Mutta, tammenterhot ovat alkaneet putoilla puista ja kopsahtelevat tallin peltikattoon tuottaen mitä mielikuvituksellisinta musiikkia. Kaipa se siis on jokin merkki se.
Lisäksi hevonen on ilmeisesti jonkin sisäisen kellonsa mukaan päättänyt että syksy on tullut ja alkanut hirveä sulkasadon (en kyllä tajua miten tuollaisesta ohuesta samettinahkasta lähtee niin paljon karvaa???) - mitä ilmeisimmin tarkoituksenaan kasvattaa jonkinasteista talviturkkia. En kyllä tiedä miksi juuri nyt kun ei tuo valon määrä tunnu suuremmin vähentyneen eikä elohopea mittareissa ole yhtään sen alempana kuin aiemminkaan, mutta ehkä sekin on vaan katsonut kalenteriin ja todennut että kas kas, ensi viikolla onkin jo sitten lokakuu, joten turkkia pukkaa.
Varmin syksyn merkki on mun syysflunssa. Jarkko haki mokoman viime duunimatkaltaan Suomesta ja köhisi, kähisi ja kurkkukipuili oman aikansa. Just kun se taas pyyhkii täydessä vauhdissa, on mun hengitysröörit täynnä jotain ihan muuta kuin mitä sinne kuuluu. Gläää! Pari päivää on ollut ihan tumpelo olo, ei ole paljon jaksanut aktivoitua. Tallilla olen kyllä hepan käynyt hoitelemassa, mutta muuten mukavinta on olla vaan fleecevällyjen alla sohvaperunana... Palaan siis sinne taas, adjö!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti