No siis Richard Marxin tietenkin! Älkääkä nyt hyvää päivää sentään nostelko siellä kulmianne ja ihmetelkö että kuka hemmetin Richard Marx. Tai ainakaan mun nähden. Mä olin kojauttaa jo paikallista kaveria jollain kovalla ja painavalla kun se oli ihan ymmyrkäisenä moisesta henkilöstä. Mutta se sai just ja just anteeksi kun vetosi viitisen vuotta nuorempaan ikäänsä ja että on ollut silloin vielä niin pieni kun Marxia on fanitettu...
Jos teissä on joku syntynyt 1970-luvun alkupuolella tai sitä ennen, niin kai te sentään muistatte (ellette ole syntynyt liian paljon ennen sitä, siinä tapauksessa muistamattomuus voidaan jo nykäistä varhaisdementian piikkiin) hittibiisit Angelia, Right Here Waiting, Now And Forever...tai no Hazard teidän on nyt vähintäänkin tiedettävä, vai mitä häh?!? Sehän kuuluu jo yleissivistykseen!!!
Mä olen Marxin hempeiden rakkausballadien ääressä huokaillut ihastumisia ja nyyhkinyt sydänsuruja, laulanut kilpaa kertosäkeitä ja laatinut kauneimmista sanoituksista seinätaulujakin. Marxin rockimpia biisejä piti kuunnella aina kun oli valmistautumassa baanalle lähtöön... Että pääsi niinku fiilikseen ;). Haddaway auttoi kyllä kanssa.
No mut takaisin nykyhetkeen ennen kuin nostalgian aalto ihan kokonaan pyyhkäisee pinnan alle... Marx on alkanut vuosien tauon jälkeen keikkailemaan ja kesällä on tulossa uutta matskuakin. Huippua! Huipuinta oli tietty se, että Marx tuli ihan tänne meidän kotinurkille, Gaylord Texanin yökerhoon, Glass Cactusiin, vaikka ei pääsääntöisesti enää klubikeikkoja harrastakaan. Ja siellähän sitä tonotettiin jo hyvissä ajoin esiintymislavan edessä. Oiiih...
Marx kinkkasi paikalle käsisauvoilla. Joo ei sen takia että herra olisi jo sen ikäinen, että toinen jalka olisi jo haudassa (no emmää ny niin vanha ole ja teininä kuuluu fanittaa komeita NUORIA miehiä eikä mitään ikäloppuja!), vaan oli vastikään ollut lonkkaleikkauksessa. Villien keikkavuosien aikaan kun oli kuulemma vähän turhan monta kertaa tullut loikattua pianon päältä banzailoikka etulavalle... Mutta mainiosti keikka meni istualteenkin laulaessa!
Illan aikana kuultiin kaikki ihanimmat ja tutuimmat Marxin biisit ja samaan syssyyn pari uudempaakin. Aivan taivaallista! Marxilla on just niin ihanan sulattava hymykuoppahymy ja karhean suloinen ääni kuin ennenkin. Tonnin bonuspisteitä jannu sai myös nasevasta huumoristaan, jota irtosi niin käsisauvoista, lääkityksestä, biisien tekemisestä kuin 80-luvun mahtavasta ja vähintäänkin pöyheästä takatukkakampauksestaan. Ihan loistavat naurut saatiin joka toisen biisin välissä :D.
Ihan täydellinen ilta! Marxin Greatest Hits on soinut meidän huushollissa kyllä säännöllisen epäsäännöllisesti kaikki nämä vuodet, mutta nyt on ihan pakko raahata levy autoon tallimatkojakin sulostuttamaan. Oiiih *pyörtyy taas, kops vaan!*!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti