Ostin Empulle kissanminttuhiiren :). Taitaa paikallinen huume olla vahvempaa, koska kissahan sekosi, pyöri ihan ekstaasissa ja sinkoili pitkin seiniä puolen iltaa... Kisuleista muutamia kuvia Webshotissa.Mies lähti maanantaina kolmen päivän duunireissulle Meksikoon, joten mä olin muutaman päivän ihan issesseen kotirouvana tai homemakerina ;). Maanantai meni vähän kauppareissaillessa, kotia laitellessa ja oikeastaan ekaa kertaa tv:n tarjontaan tutustuessa.
Tiistaina vietin koko aamupäivän asennellessa tätä uutta läppäriäni, joka nyt siis oivallisesti toimii, as you can see. Vähänks mä olen ihan kotikutoinen guru it-insinööri (Niinaa lainatakseni)! No, jotta kaikki ei ihan ruusuiselta kuulostaisi, niin kaikkihan meni _ensin_ putkeen, kunnes virustorjunta totesi et "fiksaanpa" tuosta pari epäilyttävää tiedostoa, jonka jälkeen kone piti bootata ja sittenhän se jäi vaan looppiin: aina kun Windows yritti käynnistyä niin siinä loggaustilassa kone kaatui uudestaan ja uudestaan... Mä perkelöitsin ja hyperventiloin, ajoin kovalevyn tarkistuksen ja muistin tilan tsekkauksen, mutta niiden mielestä kaikki oli ok eli ongelma oli sit Windowsissa (täs on viel tää prkleen buginen Vista). Hieman rauhoituttuani luin manuaalista että tässä masiinassa on joku disc free recovery, mikä on tietty loistava juttu, koska enhän mä ollut ottanut käyttiksestä mitään backupia kun meillä ei ollut riittävää määrää tarvittavia levyjä...
No, ihmeen kaupalla sain masiinan taas pelittämään recoveryn jälkeen ja sittenpä kaukonäköisesti päätinkin että tämä riittääkin tänään ennen kuin Compaq on tuhannen päreinä jossain makkarin nurkassa... Kävin vähän shoppailemassa kaikkea kivaa kamaa kotiin ja itselle (koska sehän auttaa kaikkeen ahdistus- ja ärsytystilaan) ja sit menin "käväisemään" Mervillä ja Teemulla vastaanottamassa kissanhoito-ohjeita kun he lähtevät jokuseksi päiväksi reissuun loppuviikosta. Aivan ihana ja siro pikkukisuli Otto heillä :) ! Mun pikavisiitti olikin sit about 3 h, oho... Onneksi osasin ajella iltapimeässä takaisinkin tänne. Vähänks olin ylpeä kun ihan isse osasin tuolla highwayllä suhailla ilman et liiskasin Kian mihinkään miljoonan littuun (tai yhteenkään littuun).
Keskiviikkona laittelin vielä konetta vähän kunnes sain jonkun ihme ahdistus-errortilan ja päätin että nyt riitää tää jatkuva kotona/autossa/kylässä/sisätiloissa oleminen, oli pakko vaan päästä ylös, ulos ja lenkille. Siis urheilukamat niskaan ja sit tonne alkupäivän paahteeseen (+35 astetta ja painostavan hiostavaa) lenkkeilee. Ja mähän en tunnetusti osaa ottaa mitään urheilua rauhallisesti tai normaalisti, joten vedin ihan hullua paahtokävelyä (pacea) koko tunnin matkan reittiä, joka kierteli milloin jalkakäytäviä, milloin ihme puskia ja pöheiköitä (ihan itse keksitty lenkki...) isolla kaarella Grapevine Mills Mall -ostoskeskuksen ympäri. Yritin vähän hölkätäkin paria pätkää, mut hippi loppu, heikotti ja kunto ei vaan riittänyt, joten tajusin sitten edes sen ettei kannattanut yrittää sitä laatua enempää.
Seuraa vaativa tehtävä: kuinka monta muuta lenkkeilijää tai kävelijää näin matkalla? Oikein: 0. Täällähän ei lenkkeillä. Tai jos joku nyt urheileekin, niin tekee sen jossain lenkkipolulla aamuvarhain tai illalla, ei pahimmassa kuumudessa. Niinpä sain kummastelevia katseita ohi kiitävistä autoista ja haikkaillessani korttelin pätkän Highway 121:n piennarta, olin jo varma että teen kohta Helit ja joku poliisi tulee pysäyttämään että mikä hätänä kun rouva täällä pinkoo pitkin pientareita... Kotiinpäin tullessa alkoi maitohapot painaa ja heikottaa; kun pääsin kotiportista sisään, olin ihan varma että jos nyt yhtään hiljennän niin tilttaan jonkin parkkikatoksen nurkkaan ;). Selviydyin hoiperrellen himaan, join jääkaapin tyhjäksi ja jäädytin itteni suihkussa. Sit kestikin varmaan 1,5 h toipua rasituksesta sohvalla saippiksia katsellessa...
Illalla olinkin sitten hullun energinen, siivoilin kämppää katosta lattiaan :D. Illalla saapui sit mieskin ehjin nahoin kotiin.
Torstaina Jaken lähdettyä normisti duuniin palautin Compaqin työn alle... Ajelin jotain huolto-ohjelmia, lisäosia virustorjuntaan ja asensin mesen. Jee, Martta ja Niina oli online, joten vaihdeltiin kuulumisia niiden kans ihan "livenä" aika hyvän aikaa. Olipa kivaa kuulla Ingålandian tallin kuulumisia ja Turun seudun uutisia! Aktivismipuuskassani asensin myös ton skanneri/kopiokone/printterin ja tutustuin uuteen MP3-soittimeeni, johon sain jopa tallenneltua pienen opiskelun jälkeen haluamani radiokanavat (siis kuka nyt mitään manuaaleja jaksaa opiskella...).
Kiitos ystäväiseni Anun, tässä uudessakin koneessa on nyt skandit käytössä eli ä:t ja ö:t löytyy! Onneksi kymmensormijärjestelmä on aika hyvin hallussa, muuten ei ehkä kykenis tällä urheilee, koska nythän siis noin 1/3 näppäimistä tekee ihan muuta jälkeä kuin mitä ko. näppäimen päällä lukee, heh.
Torstai-iltana käytiin Jaken kanssa pienellä (palauttelu-) kävelylenkillä. Jei, keskiviikon tetsauksesta ärtyneet (löytyneet?) peffa- ja kylkilihakset olivat iloissaan. Käveltiin löytämääni hauskaa puistolenkkiä, jonka varrella sirkat siritti ihan kreisinä. Vieressä kulkevasta joesta löytyi haikara breikiltä, joen mutkassa hirveästi erilaisia kaloja (ja isoja, yökkö, niiden seassa en ikinä uis) ja pieniä kilppareita! Hassua, jotenkin ei pysty vielä kässää miten erilainen eläinkanta täällä on, joessa voi siis ihan luonnonvaraisesti olla kilpikonniakin... Vastaan tuli sudenkorentojakin, jotka muistutti ihan kakstasolentokonetta. Ihmeeeeeellistä täällä amerikanmaalla...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti