Jo vain keitinkin ja hyvää oli! Jollekulle saattaa muistua mieleen taannoinen kitinäni Suomiruokakaipuussani kun oli ihan pakko saada hernekeittoa. Niin polttelevaksi pakko kehittyi, että oli tilattava kyseistä purkkiruokaa törkeillä postikuluilla Suomesta saakka.Tuossa keväällä sitten kirjastotäteillessäni jonkun kanssa huokailin Suomiruoan perään ja haaveilin taas Turun Sinapin höystämästä höyryävästä sopasta. Joku asiakas ehdotti että eikös tuo ole nyt aika helppo tehdä itsekin - ja jo vain ehkä olisikin, jos olisi jonkinlaisella pitkäjänteisyydellä ja kokinlahjoilla siunattu, mutta ei osuu ja uppoo tähän ruhoon. Siinä joku toinen sitten äityi tiedustelemaan, että eikö mulle maistu se paikallinen hernesoppa...?
HALOO??? MIKÄ SOPPA???
Kuulemma löytyy peltipurkista sellainen Campbell'sin keitto, joka menee melkolailla tavishernekeitosta. Ei tietty oo just sitä Jalostajan soppaa, mutta korvikkeena käy.
WTF? Pitikö täällä nyt sitten jo melkein kaksi vuotta kärvistellä ennen kuin tuostakin valaistuu? Suoraan kirjastolta siis WalMartiin ja soppahyllyä sihtaamaan. Ja kas, sieltä se löytyi, kauppakasiin etsiytyi ja pataan päätyi.
Nyt sitä soppaa on sitten lipitetty aina kun tarve iskee. Hieman suolaisempaa se on kuin perushernis, mutta siinä on kiva vieno savupekonin maku. Pienet oranssit pilkut (porkkananpalaset?) tosin kalskahtavat verkkokalvoon, mutta ei anneta tuon haitata. Lusikka soossiin ja autuas hymy naamalle mars!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti