Bonjour Beige

Tänään vietettiin Memorial Dayta, joka vastaa pitkälti kaatuneiden muistopäivää. Muistettiin ja kunnioitettiin etenkin sodissa menehtyneitä. Tämä spesiaalipäivä venyttikin tavisviikonloppua kivasti yhdellä päivällä ja se olikin nyt tarpeen...

Saimme nimittäin perjantai-iltana avaimet uuteen kotiimme. Ja mitä siitä seuraa? Joka kerta kun kaara starttaa nykyisen kodin pihasta, lähtee mukaan tolkuton määrä tavaraa, jota ensin lastataan n. 35 asteen helteessä ja määräpäässä vastaavasti puretaan 35 asteen helteessä. Kaikki painaa kuin synti, kukkapurkitkin. Kuuma, ahistaa, janottaa, laatikot hiertää mustelmia, paita kastuu, sandaalit lipsuu, hiki haisee.

Sitten opiskellaan. Miten toimii sprinklerit (siis lähinnä ne nurmikon kastelijat, emme alkaneet suorittaa mitään tulipalokokeiluja), miten toimii uima-altaan imuri, miksei mikro toimi, mistä katkaisijasta tulee mihinkin valo?

Kaikkea kummallista hilavitkutinta puuttuu jatkuvasti, joten rautakaupan oven kahva tarttuu varmaan kohta jo mukaan kun niin tiuhaan sitä nyimme. Maalia, valokatkaisijan paneeli, pensseleitä ja suteja. Tiikkiöljyä, kangasriepuja. Suihkuverhotanko ja pyyherengas. Kummallinen narusysteemi, jolla saa aikaan suoraa viivaa (kuulemma luotilanka).

Sitten alkoi se maalausrupeama. Mä kun olin todennut, että kämppä on vähän liian aneeminen kaikessa valkoisuudessaan, joten jotain lämmintä väriä kaivattaisiin ainakin ruokailuhuoneeseen ja päämakkariin. Siispä hirveä tukko värikarttoja rautakaupasta mukaan ja mallailemaan mikä passaisi mattoon, laattalattiaan, puukalusteisiin, sängynpeitteisiin, mielialaan... Pitkällisen pähkäilyn jälkeen ruletti pyöritti ruokailuhuoneen väriksi Bonjour Beigen (sellainen lämmin maitokahvi) ja makkariin päätyi Ralph Laurenin Greenwichiä (päivänvalossa harmaalla murrettu beige, lampunvalossa se saa aavistuksen vihertävääkin sävyä) ja Linen Whiteä (kermanvalkoinen). Onnea vaan sillekin joka noita miljoonia värisävyjä kehittelee ja ennen kaikkea nimeää...

Eihän siinä sitten muuta kuin sudit ja pensselit heilumaan. Tosin sitä ennen meni ihan julmettu ikuisuus siihen, että saatiin teippailtua kaikki varjeltavat kohteet piiloon, peitettyä lattia ja tehtyä kunnon game plan. Ruokailuhuone onnistui kohtuullisen hyvin. Vähän joutui listamaalailuja paikkailemaan ja teippien alle karanneita maalinliruja poistelemaan, mutta ekakertalaisilta telan heiluttajilta ihan hyvä esitys. Hyvin on vissiin tullut katsottua uutta lempparikanavaamme, HGTV:tä (Home & Garden TV).

Tästä rohkaistuneina teimme makkarin pään menoksi (tai ennemminkin ehkä omien päidemme menoksi...) vielä hurjemman suunnitelman: erkkeri tulee eri värillä (sillä valkealla) kuin muu huone ja sängyn päädyn kohdalle isolle yhtenäiselle seinälle tulee saman värinen "neliö". Juu, helpommin sanottu kuin tehty... Korjaussuti vilahteli pariinkin kertaan (lue: satoja kertoja), mittanauhaa vuoronperään vedettiin ja kelattiin ja luotilanka lauloi milloin missäkin päin neliöviritelmää. Mutta uskokaa tai älkää, hieno tuli!!! Kuvia suomme ehkä joskus kun tältä kaikelta itseriittoisuudeltamme kykenemme niitä ottamaan ;).

Lopuksi sudittiin vielä alakerran vierasveskin seinään väriä. Se olikin pienessä määrin haasteellista, kun ko. huone on silleen vinkeesti kohorapattu, joten maalia sai töpsyttää ihan hauikset soikeina, että joka montun pohjalle sai sitä tarttumaan.

Mutta: kolme päivää myöhemmin väsyneet mutta onnelliset tee-se-itse-ihmiset ovat tasan just nyt valmiita, pakkaavat maalipurkit pimeimpään loukkoon ja päättävät olla ihan tosi tyytyväisiä muun asunnon valkoisuuteen.

Miespolo täytti tänään vuosiakin. Juhlimme asiaa maalailun lomassa syömällä jotain kamalan pahaa mikroruokaa (kahtena edellisenä päivänä oltiin jo syöty perinteistä rempparuokaa: pizzaa ja hamppareita...) ja jakamalla pullollisen Martini & Rossi Asti -kuoharia puokkiin. Jossain välissä taisin antaa pusun ja halin ja pienen lahjankin... Tyyliin onnee vaan ja et millään viittis koota nyt sitä puutarhan säilytyspenkkiä...?