellä teholla.
Että sellaista meillä hevostelurintamalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti