Pienenpieni paketti ja maksoikin maltaita, mutta ei epäilystäkään etteikö se olisi ostoskärryyn päätynyt. Jos nimittäin on tässä maassa ruokakaupassa hyllyt notkollaan, niin suomalaiseen makuun on tarjonnassa kuitenkin pari kamalan hirveää aukkoa. Ensinnäkin: irtokarkkeja ei saa just mistään ja niitä, jotka ovat tarjolla, ei syö erkkikään eikä sen serkkukaan. Ovat lähinnä vaan värjättyä sokeria, joka ei maistu miltään tai ehkä vaan niiltä (mm. EU:ssa kielletyiltä) väriaineilta, joita ne ovat pullollaan.
Toinen major moka on maitotuotteet. Tai siis lähinnä niiden suppea valikoima. Jogurtit ovat kaikki väriaineita täynnä ja törkeän makeita - mikäs ihme siinä kun makuina ovat mm. amaretto cream pie, banana cream pie, key lime pie, white chocolate raspberry, strawberry cheese cake jne. Koostumuskin on jotenkin vähän vanukasmainen. Raejuustoa on ja hapankermaa, mutta uneksia vaan saattaa erilaisista maustetuista ruoanlaittojuustoista, ruokakermoista ja herkullisista vispikermoista...
Juustoa on vaan lähinnä skaalassa cheddar, monterey ja swiss (emmentalin tyyppinen mutta mauttomampi). Delitiskiltä saa sieltä täältä ehkä provolonea, havartia ja muensteria - tietenkin törkeeseen ylihintaan ja kaikki silti jotenkin mauttomia. Erikoisjuustotiskistä voi bongata fetaa, vuohenjuustoa, mozzarellaa jne., joista moni on tuontikamaa ja siten aika hyvissä hinnoissa. Holiday seasonin eli juhlakauden (loppusyksy uuteenvuoteen saakka) aikaan paikallisesta tukusta saa onneksi aika maukkaita punaisia Edam-palloja. Mutta missä ovat ne monet ihanaiset kermajuustot, pippuriset ja mausteiset spesiaalijuustot, tyrmäkät emmentalit, raclettejuustot, fonduejuustot, perusarkiedamit ja murukolojuustot kyselee juustonisti?!
Siksi ei siis ihme, että juustohöylän sivaltaessa Oltsua kihosi melkein tippa linssiin ja kun ensimmäisen palasen aromit kulkeutuivat makuhermoihin alkoi suorastaan enkelikuoro laulaa. Taivaaaaaallista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti