Hauskaa vappua!

Kyllä se vappu viimein tännekin rantautui - joskin hieman myöhässä. Mutta parempi kai silti myöhään kuin ei milloinkaan? Kansallisella tasollahan täällä ei moisen hyvän päälle ymmärretä, mutta meidän suomikaveripoppoon kanssa kyllä noudatettiin perinteistä kaavaa eli ryystettiin eilisiltana erään kotihengettären tekemää simaa ja napsittiin toisen vastaavaan loihtimia munkkeja serpentiinit kaulassa killuen. Eriasteisista humalatiloista päätellen siman lisäksi tuli tosin nautittua jotakin muutakin ilolientä...

Suomen (tämän vuoden) vapun tyyliin sää oli oikein loistava: aurinkoa ja lämpöä riitti, joten ilta korkattiin rantalentiksellä. Mä ja pari naiskaveria tosin istuttiin kentän laidalla kannustusjoukoissa juoruilemassa, mutta silti siinä huutaessa kentällä poukkoilevalle pallokansalle pari kertaa "hyvä te!" tuli niin hirveä kalorivaje että onneksi pistettiin pian grilli pöhisemään ja tarjoilupöydälle kertyi sellainen määrä evästä, että niillä olisi kevyesti ruokkinut koko naapuruston. Liekö naapurusto tosiaankin käynyt pöydän ääressä vai oma käsi käynyt silmän välttäessä, sillä illan mittaan notkuva pöytä kummasti vaan vajeni... Tämä mysteeri on vielä selvittämättä, mutta seuraavan aamun vatsapöhö ja sokerit suupielessä antoivat joitakin arvokkaita johtolankoja.

Kivaa oli ja päästiin kunnolla vaihtamaan kuulumisia, sillä niitä riittikin: jollekin oli tulossa uutta perheenlisäystä (sellaista karvakuonomallia), jollakin oli jo sen sorttista perheenlisäystä (pari kymmenpäiväistä emon hylkäämää kissanpoikasta) ja jollekin oli tuloillaan perheenlisäystä (tällä kertaa ihan sitä aitoa vauvamallia) vähän enemmän kuin hakemuksessa oli. Joku oli muuttamassa ja joku ostanut talon. Joku mietti Suomeen muuttoa ja joku halajaisi johonkin muualle. Joku oli ihan tyytyväinen Texasissa. Joku halusi matkalle Meksikoon, joku Aruballe, joku New Yorkiin. Jollakin oli vieraita, jollekin oli tulossa vieraita ja joku vaan halusi että niitä vieraita joskus kävisi. Olipa joku alkanut kriminaaliksikin. Onneksi joukkoon mahtui vastapainoksi muutama, jolle kuului ihan vaan same ol', same ol'...