Autokouluahdistusta: SU 1. - TI 3.7.

Sunnuntaiaamuna saimme nukkua jokseenkin normaaliin aikaan. Kissat olivat matkasta sen verran sippejä, etteivät jaksaneet koluta vierasta paikkaa ja mouruilla ihmeissään, vaan lähinnä vetelivät zetaa sängyn alla. Aamiaisen jälkeen läksimme surffailemaan lähiseutuja. Kävimme mm. Grapevinen vanhassa keskustassa, joka näytti aika hauskalta mestalta. Turisti-infosta kävimme hakemassa karttoja ja infoa paikkakunnan tapahtumista ja siellä kovasti ihmettelivät että NÄÄS NÄÄS vai että Suomesta olette ja NÄÄS NÄÄS vai että oikein pidemmän aikaa täällä, tosi mieeeelenkiintoista ;) .

Kävimme myös ajelemassa Coppellissa ristiin rastiin - kyseinen paikkahan on se, josta ensisijaisesti uutta asuntoamme etsimme. Kivalta, siistiltä ja rauhalliselta paikalta näytti. Löysimme itsemme myös Wal-Martista, joka on paikallinen CityMarket potenssiin 10. Siellä on kaikkea mahdollista ja mahdotonta kodin sälää ja ruokaa joka lähtöön. Aikaa meni ihan tuhottomasti kun ihmettelimme joka hyllyvälissä kaikkea mieeeelenkiintoista mitä täältä löytyy... Pakko kyllä pitää joku tolkku herkkujen syömisessä - kaikkea herkkua täällä on niin paljon että paluumatkalla ei mahdu lentokoneen ovesta sisään jos täällä kaikkea tarjontaa mielinmäärin hyödyntäisi... Suuri riemunaihe on tosin se, että näyttää siltä, että mä vanha laktoosi-intolerantikko voin täällä nauttia ihan tavallisista maitotuotteista :) . Onneksi, sillä mitään Hylaahan (tai siis yleensä vähälaktoosista) täällä ei juuri tunneta.

Sää on ollut aika erikoinen: välillä paistelee, mutta väliin tulee aivan tajuttomia ukkoskuuroja. Salamoi kuin missäkin kirkastusjuhlissa ja vettä tulee Texasiin tyyliin: Suomen "sataa kuin Esterin p:stä" on kuulkaa ihan pientä kun täällä losottaa niskaan kuin jättimäisestä saavista, tiet tulvii ja mäissä vesi muodostaa pieniä jokia. Ihmiset ovat ihan ihmeissään täällä, on kuulemma ollut vetisin kevät/kesä miesmuistiin. Järvissä vesi on jopa 12 jalkaa korkeammalla kuin tavallisesti. Monissa paikoissa ihmiset vakuuttelevat meille uusille, että uskokaa pois, kyllä täällä normaalisti paistaa aurinko...

Sunnuntai-ilta menikin sitten autokoulun oppikirjaan uppoutuessa. Ihan hirveetä (vaikkakin tietysti tarpeellista ja hyödyllistä, I know...) lukea taas jotain autokouluoppaita kun ajokortti on ollut jo yli 15 vuotta... Alkoi jo vähän stressata ja jännittää kun lukeminen jäi niin vähäiseen ja kirja oli täynnä mitä ihmeellisintä nippelitietoa.

Maanantaiaamuna ajelimme Firman eteen ja treffasimme Joycen, joka auttaa meitä näissä alkuajan kuvioissa. Tonotimme tosin ihan väärässä paikassa, mutta löysimme sentään toisemme ja meidät introttiin bulgarialaiselle pariskunnalle, joka myös tuli samalla Frankfurtin koneella ja jonka mies också työskentelee Firmassa. Ajelimme sitten Carrolltonin "ajokorttitoimistoon", jossa paperilappupinon täyttelyn ja jonottelun jälkeen pääsimme tekemään kirjallisen kokeen. Siinä oli 30 kysymystä, joista 70% eli 21 piti saada oikein. Jei, läpi meni kaikilta! Mun piti tosin skipata pari kysymystä, joita en oikein ollut lukenut, mut eipä tolla ollut väliä kun heti kun sai 21 oikein, koe päättyi. Hukkaan meni hyvät stressailut kun oli noin iisi case!

Tuolla vierähtikin koko aamupäivä, joten mies palautti mut sitten kämpälle ja meni iltapäiväksi toimistolle hoitelemaan asioita. Mä perkelöitsin netin puutetta ja lähinnä vaan lueskelin saamiamme oppaita ja suunnittelin mitä kaikkea kivaa kehitellä lähitulevaisuudessa... Totesin että radion/steron/cd-soittimen puute on syvältä ja siksipä illalla ajelimme JC Penney'sille ostamaan sellainen. Ko. putiikki löytyy Grapevine Mills Mallilta, joka on sellainen jättimäinen, parin jenkkifutiskentän kokoinen ostoskeskus. Ihan paratiisi! Valtavasti vaate-, kenkä-, koru-, sisustus- yms. kauppoja. Tänne tarvii ehdottomasti tulla ilman aviomiestä että voi vapautuneesti kuluttaa aikaa hyllyväleissä hypistellen ilman että mies ahdistuu ovenpielessä ja huokailee niin että keuhkojen pohja näkyy suusta ;) ... Illemmalla löysimme itsemme taas vaihteeksi ruokakaupasta, Albertsonsista, jossa onneksi olimme niin lähellä kiinnimenoaikaa ettemme haalineet kaikkea namia mukaan.

Mä ajoin ekaa kertaa itte täällä liikenteessä kun oli pakko vähän saada tuntumaa tuohon vuokra-autoon. Ihan näppärä Kia, tosin sen verran tehokas et kaasun kanssa saa olla varovainen kun jo pienestä painalluksesta masiina ampaisee mailin... Liikenne on sujuvaa, tosin paikoin vähän luovaa, mutta jengi ajaa aika lainkuuliaisesti. Välillä on tosin vähän hurjan tuntuista posmottaa 6-8-kaistaisia teitä, mut kyl tää tästä. Rampit on merkitty hyvin ja navigaattorin avulla löytää paikat näpsästi.

Tiistaiaamuna jouduimme ponkasemaan pystyyn tosi aikaisin, sillä treffasimme Joycen ja bulgarialaiset Firman pihassa (tällä kertaa oikean talon edessä...) klo 6.30. "Ajokorttitoimiston" pihalle piti mennä jonottamaan tosi aikaisin, sillä muuten ei välttis saa suoritettua ajokoetta ko. päivänä tai ainakin siinä odottelussa kestäisi sitten pienen elämän verran. Hyvän tovin jonottelun jälkeen office aukesi, hoidimme papruasiat ja menimme jonottamaan ajokoetta. Vähänks taas jännitti kun piti osata jälleen ajaa niin "oikein". Sitä on vähän tottunu ajelee yhdellä kädellä, kyynärpää ikkunalaudalla jne. rennommin, mistä nyt olis tullut hylsy. Lisäksi muutama muu on reputtanut tietyissä risteyksiä koskevissa säännöissä, jotka poikkeavat meidän säännöistä: esim. risteyksissä saa lähes aina kääntyä oikealle punasia päin, kunhan vaan muistaa pysähtyä (kokonaan) ennen kääntymistä. Phuh, onneksi ajokoe oli aika iisi, vaiks mun pitikin kerran möhliä taskuparkkauksessa (tosi yllättävää, hyvä et pääsin Suomen autokoulusta läpi kun henkisesti vastustin ko. parkkeerausta). Nyt on siis väliaikainen Texasin ajokortti meillä molemmilla. Lopullinen tulee noin kuukauden sisällä. Sitä siis tarvitaan jos täällä aikoo pidemmälti ajella ja lisäksi se vastaa henkkareita niin kuin meidän ajokortti eli sitä tarvitsee jatkossa vilautella missä ikinä vaan henkkareita kysellään. Pidemmän päälle kun Suomen passi ei oikein sovellu vaan tarttetaan paikalliset paprut.

Iltapäivällä mies majaili taas toimistolla mm. drug testeissä. Mä otin päivätorkut ja luin saamiamme oppaita ja bongailin miltä kanavilta kaikki mun suosikkisarjat tulee. Monet sarjat näyttävät tosin nyt kesän ajan olevan tauolla eli uusia jaksoja nähdään vasta syksyllä.

Illalla kävimme isossa PetSmart-lemmikkieläintavaratalossa ja löysimme Elvikselle sen syömiä erikoisruokia. Niihin piti tosin saada eläinlääkärin määräys ja meinasi ensin olla hieman säätöä kun ei meillä tietty ollut mitään reseptiä mukana ja Suomessa oli jo yö, joten eihän käyttämällemme klinikalle tietty voinut soittaa. Paikalliseen tapaan tosin hommahan hoitui, joten loistojuttu sekin. Samoiltiin taas ikuisuus Wal-Martissa ja Albertsonsissa hakemassa perustarvikkeita ja safkaa niin, ettei joka päivä tartte eksyä tekemään heräteostoksia ;) .

Nyt kun nuo autokouluahdistukset on ohi, alkaa helpottaa. Meil on vielä Joycen kanssa mm. Area orientation (torstaina), jolloin hän kierrättää meitä mm. Dallasin keskustassa, nähtävyyksillä ja opastaa muuten mistä löytää mitäkin. Sit parin viikon päästä on päivän kestävä Cross-cultural training, jossa opiskellaan paikallista kulttuuria ja tapoja. Mut noi on siis tollaisia kivoja ja mielenkiintoisia juttuja. Syksymmällä olis tarkotus mennä yliopistolle lukemaan englantia kun Firma kert maksaa. Sopii :) ! Parin viikon päästä käydään myös hakemassa meille sosiaaliturvatunnukset, kun olemme kirjautuneet järjestelmiin. Sit onkin noi viralliset osuudet done.

Elämä täällä on aika lunkia. Ihmiset ovat kaikkialla tosi kohteliaita ja ystävällisiä, välillä oikein ihmetyttää miten hyvää palvelua kaikkialla saa ja miten ystävällisiä ihmiset on. Nice :) ! Oma fiiliskin alkaa olla korkealla kun ei ole enää eristyksissä vaan netti toimii, juhuu.

Kissat ovat kotiutuneet melko hyvin. Hiski ottaa rennosti: vetelee päikkäreitä napa kattoa kohti tossa partsin oven edessä, johon aurinko paistaa lämpimästi. Elvis on vielä vähän arempi: aina kun tulee outoja ääniä, se joko luikkii sängyn alle tai kangistelee paikaallan silmät lautasina. Muuten se on lutunen oma itsensä, pakko päästä syliin mammanpojaksi aina välillä. Ruoka maistuu ja veski on alusta asti ollut löydetty ja käytetty.

Säät ovat olleet samanlaiset koko ajan: paistetta ja valtavia ukkos/sadekuuroja vuorotellen. Lämmintä on ja tosi kostean kuumaa. Uutisissa esitellään Pohjois-Texasin ja tiettyjen Dallas/Fort Worthin alueen tulvia ja säät ovat joka paikassa "pinnalla" ihmisten puheissa. Onneksi sisällä on tosi miellyttävää kun ilmastointi on kaikkialla: kotona, autossa, toimistoissa, ostareilla jne.

Muita satunnaisia (omituisia) huomioita:

* Linnut ovat täällä ihan erilaisia kuin koti-Suomessa. Täällä on jotain tosi koomisia pitkäpyrstöisiä "kottaraisia", jotka vislailee tosi kovaa ja kuulostavat siltä kuin olisivat jotain lasten leluja tai raksamiehiä, jotka vislailevat ohikulkeville naisille ;D.
* Roskispolitiikka on vähintäänkin hassu. Kolmena päivänä viikossa täällä käy aamupäivällä roskisauto. Ei ole mitään yhteisiä roskiksia tms. vaan roskapussit vaan hilataan ulos oman asunnon eteen jalkakäytävän reunaan ma/ke/pe klo 7-9 välillä. Siis juu-uu, ihan vaan ne säkit, ei niitä edes laiteta mihinkään säiliöön tms. Siitä ne sit poimitaan pois. Noista ajoista ollaan tosi tarkkoja: jos vie roskia väärään paikkaan tai väärään aikaan niin sakot tulee. Toisaalta tää systeemi on ymmärrettävä: täällä on niin lämmintä, että jos niitä veisi johonkin isoon säiliöön, josta ne kerran viikkoon tyhjennettäis, niin siellähän vilisisi rottia ja muita öttiäisiä alta aikayksikön.
* Kodinkoneet ovat ihan eri planeetalta. Siis pesukoneet, kuivausrummut ja astianpesukone yms. Tuntuu ihan blondilta kun joutuu opiskelemaan että miten tuollaiset itsestäänselvät perusvärkit toimii... Tai ehkä mä vaan oon piiloblondi.
* Oras, please tule ja tuo tänne hanat, joista tulee yhdestä kahvasta halutunlämpöistä vettä, tängjuu!

Dallas kiittää ja kuittaa tältä erää tähän :) .