Hurja Halloween

Huhuuu! Eilinen oli jälleen se pelottava päivä, jolloin haamut ja luurangot kaivautuivat kätköistään illan hämmärtyessä ja pimeän laskiessa. Pelottava lauma kummituksia, noitia ja zombieita valtasi kadut. Onneksi joukossa oli myös samuraita, palomiehiä, kourallinen lepakkomiehiä ja hämähäkkimiehiä sekä Helinä-keijuja, prisessoja ja muita ihanuuksia. Nämä mini-ihmiset pimputtelivat ovikelloamme ja vaativat karkkia kepposen uhalla. Emme tietenkään uskaltaneet riskeerata ja katsoa mikä se kepponen mahtaisi olla (perinteisesti joko vessapaperia ympäri pihamaata ja puita tai kananmunia ikkunassa), joten auliisti ojensimme vadillisen karkkia kostyymijoukkion suuntaan.

Hyvällä vauhdilla vati tyhjeni, sillä porukkaa kävi aikamoinen määrä, yleensä isompi lössi kerrallaan. Joku valitsi hartaasti mieleistään karkkia vadista, joku nappasi pari päältä ja ronskimpi kahmaisi sitten kourantäydeltä suklaata mukaansa. Myöhemmin samana iltana kärvisteltiin varmasti hyvin monessa huushollissa ähkyn, sokerihumalan ja vatsanpurujen kourissa... Tosin kuuleman mukaan äidit ovat hyviä Halloween-karkkien annostelijoita ja onpa lähiseudulla hammaslääkärifirmakin, joka ostaa ylimääräiset Halloween-karkit pois.

Meidänkin poika oli Halloweenin kunniaksi muuttunut pienestä suloisesta pojannassikasta hurrrrjan pelottavaksi luurangoksi. Jostakin ihmeen syystä tämä pikku skeletonimies ei kuitenkaan saanut aikaan kauhunkiljahduksia, vaan enemmänkin äännähdyksiä kategorioissa "Awwww", "Adorable!", "How cute can one be!", "Look at that, how sweet!", "Ihana", "Voi eeeei...!" jne., säestettynä sellaisella hempeän lepertelevällä äänellä.

Päivällä olleella Suomi-koulun tunnilla luurankomies tosin pisti hieman silmään kun muut ikätoverit olivat karvaisempaa ja pulleampaa sorttia - oli jääkarhua, apinaa, kengurua, Nalle Puhia, Tikrua ja inkkarityttökin ;) . Erilainen nuori siis! (Ja mähän siis jo vannoin aikoinaan etten mihinkään Halloween-humputukseen lähde, mutta kun JBF Salesta hyppäsi hyllystä tämä asu suoraan syliin, niin pyörsin puheeni hetkessä...)

Jänskän päivän päätteeksi skeletoni sammui omaan sänkyynsä varsin vikkelästi, vaikka olohuoneen puolella puheensorina senkun kasvoi. Meillä oli nimittäin Halloween-bileet, jota säesti grilliruoka, ihanainen täytekakku ja hyvät juomat. Aina on hyvä syy juhlaan ja hyvään seuraan!