Pitää näemmä vielä jatkaa tuota eilen virittämääni tieliikenne-aihetta kun se pyöri taas mielessäni tänään pitkin ja poikin suhaillessani....
Ensinnäkin, täällä on tiet uskomattoman surkeassa kunnossa. Oikeasti! Siellä täällä pientareet sortuu ja teissä on monttuja, aaltoja ja halkeamia. Eikä mitään pieniä vaan silleen että jos niihin ajaa niin vanteet huutaa soikeana haloopäivää. Just tänään huristin isoa motaria I-35E ja mietin että miten voi olla mahdollista että niin suurta trafiikkimäärää päivittäin kantavan tien annetaan olla sellaisessa kunnossa. Tiethän ovat täällä muuten monin paikoin betonia, ei asfalttia kuten meillä, mikä tekee niistä paikallista kuumuutta melkoisen hyvin kestäviä, mutta märillä tai jäisillä säillä petollisen liukkaita.
Poikkeuksen muodostavat ns. tullitiet, joita tällekin alueelle osuu pari. Ne ovat hyvässä kunnossa ja siten mukavia ajella, mutta matkustusmukavuutta heikentää säännöllisin välimatkoin olevat tullimaksupisteet. Niissä pulitetaan tiestä riippuen 40 centtiä - 1 taala per kerta (lentokenttätiellä 2 taalaa per kerta)
ja etappeja osuu matkan pituudesta riippuen pari tai useampikin kohdalle. Alussa tullikopeille meno sai aina hermostuskäyrän nousemaan edes hieman: piti jo ajoissa osata arpoa oikea kaista, sillä omansa on niin henkilökohtaista palvelua tarvitseville (jos esim. tarvitsee rikkoa rahaa), tasasumman omaaville kuin Tolltagilaisille, eli niille joilla on autossaan sellainen elektroninen maksulaite, jonka tullipiste noteeraa. Nyt kopeille meno ei muuta kuin ärsytä vähän koska kaasujalkaa on pakko höllätä ja hiljentää/pysäyttää siksi aikaa kun viskaa tasarahan lennosta kolikkolaariin.
Toinen kotimaan autoiluun verrattava paikallinen ero on stop-merkkien viljely. Niitä on joka maailman risteyksessä, niissäkin missä ei voisi kuvitella moisella olevan tarvetta. Mutta kun merkki siinä on niin siinähän pysähdyt. Sillä etenkin vähärikoksisissa kunnissa (kuten Coppell) poliiseilla on vähänlaisesti muuta hommaa, joten heistä on oikein nasevaa vaania jossain tarpeettoman stop-merkin nurkilla sakottamassa merkistä läpiajavia. Itse olen yrittänyt olla mallikelpo kansalainen ja stoppailla tasan missä käsketään, ja useimmat tuntuvat olevan yhtä tunnollisia, mutta aina välillä poliisin haaviin osuu joku. Tänään tallimatkalla bongasin kahden eri stop-merkin tienoilla vaanivat poliisit. Irvingissä on eräässä risteyksessä/tiepätkällä oikein ilmassa oleva koppero, johon poliisi voi mennä näköalapaikalta vaanimaan epäkuuliaisia kansalaisia.
Eräs asia joka puolestaan ei meinaa mennä kuuliaisen kansalaisen jakeluun on punaisista läpiajo. Täällähän on siis sallittua kääntyä valoristeyksestä oikealle vaikka punaiset valot palavat, kunhan vaan ensin pysähtyy ja tarpeen mukaan väistää niitä, joille valo on vihreä. Parikin kertaa olen löytänyt itseni kiltisti nököttämästä punaisissa valoissa, vaikka saisin mennä.
Myös kaistanvaihto on täällä lennokkaampaa kuin kotomaassa. Täällä on tapana että risteyksestä käännyttäessä otetaan heti se kaista mitä aiotaan jatkaa. Eli ei suinkaan käännytä sisimmältä kaistalta vastaavasti sisimmälle jne. vaan arvotaan se sopivin monista vaihtoehdoista tai parhaimmillaan mutkitellaan vähän kahden kaistan välillä kunnes valitaan jompikumpi. Näitä saa omalla kaistalla pysymään tottunut varoa, sillä koskaan ei voi tietää milloin joku vaihtaa kaistaa suoraan eteen.
Se mikä vasta hämäävää onkin, on se että useimmilla teillä on useampi nimi ja numero. Kartoilla tien nimi saattaa esim. olla Justin Road, mutta missään tienviitoissa moista ei näy, vaan ainoastaan tien numero 407. Tai päinvastoin, joku kertoo ajavansa 1171:stä, mutta kaikkialla tien nimi näyttää olevan Cross Timbers. Sen lisäksi että teillä on nimiä ja numeroita, voipi tien nimi muuttua tuosta vaan kesken matkan tai sitten tiellä on kaksi nimeä, joista vapaasti arpoen jompikumpi lukee viitassa ja tietty just se toinen kaikissa kartoissa ja ajo-ohjeissa. Ja ettei se vielä riittäisi niin teillä on paikallisten kielessä vielä joku lempinimikin... Antakee armoo!
Jokusia muitakin ajoeroja löytyy, mutta tuossa nyt päällimmäiset. Kaiken kaikkiaan liikenne on kyllä varsin sujuvaa ja rentoa, eikä ajamista tarvitse stressata tai vältellä. Eniten jännittää että kun sitä joskus taas ajelee Suomessa niin miten sitä sitten muistaa pysähdellä punasilla ja tsempata kaistanvaihdoissa?? Terveisin tuleva sakkohaavi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti