Seuraava teksti sisältää alatyylistä sekä tiettyä ammattikuntaa halventavaa kieltä. Tekstissä on viljelty ylettömästi kirosanoja ja käytetty tehokeinona ns. piilovittuilua. Eikä se vittuilu edes ole kovin piilossa. Ei sovellu lapsille, vanhuksille, heikkohermoisille, kengittäjille, toisille hevosenomistajille (etenkään kengittäjän saapumista odottaville) tai oikeastaan juuri kenellekään.
(Okei, säästetään Karhuherra koska se on kiva eikä seuraava kuvaus koske häntä.) Siis kuka saatanan luupää on ylipäätään keksinyt hevosten kengittämisen? Eikö noilla pirun kopukoilla voisi olla sen verran kestävät kaviot että ihan ilman rautapohjallisia pysyisivät kasassa normaaliharrasteratsastuksessa? Entäs kengittäjät sitten! Mokoma ihmislajike on luotu ihan vaan piruuttaan korventamaan viattoman hevosenomistajan sielua, piinaamaan mieltä ja kärventämään käämejä. Tämän yksilön käämistä ei ole enää jäljellä edes savuavia raunioita. Widdu perkele!
Kelataas tarina alkuun. Kuten taisin jossain aiemmassa käänteessä mainita, niin Iso Harmaa pudotti toisen etumononsa juuri sopivasti edellisenä iltana kun olin lähdössä kolmen viikon reissulle Suomeen. Tähän asti monot ovat pysyneet jaloissa oikein nätisti koko kengitysvälin, mutta pitihän tällainen sirkus nyt pistää pystyyn. Siispä viimeisen illan tohinassa soittelurupeama kengittäjälle X, joka viimein hänet kiinni saatuani lupasi tulla jo heti seuraavana päivänä tai ihan viimeistään sitä seuraavana. Minä raapustin shekin herralle ja jätin tallille valmiiksi niin on maksupuolikin hienosti hoidossa. Huh, tästä selvittiin hienosti joten eikun iloisin mielin reissun.
No paskat se mitään tullut. Ei ukkoa näkynyt tallin tontilla perjantaina saati lauantaina. Reilusti seuraavan viikon puolella dallaskaverit ilmoittelivat että jalka jo aristaa eikä kenkää ole näkynyt. Onneksi toinen kaveri sai kengittäjän luurin päähän ja kovasti kiireinen mies lupasi tulla loppuviikosta. Teitä varmaan järjettömästi yllättää tieto, että helvetti se mitään paikalle tullut. Mentiin jo seuraavaan viikkoon: hevosen kaikki liikutus oli pitänyt jo lopettaa kun kavionpohja aristi ja kavion reunat repsottivat kuin Helsingin keskustan tuulessa vuoden verran käytetty sateenvarjo. Shekki oli mystisesti kadonnut lokerikosta mutta kenkää ei näkynyt. Jälleen kerran luuriin metsästetty Kengittäjä X selvittää että joo kävi hän siellä tallilla yksi kaunis päivä mutta ei sitä kenkää oikein saa jalkaan kun kavio on niin kulunut. Ja taas lupailtiin uusi päivä viikon päähän jolloin varmaan ehkä luultavasti kavio on siinä kunnossa että mono pysyy siinä taas. Tämän piti olla just ennen mun Suomesta paluuta.
Mä Isoa Harmaata ikävöineenä läksin suurinpiirtein suoraan lentokentältä järjettömän univelkaisena ajamaan tallille moikatakseni herra hevosta ja todetakseni että noi voi sun saatana se kenkä vieläkään ole jalassa. Kaikki muutkin kaviot olivat alkaneet näyttää jo kanan persiiltä, mikä mihinkin suuntaan viturallaan. Takajalkojenkin ylikasvaneista kavioista oli alkanut lohkeilla pieniä palasia, joten kavioiden sileä pyöreähkö muoto oli muuttunut muistuttamaan enemmänkin sorkkaa.
Taas metsästetään Kengittäjä X langan päähän ja herra kertoo että voi vitsi kun ei oikein vieläkään sitä kenkää siihen kavioon saa. Liian lyhyt, liian lohjennut, liian ohuet kavioseinämät, liian jotain ihan satavarmasti. Mieletön meedio tuo ukko kun yksikään silminnäkijä ei ole ko. herraa tallin tontilla kertaakaan nähnyt sitten sen kerran kun shekki lähti livakasti mukaan! Sitä paitsi eikö voisi normaali kavionmitta riittää vai onko ihan pakko kasvattaa sitä puolimetriseksi!?!?! Mutta tällä kertaa kengittäjä on täydellisen vakuuttunut että hän tulee joko seuraavan viikon maanantaina tai tiistaina, silloin sen varmasti jo saa jalkaan.
Mikähän saatanan aivokatarri muhunkin on iskenyt kun sinisilmäisesti vieläkin uskoin että okei, nyt sen on tultava!?!?? Voiko ihminen olla vielä tyhmempi kuin kumisaapas?!?! Voi! Ja ihan ilman mitään ylimääräistä vaivaakin! Sovittiin vielä että JOS nyt olisi niin hurja tilanne että mono ei osu jalkaan vieläkään, niin ainakin takakaviot jo siistitään ja kengättömän etusenkin reunoja hiotaan niin ettei terävät reunat ala lohkeilla enempää.
Mutta ette arvaakaan mikä oli tilanne keskiviikkona
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
jännitys tiivistyy!
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
TADAA!!!
.
.
.
Ei vitun kenkää jalassa, kavioita hiottu, kengittäjää näkynyt. Tässä vaiheessa otti tampiotakin päähän niin rajattomasti että hampaita piti purra yhteen niin että taju oli mennä. Sitä ennen, sen aikana ja sen jälkeen pistelin ärräpäitä riviin ihan koko sen litanian mitä ikinä olen oppinut tai itse keksinyt.
Kun sanat alkoivat tulla suusta taas suht normaalilla kielellä ja julkaisukelpoisella äänensävyllä, otettiin puhelu valmentajalle, puhelu kaverille, puhelu parille kengittäjälle. Jes!!! Jo nappas! Yksi käy tallilla viikoittain, tulee seuraavan kerran maanantaina (eli tänään) ja hänellä jopa on aikaa yhdelle uudelle asiakkaalle. No ihan loistavaa! Oli vielä niin mukavan kuuloinen mieskin. Ja se on sellainen pitkä ja komee, aina iloinen. Itse olen omin silmin nähnyt. Ja kovasti otti osaa kun tuohtuneena tilitin että olen jo täysin allerginen ohareille ja vannoi että hän tulee aina paikalle tasan sillä kellonlyömällä kuin sovitaan.
Ihan mahtavaa! Nyt vaan loppuviikko sitkuttelua, pelkkää hevosen harjaamista, kavioiden putsaamista ja kärpässumutteen lisäämistä (kuten kaikki nämä kengättömät viikot tähän asti). Tästä riemusta sitä maksaa tosi mielellään satoja taaloja kuussa! Hevonen on intoa täynnä kuin ilmapallo ja keksii suurinpiirtein linnun aivastuksestakin hyvän syyn nousta pystyyn tai esittää jonkinlaisia pierupotku-caprioleloikkia. Tämä siis sinä hetkenä kun voin liikuttaa hevosta sen verran että siirrän sen tallista tai tarhasta pihalle syömään tuoretta ruohoa.
Noh, tänä aamuna olen tikkana tallilla ysin pintaan, koska tämä uusi Kengittäjä Y on luvannut tulla klo 9-10 välillä. (X:stähän ei tietysti ole kuulunut tai näkynyt pierun kuoriakaan.) Toiveikkaana katson tiellä liikkuvia autoja että koskahan se pelastava enkeli liihoittelee paikalle valkoisella Fordin pickupillaan. Vai olikohan se Dodge. Oiii! Nytkö? Joko nyt? Oho, kello on jo aika paljon, mutta ehkä sen ritarin on pitänyt pelastaa matkalla joku muukin pulassa oleva neitonen ratsuineen.
Ei vittu kello on jo 10.30. Joko ilkeää soittaa? Tietysti se just silloin varmaan ajaa pihaan ja aattelee että jo on ärsyttävän hysteerinen haahka kun ei vähääkään saa olla myöhässä kun varmaan auton rengas puhkesi tai piti kiikuttaa keuhkokuumeinen lapsi sairaalaan tai piti pelastaa ojaan hukkuva vasikka tai koko maailma ydinsodalta. Kun se on niin mukava mieskin niin sehän voi tehdä jotain tollaista kauniina maanantaiaamuna.
10.38. Pissattaa ja vituttaa ja pitäis töihinkin lähteä. Nyt soitan. No niin, sain heti kiinni ja iloinen miesääni vastaa ja heittelee että no moi, mitäs kuuluu. Öööö, kiitti ihan hyvää mut sua ei näy tai kuulu. No Kengittäjä Y:hän siihen että no voi vitsin pimpelit, eiks sulle ollutkaan tullut tietoa että hän joutui jäämään johonkin perähikiän hevosnäyttelyyn kengittämään alkuviikoksi ja joutui siten uudelleenskeduloimaan meidän tallin keikan keskiviikolle.
Että nähdään keskiviikkoaamuna klo 9!
Kuva (c) Milla Paloniemi, www.kiroilevasiili.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti