Tässä iltapäivällä dogi otti ja ampaisi vauhdilla takapihan aidan tietämille ja aloitti kunnon ärhentelyn jollekin aidan taakse. Tiirailin aidan yli ja lautojen raosta bongatakseni tämän hemmon lajitoverin:
Saanko esitellä: opossumi. Kuva ei kerro oikein mittasuhteita, mutta kyseessä on sellainen about kissan kokoinen eli ei mikään pienenpieni hiirulaismallinen otus. Jotenkin hassusti se muistuttaa kingsize-kokoisen marsun, rotan ja siilin risteytystä.
Valitettavasti paras osa näytöstä jäi näkemättä otuksen lyllertäessä pusikon sekaan, sillä kuulemma uhan (kuten koiran) kohdatessaan opossumi useinkin kopsahtaa potsojolleen maahan ja teeskentelee kuollutta säästyäkseen pedon kidalta.
Toinen mielenkiintoinen, mutta vähemmän söpö havainto tuli tehtyä eilen uima-altaasta. Altaan reunalla näytti lekottelevan gekko, mutta lähempi tarkastelu osoitti, että kyseessä oli joku muu kuin perusgekko. Se näytti nimittäin ihan käärmeenpoikaselta; sellainen pieni, sileä, jotenkin päätön otus, mutta sillä oli kuitenkin pienenpienet "kädet" ja jalat. Koiran tultua tekemään lähempää tuttavuutta, tyyppi ponkaisi altaaseen ja ui siellä mutkitellen kuin käärme konsanaan. Yiiiii....
Jos oikein olis aikaa ja kiikarit kanssa, ni saattaisin ehkä alkaa lintubongariksi. Pihamme takana avautuva karheikko vetää nimittäin puoleensa jos jonkinlaista siivekästä. On haikaroita, valkoisia iibiksiä ja useampia erilaisia haukkoja. Löytyy visertäjää, kujertajaa, vislaajaa ja hiljaisia lentelijöitä. Mut hitto kun en tunnista niistä yhtäkään ja oon liian huonomuistinen jälkikäteen netistä niitä bongaamaan... Mä en tunne kuin pintaliitäjät ja munahaukat, mut ne ei onneksi pyöri täällä meidän pihapiirissä.
Paitövei, noista skunkeista (jotka siis kuljeksivat mm. viemärikanavissa) muistui mieleen parin viikon takainen tempaukseni kun päätin itsekin yrittää muiluttautua viemäriotukseksi, mutta hitto kun en mahtunut...
Olin nimittäin kirjakerhossa tuttavan luona Trophy Clubissa ja parkkeerasin autoni just sopivasti sellaisen ison viemäriaukon eteen. Mietin jo silloin, että tää ei ehkä ole paras paikka näin sateisena päivänä, mutta kun olin perinteiseen tapaan lievästi myöhässä, niin en sit alkanut enää vehtaamaan ja ettimään passelimpaa paikkaa. Eikä siinä mitään, mutta arvata vaan saattaa miten siinä sitten kävi kun kerhosta lähtiessäni tetsailin vauva, kantokoppa, jättimäinen vaippakassi ja käsilaukku mukanani ja auton avaimet kourassa siinä auton ympärillä.
KOPSIS...raaah raaah raaaaaaaaaaaaaaah...KLOMPS.
Siinä ääniraita siitä, kun auton avaimet tippuivat tielle ja lähtivät viemäriä kohti viettävää maata pitkin valumaan viemäriin...jonne lopulta sujuvasti lopsahtivat.
Ärkäle! Kantamukset tippuivat nurmikolle, kädet lennähtivät suulleni, silmät levisivät lautasiksi ja aloin jo hurjana kelata miten halvatussa saan avaimet viemäristä tai toiset avaimet tilalle... Onneksi muutama kerholainen oli siinä yhtäaikaa tekemässä lähtöä ja aloimme yhdessä ideoida pelastustoimenpiteitä.
Tie oli tietenkin sateen jäljiltä kurainen, mutta siinä vaan tämä rouva veti vaippakassista jotain vaipanvaihtoalustaa ja pulautusrättiä allensa ja valkoisine housuineen makoili viemärin reunalla ja hapuili alas. Oikein odotin jonkun viemärirotan tai skunkin kohta tarraavan koko purukalustollaan meikäläisen kädenpieleen...
Tuuria oli matkassa siinä määrin, että avaimet näkyivät vielä eikä viemäri ollut ihan ylettömän syvä. Vesi virtasi enää vaisusti, eikä onneksi vienyt avaimia mukanaan. Mutta käsin sinne ei yltänyt, eikä avaimissa tietysti ollut minkäänlaista rengasta tai avaimenperää, josta olisi jotenkin saanut napattua kiinni.
Ensin virittelimme koukkuja metallihenkareista, mutta totesimme ne pian hyödyttömiksi. Lopulta saimme talosta lainaksi pisimmät mahdolliset grillipihdit, joilla sorkin viemärinpohjalle poski tontissa, housut kurassa, käsi mustelmilla ja mieli mytyssä. Puuttui enää vaan väsyneen pikkumiehen kurkkusuoraa kiljuntaa toimenpidettä siivittämässä, mutta tyyppi päätti kuitenkin ennemmin vetää vaan hirttä. Tovin tetsausta se otti, mutta lopulta avaimet nousivat mustasta aukosta. Hallelujaa, kotimatka oli turvattu ja mäkin säästyin rabiekselta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti