Koti paketissa valmiina lähtemään reissuun...Huh, kyllä muuttaminen sucks. Muistuttakaa mua että muuttaminen kannattaa minimoida mielellään olemattomiin. Tää muutto oli viel ärtsympi kun normaalisti: tavanomaisesti hommataan kasa laatikoita, käydään tavaroita läpi ja heitetään kertynyt ylimääräinen sälä männikköön ja loput pakataan ja sit viedään uuteen kotiin. No, tällä kertaa piti joka ikisen esineen kanssa pohtia että a) lähteekö mukaan vai b) eikö lähde. Jos tuli vaihtoehto a) niin 1) otetaanko esine heti mukaan matkatavaroihin, 2) pikaisesti perässä lentorahtina vai 3) parin kuukauden päästä perässä merirahtina. Jos taas arvottiin vaihtoehto b) niin taas oli monivalintatehtävä: 1) voiko esineen heittää roskiin, 2) jos ei voi niin mihin se hajasijoitetaan Suomessa: annetaanko jollekin sukulaiselle, varastoidaan mökille, vanhemmeille, sisaruksille, muualle - minne...??? Tällä prosessilla pakkaamisessa kesti siis enemmän kuin ikuisuus...
Lopulta koko asunto alkoi olla sortattu. Torstaina tuli sit Victor Ekin jannut pistämään koko kämpän "pakettiin" eli ziljooniin erilaisiin pahvilootiin. Perjantaiaamuna he jatkoivat vielä tovin ja kun muutaman tunnin odottelun jälkeen kontti saapui parkkikselle, alkoi kämppä tyhjentyä kun meidän "koko" maallinen omaisuus siirrettiin pahvilaatikoissa konttiin.
Kun kämppä lopulta ammotti tyhjyyttään, alkoi hirveä siivousprojekti kun alettiin putsata kämppää uusia asukkaita varten. Lopulta iltamyöhään loikattiin taksiin ja mentiin yöksi lentokenttähotelliin (Scandic Gateway). Se olikin sitten IHAN weird mesta ulkomaan terminaalin alakerrassa, onneksi taksikuski tiesi mihin meidät heittää, sillä mitään kylttejä ei ollut sitten missään. Syötiin iltasafkaa joskus puolenyön maissa ja kaaduttiin petiin joskus pikkutunneilla saadaksemme nukkua edes pari tuntia ennen herätystä... Kissat olivat uudesta majapaikasta tosi ihmeissään ja enimmäkseen pyörivät mouruten pitkin kämppää.
Aamulla kukonlauluakin aiemmin ylös, aamiainen nassuun ja sitten kamat kasaan ja kissat koppaan. Sitten se riemu vasta alkoikin! Joku muukin oli päättänyt lähteä reissuun samaisena päivänä joten lentokenttä oli lauantaiaamuna klo 05 ja risat ihan täyteen ammuttu. Aivan päättömät jonot joka ikiselle luukulle, kissat hermoilivat hässäkästä bokseissaan ja minä - tunnetusti lyhytpinnaisena ja aamumörököllinä - aloin jo pullistuttaa otsasuoniani. Noloa tunnustaa, mutta hieman etuilimme jonoissa yhden mutkan verran, jotta päästiin vähän vähemällä. Ilman sitä tosin emme todennäköisesti olisi ehtineet koneeseen, sillä niin pitkään kissojen check-inissä kesti!
Lopulta pääsimme kaikista turvatarkastuksista sun muista prosesseista läpi ja ehdimme nopeasti hoitaa tärkeimmät asiat: mä ostin vinon pinon suomalaisia naistenlehtiä mukaan (ovat kuulemma kuumaa valuuttaa täällä suomalaisnaisten keskuudessa ;)...) ja vaihdettiin käteistä $-rahaa. Sitten pitikin jo ampaista portille ja Frankfurtiin suuntaavaan koneeseen. Heti ensimmäisen lentoemon spotattuani tenttasin että onko kissat varmasti pakattu koneeseen mukaan - nehän eivät valitettavasti päässeet matkustamoon vaan joutuivat ns. lämpöruumaan, joten mä en päässyt näkemään niitä koko matkan aikana missään vaiheessa lentokenttävirkailijoille luovutuksen jälkeen ennen kuin sitten perillä Dallasissa. Phuuh, lentoemo kertoi kapteenin vahvistaneen että kaksi kissaboksia on pakattu koneeseen.
Kahden ja puolen tunnin lento Frankiin oli piece of cake: vähän tuli torkuttua ja napsittua koneessa tarjoiltuja eväitä. Lento lähti ihan jonkin verran myöhässä ja oli siten myös perillä parikymmentä minsaa myöhässä. Reilun tunnin vaihtoaika kutistui siten vähän turhan lyhyeen, joten koneesta ampaistuamme rynnistimme etsimään Dallasin koneen porttia. Se oli tietty ihan hevon jontkassa ja ne jotka ovat joskus Frankissa käyneet, tietävät että ko. lentokenttä on aika tajuttoman kokoinen, joten siellä me sitten karauttelimme käsimatkatavarat viuhuen pitkin käytäviä, mentiin hisseillä ja skywayllä (sellainen "kiskometro" lentoaseman katolla) jne. Turvatarkastuksissa yms. jonottelun jälkeen pääsimme lopulta oikealle portille kuullaksemme että check-in on jo suljettu eikä lennolle enää pääse. Jihaa!
Mä sitten tiedotin että sehän ei vaan käy, sillä ko. koneessa on meidän kaksi kissaa. Virkailija tosin kertoi, että niitä ei ole vielä lastattu koneeseen (koska meitä ei ollut checkattu sisään), mutta alkoi luojan kiitos järkkäämään asioita niin, että katit ja me pääsimme koneeseen. Myös eräs toinen suomalainen seurue, joka oli kans tullut Helsingin lennolla ja joilla puolestaan oli koira matkassa, pääsivät jälkeemme vielä checkaamaan sisään. Onneksi homma hoitui, sillä eläimet joutuivat muutenkin viettämään ihan tuhottoman kauan bokseissaan.
Lopulta kun kaikki oli ok, pääsimme loikkaamaan bussiin, joka heitti meidät koneelle. Taas vaanin ensimmäistä lentoemoa ja tenttasin että ovathan katit koneessa ja onneksi saimme taas vahvistuksen, että kissat oli laitettu koneeseen. Olimme tosin ihan varmoja että kaiken Frankin hässäköinnin jälkeen muut matkatavarat varmaan sompailisivat jossain hihnoilla ensi viikkoon...
Lento Dallasiin kesti 10,5 h. Tää oli mun eka näin pitkä lento ja mua oli jo peloteltu että sellainen istuminen on ihan infernaalista, mutta se kyllä sujui aika kepeästi. Matkalla tuli torkuttua ja tuntui et joka toinen hetki siellä tarjoiltiin jotain safkaa tai juomaa. Takamus alkoi jossain vaiheessa muistuttaa muodoltaan jotain lautasantennia, mutta kerrankos sitä... Matkalla tuli kassottua Music and Lyrics -leffa, jossa oli ahhhhhh Hugh Grant... Kun lentoaikaa oli jäljellä 4,5 h, olimme Koillis-Amerikan kulmassa Goose Bayn päällä. Juhlaa! Olimme sentään jo oikealla mantereella. Pikkuhiljaa Dallas lähestyi kartalla ja lopulta olimme jo laskusuoralla. Jeiiii! Perillä!!!
Kissat löytyivät samasta paikasta kuin matkatavarammekin: molemmat elikot hengissä ja hyvissä voimissa ja vieläpä kaikki matkatavarammekin olivat tulleet perille. Hassua tosin et ne kissat oli vaan jätetty itekseen sellasiin kärryihin, kukaan ei ollut katsomassa et tullaanko ne noutamaan. Hiski tutkaili menoa uteliaana etuverkon läpi, mutta Elvis oli maastoutunut pohjapehmusteiden väliin ja kurkisteli sieltä tosi epäluuloisena. Sitten surffailimme immigrationiin (maahantuoloviranomainen) ja se meni aika sujuvasti. Miehen työpaikan nimi tuntuu olevan aika hyvä taikasana ja sillä pääsee kaikesta aika sujuvasti läpi.
Matkatavaratsekkauksessa ei pahemmin kateltu meidän kamoja, kysyttiin vaan et mitä eläimiä bokseissa on ja onks niillä rokotukset kunnossa. Yks pussi kissanmuroja jouduttiin luovuttamaan pois siinä, mut muuten ei mitään tutkailtu tarkemmin. Sit vaan hakemaan vuokra-auto ja suuntimaan kohti asuntoa. Onneks meillä oli navigaattori, siitä oli iso apu. Matkalla asunnolle poikkesimme tosin kaupassa hakemassa perussafkoja ja kissoille hiekkis, sillä molemmat olivat vaan kasvattaneet kuplaa otsassa eivätkä olleet suostuneet tekemään matkalla tarpeitaan.
Asunto (Mustang Ridge at Grapevine Ranch) ja avaimet löytyivät hyvin. Kämppä on Grapevinen kaupungissa sijaitseva kiva kaksio, siisti, sellainen paremman hotellihuoneen omainen. Siisti ja simppeli sisustus, perusastiat ja tarvikkeet löytyy. Tää on tällainen 3-kerroksisen pienkerrostalon toisen kerroksen kämppä, jossa on parveke ilta-aurinkoon, tosin näkymässä on vastassa lähinnä vaan pusikkoa. Kuvia tulossa kunhan kerkeen napsimaan :) . Tässä asunnossa olemme siis ekat 1-2 kk ennen kuin omat kamamme seilaavat perille ja löydämme mieleisemme asunnon, jossa on sitten tarkoitus majailla "pysyvästi".
Ekana iltana lähinnä siis purimme kamoja, kokkailimme vähän iltapalaa, ihmettelimme TV:n paria sataa kanavaa ja ns. asetuimme taloksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti