Isompaa luksusta

Huokaus. Mun paras Teksasin kaverini on pakannut perheineen kamansa ja kassinsa ja on kokolailla valmiina lähtemään vajaan viikon päästä takaisin Suomeen. Tuollaista ronttimaista minun heitteille jättöä ei todellakaan pitäisi juhlistaa vaan paremminkin ehkä pitää jotain suruliputusta tai vähintäänkin mykkäkoulua, mutta jostakin kumman syystä kuitenkin lähdettiin tiistaina pikkuporukalla illanviettoon läksiäisten nimissä.





















Ja kyllä kannatti! Siemaillessamme päärynäisiä Pearfect Martineja Five Sixty by Wolfgang Puck -ravintolassa, palasi ryvettyneen kotiäidin mielialaan edes hetkeksi hitunen hohtoa. Ruoka oli taivaallisen hyvää alusta loppuun saakka - ja tuollaisessa "fine dining" -putiikissa vedettiin tietenkin pitkän kaavan mukaan ihanan pinot grigion kyydittäessä herkkuja.

Mikä parasta, ravintola sijaitsee nimensä mukaisesti 560 jalan (reilut 170 m) korkeudessa Reunion Towerin huipulla sijaitsevassa valaistussa pallossa (ks. blogin pääkuvassa oleva hökötys kuvassa vasemmalla - tollanen pallero tolpan nokassa). Arvatenkin ravintola on yhtä ikkunaa täynnä ja sieltä avautuvat näkymät ympäri Dallasia ja pilvenpiirtäjäkeskustaan ovat huimaavat. Kun ravintolan lattia vielä pyörii hitaasti ympäri niin, että kierros saavutetaan tunnissa, ei maisemaan pääse turtumaan kun se vaihtuu alati. Laskevan auringon moninaisten sävyjen välkkyessä pilvenpiirtäjien lasiseinissä ja Trinity-joen liplatuksessa, tunsi todellakin olevansa jossain kaukana arjen yläpuolella...

Edes yhden illan.