Kavereiden kesken

Ältsin kätevän shoppailumahdollisuudenpa mäkin bongasin kaverin kautta, joka puolestaan bongasi sen naapuriltaan ja niin pois päin. Nimittäin Just Between Friends Salet. Bebe nimittäin kasvaa sellaisella kohinalla, että vaatekertoja saa nakella pieneksi jääneiden lootaan aika tiuhaan. Senpä vuoksi ei ihan simppenä natsaa ostaa kaikkea kampetta uudenuutukaisena ja etenkään kovin suolaiseen hintaan.

Tuolla JBF:ssä on meininki kuin jättikirppiksellä, paitsi että homma toimii vieläkin paremmin. Siellä on suuri sali täynnä kaikkea mahdollista ja mahdotonta vauvoille ja lapsille - löytyy rattaita, syöttötuoleja, leluja, kirjoja ja pelejä, huonekaluja ja liinavaatteita, vaippakasseja, pehmoeläimiä ja tietenkin rekkitolkulla vaatteita ja muuta tilpehööriä. Löytyy uutta ja käytettyä, ylihinnoiteltua roinaa ja mahtavia löytöjä. Parasta hommassa on se, että kaikki kamppeet on lajiteltu omiin ryhmiinsä eli esim. poikien vaatteet koossa 3-6 kk löytyy tietystä rekkivälistä, hyppylelut omalta osastoltaan jne. Ei siis tarvitse penkoa yksittäisten myyjien pöytiä löytöjen toivossa, vaan oman ostoslistan mukaan on helppo palloilla pitkin messuhallia.

Messut ovat kaikille avoimet yleensä viikonlopun ajan, mutta jos sattuupi olemaan vapaaehtoisena töissä JBF:ssä tai on tuonut kampetta myytäväksi tai on ns. first-time parent (on joko raskaana odottaen ensimmäistä lastaan tai on alle 1-vuotiaan ensimmäisen lapsen vanhempi tai isovanhempi), on siunattu vielä paremmalla metsästysonnella. He nimittäin pääsevät ennakkomyyntiin penkomaan parhaat päältä ennen messujen virallista avautumista. Superbongarit tosin odottavat sunnuntaihin, jolloin kaikki jäljelle jääneet roinat myydään puoleen hintaan.

Ja kas, niinpä tänään illan pimetessä koukkasin kaverin matkalta kyytiin ja huristelimme Arlingtoniin yöshoppailulle. Puoli ysiltä illalla oli paikallisen kirkon messuhalliin tunkeutunut aimo joukko muitakin; ahdistavan kapeissa hyllyväleissä riitti ryysistä ja Excuse me:t vaan kaikuivat kun poppoo yritti vaihtaa paikkaa vaatteiden selailussa ilman että tuli kovin pahasti rusikoiduksi.

Tunti jos toinenkin vierähti keikalla, vaikka meillä olikin melkoinen säkä että pääsimme vähän takaovesta jonojen ohi kassalle. Kotona olin vasta vähän ennen vaunujen muuttumista kurpitsaksi, väsyneenä mutta silti onnellinen hymy naamalla. Jättimäinen Ikean kassillinen vaatetta tuli taas kotiin tuomisina, mukana pikkasen kreisi Halloween-kostyymi pikkumiehelle (vaikka mä vannoin että en ala haksahtamaan näihin paikallisiin hihhulointeihin...) - mutta se paljastetaan vasta kun ajankohta on oikea. Nyt menen taas mylläämään mun löydössäkkiä ja ihastelemaan mitä kaikkea ihanaa voikaan viidelläkympillä saada!