Amerikkalaistumista

Voisko joku ystävällisesti valottaa että mihin meni kulunut vuosi?!! Joku on ihan pokkana käynyt vetelemässä mun vuorokausista tunteja, viikoista päiviä ja vuodesta kuukausia! On nimittäin harvinaisen hankalaa hahmottaa, että me olemme majailleet tällä mantereella jo reippaasti yli vuoden päivät.

Rupesin tuossa mielessäni kelaamaan, että mitenkähän täällä olo ja elo on mahtanut persoonaani vaikuttaa. Joku muu lienee parempi tuomari siinä, mutta tässä silti vähän pollan sisältöä täysin ajatuksenvirtaisessa epäjärjestyksessä.

Farkut - Ihan oikeasti, en omistanut yksiäkään farkkuja Suomilandiassa! Duunissa vetelin aina milloin milläkin suorilla pöksyillä ja vapaa-ajalla hiihtelin sen viettopaikasta johtuen lähinnä ratsastushousuissa. Muuhun aktiviteettiin kiskoin koipiini milloin sammarit, milloin jotkut tvillipökät. Mutta mitä nyt! Maastoudun massoihin milloin minkäkinlaisilla farkuilla, joita vaatekomeron rekeiltä löytyy pikalaskemalla jo ainakin kahdeksat... Vähän repesin täysin kun huhtikuussa Suomessa ex-duunikavereita tavatessani toinen heistä hihkui jo kaukaa että "Ei perkele, sillä on farkut jalassa!!!!" :D

Fingelska - Siis ou mai gaaad (sillain Frendien Janice-tyyliin venytettynä)!!! Siis eihän puhe miksikään Andy McCoy -tyyliseksi vääntämiseksi muutu varmaan vaikka täällä asuisi vuosikymmenen, mutta vaivihkaa vaan nuo englanninkieliset sanat meinaavat hivuttautua lauseisiin. Välillä suorastaan tuskastuttaa kun joka ikiseen suomenkieliseen lauseeseen meinaa putkahtaa joku englanninkielinen sana ihan huomaamatta - kirjoittaessa tätä tosin ilmenee vähemmän kuin puhuessa. Joistakin asioista tulee puhuttua tai luettua lähinnä vaan englanniksi ja sitten kun siitä yrittää puhua suomeksi, niin ei meinaa tulla mitään vaan homma menee tällaiseksi: "Siis se keittiö oli tosi ihana, siellä oli kaikki koneet stainless steeliä, graniitti countertopit ja kiva breakfast nook." Tietyissä työasioissa en oikeasti edes tiedä kaikkien sanojen suomenkielisiä vastineita! Siis pyhä sylvi ja kaverit kanssa, miksikähän tää tästä oikein eteneekään... Kohta lauseissa on varmaan suomea korkeintaan ja-sana.

Engelska - Mulla oli aikoinaan melkoisen vahva brittiaksentti (johtuen mm. taannoisesta ko. maassa asumisesta), mutta vuosien varrella se on laimentunut merkittävästi. Nykyisin siitä ei ole jäljellä enää kuin vähäiset kituvat rippeet. Sen sijaan huomaan huikkaavalleni duunikaverille Take care tai Take it easy, tallikaverille Ya'll have fun ja satunnaisille tutuille How are ya ihan tuosta noin vaan ja kaikkea muuta kuin brittikorosteisesti. Nyyh. Rest in peace rakas brittisävyte. I'm gonna miss you dearly.

Suhtautuminen säätiloihin - Eilisaamuna oli 75 F astetta (n. 24 C) koiraa ulkoiluttaessani. Olin ihan jäässä, kaikki karvat pystyssä ja mietin että mun on kyllä pakko ottaa villapaita duuniin mukaan. Sitä se teettää kun on viikkotolkulla 35-40 astetta! Sitten on noi ukkoset - kaikki on Amerikassa suurempaa, niin myös ukkoset. Kesäkuisella Floridan keikalla vetelin ihan tyytyväisenä lounasta leipäläpeen kun ranskalainen kollega vajosi jokaisesta salamaniskusta, joka tuntui osuvan ihan metrien päähän meistä, ja repivästä ukkosrytinästä, joka tuntui raatelevan taivaankannen kappaleiksi, alemmas ja alemmas pöydän alle silmät ruokalautasen kokoisena. Minä yritin rauhoitella suunnilleen maailmanlopun tuloa pelkäävää kaveria, että ei tässä mitään, kato vaan niin kohta taas aurinko paistaa.

Vaatimustaso - Palvelua pitää olla ja saada. Perkele. Yleensä sitä saa ihan erikseen tilaamatta, mutta välillä kun homma tökkii niin tekee suunnilleen mieli tarttua "asiakaspalvelijaa" rinnuksista ja silmästä silmään kovistella että mihin kohti kurkkuun tarkertui se "Hi, how are you today? Did you find everything ok?"
. Samoin jos ei ravintolassa ole tarjoilija hymysuin vähän väliä kyselemässä että onko kaikki ok, voinko suositella joitain, laitetaanko lisää mustapippuria, miten maistuu, saisko olla jotain lisää tai ilmesty näkyviin sillä sekunnilla kun ajattelemme tilata laskun, on paikka samantien pannassa. Ja ennen tuollainen keskeyttely enemmänkin ärsytti?!

Elintaso - Onhan se kiistelemätön tosiasia että täällä leipää riittää laveammin. Palkat ovat korkeammat, verotus hieman kesympää ja hinnat niin ruokakaupoissa, ravintoloissa, vaatekaupoissa, bensiksillä sun jokseenkin kaikkialla edullisemmat. Etenkin Teksasissa asuntojen hinnat ovat hyvällä tolalla, asuntomarkkinakuplan ulottumattomissa, joten en tiedä milloin lie enää toiste asumme näin uudessa ja isossa talossa uima- ja porealtaineen sun muine bonuksineen. Nautitaan tästä tänään ja mietitään huomista huomenna.

Kaikesta huolimatta voisin kuvitella, että olen hyvin pitkälle sama entinen minäni. Saan kicksejä yhä ihan samoista asioista kuin ennenkin. Olen yhtä monitahoinen ja hankala persoona kuin ennenkin: yksi päivä auringonpaistetta, toinen päivä yhtä pitkää naamaa, välillä kyltymättömän höpöhöpö-sosiaalinen ja joku päivä omiin oloihin käpertyvä erakko, joka ei vastaa puheluihin, tekstareihin tai muihin ulkomaailman kontaktointiyrityksiin.

Mutta monta kokemusta rikkaampi olen. Ja vielä on säkissä tilaa, eli antaa tulla vaan - uusille ystäville, elämyksille, reissuille ja kokemuksille en sano "ei kiitos".