Uusi perheenjäsenemme: täykkäriruuna Hummer.
No niin, palataanpa viimein tähän jo monia askarruttaneen heppakuvion pariin... Niinhän se vaan on, että ei 25 vuotta aktiivisesti ratsastanut ja 10 vuotta omia hevosia pitänyt vaan osaa olla ilman omaa hevosta. Ratsastettavia polleja täällä olisi useitakin, mutta ei ne vaan ole sama asia kuin oma hevonen, jonka kanssa voi kehittää yhteistyön lisäksi myös sosiaalista kontaktia.
Orastanut heppakuume kasvoi nopeasti valtaisiin mittoihin ja surffailin innoissani monilla paikallisten tuttujen vinkkaamilla nettisivuilla, joilla myydään hevosia. Sattuipa sieltä silmiin tuossa elokuun puolivälin maissa kivan oloinen englantilainen täysiverinen, sellainen 5-vuotias ruuna, joka oli vielä aika vihreä eli koulutuksessa alkuvaiheissa, mutta jota povattiin potentiaaliseksi monitoimihevoseksi ja lupailtiin kiltiksi ja rennoksi tapaukseksi. Olin siitä kovasti kiinnostunut ja sain meilitse kovasti lisätietojakin sitä myyneeltä Lisalta, mutta juuri kun minun piti sitä mennä katsomaan, olikin hevonen jo myyty.
Depressio kehiin! Netti oli pullollaan muita hevosia ja kovasti vastaaviakin, mutta jostakin syystä minua harmitti vietävästi että juuri tämä hevonen oli mennyt. Vaikken ollut sitä livenä nähnytkään, saati sitten koeratsastanut, niin jostakin omituisesta syystä se vain tuntui "minun hevoselta".
Katselin siis muitakin tapauksia, kyselin lisää ja sain kuvia ja jos jonkinlaisia tarjokkaita, monet varsin potentiaalisiakin. Mutta siitäpä riemu ratkesi kun huomasin eräs päivä netissä eräästä täykkäriruunasta myynti-ilmoituksen, joka oli kuin kopio ylempänä mainitun hevosen aiemmasta myynti-ilmoituksesta mutta myyntihinta oli hienoisesti muuttunut ja samoin hevosen sijaintipaikka. Pienen salapoliisityön jälkeen oli selvää että hevonen oli sama tapaus. Otin yhteyttä myyjään, jonka elämäntilanne oli kuulemma äkisti muuttunut niin, ettei hän voinutkaan enää pitää hevosta ja siten tämä hänen vasta ostamansa hevonen oli taas myynnissä.
Siispä sovimme treffit viime sunnuntaille. Ajelin navigaattorin ohjastamana jos jonkinlaisten tietyöhässäköiden kautta, mutta päädyin lopulta kuitenkin oikeaan pihaan Allenin (= noin puolentunnin ajomatkan päässä) takahalmeille. Siinä tovin pälyilin niin hevosta kaupittelevaa Sheilaa kuin itse myyntikohdetta ja tulinpa siinä hyvinkin nopeasti todenneeksi seisovani fire antsien (tulimuurahaisia?) kulkureitillä kun nilkkaa poltti niin vietävästi ja siihen nousi kivat rakot. Lopulta kuitenkin bongasin oikean rakennuksen ja loikin aitojen välistä sinne.
Sheila esitteli hevosen, jota Hummeriksi kutsutaan. Hän juoksutti ensin hevosta, ratsasti sitten tovin ja seuraavaksi minä kampesin selkään ja kokeilin hieman peruskuvioita heppasen kanssa. Hummer oli hirmu sympaattisen ja kiltin oloinen, ratsain se oli vielä hyvinkin vaiheessa, mutta osasi kulkea jokseenkin "oikein päin" ja oikeaan suuntaan halutussa vauhdissa. Viimeistään lempeällä mutta älykkäällä katseella suli viimeinenkin vastarinta, mutta sanoin silti Sheilalle nukkuvani yön yli ja soittavani seuraavana päivänä mitä olin hevosesta mieltä. Kovasti Sheila (kauppiaan roolissa tietty) vakuutteli että minä ja Hummer olemme suorastaan tehdyt toisillemme ;).
Niinhän siinä kävi että huonosti nukutun yön sekä parin kaverin ja miehen kanssa käydyn konsultoinnin jälkeen pirautin Sheilalle ja sanoin että tehdäänpä hevosesta kaupat. Koko viime viikko viuhahtikin nopsaan kun hommasin hevoselle tallipaikan High Meadowsta, tilasin aimo lastin varusteita uudelle pollelle, maksoin käsirahan, odotin eläinlääkärin tekemää terveystarkastusta ja kärvistelin ennen kaikkea odottaen sunnuntaita, jolloin Sheila toi hevosen uuteen kotiinsa.
Sunnuntaiaamupäivällä eräiden HYVIN moninaisten mutkien (= sain mm. toimia kartturina hevostoimitukselle vaikka en tod. ole ajellut kovinkaan paljon ristiin rastiin täällä eivätkä teiden numerot tai nimet sano yhtään mitään ellen juuri sattumoisin ole niillä suuremmin ajellut...) jälkeen Sheila kuitenkin trailereineen kaarsi tallin pihaan ja Hummer asteli autosta ulos. Hummer päätyi pian omaan uuteen karsinaansa, jossa se sai rauhoittua tovin ja minä puolestani kansoitin varustehuonetta ja uutta tallikaappiani erinäisellä hevosromppeella. Kävin vielä taluttelemassa pollea vähän maisemiin tutustumassa ja tietysti uusille ja vanhoille tallitutuille esittelemässä. Hienosti mies käyttäytyi vaikka olikin reppana sen verran Liisa Ihmemaassa, ettei oikein malttanut evästääkään.
Hummer, viralliselta nimeltään Humble Appeal, on siis 5-vuotias englantilainen täysiverinen ruuna (kastroitu poikahevonen). Väriltään se on kimo (sellainen vaaleanharmaa) eli JUURI oikean värinen ;). Kokoa on 16.1 handsia eli 165 cm. Se on siis eurooppalaisen mittapuun mukaan normaalikokoinen hevonen, mutta paikallisesti se on aika iso. Hummer on juossut laukkaradoilla muutaman (8) startin, mutta se ei ollut kilparadoille riittävän nopea, joten se siirtyi sitten ratsun hommiin. Melko lyhyen pikakoulutuksen jälkeen se sitten pistettiin myyntiin. Kunhan se asettuu kodiksi, olisi tarkoitus alkaa pikkuhiljaa katsastamaan mitä kaikkea hevosherra osaa ja jatkaa koulutustyötä siitä sitten eteenpäin. Poika on myös aktiivisella lihotuskuurilla, sillä oheinen kuva ei kerro koko totuutta: satulan alta paljastuu aika luikku hevonen, joka kaipaa niin lihasta kuin läskiäkin. Ja ehkä aika paljon rakkauttakin ;).
Tervetuloa perheeseen, Hummer :) !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti