tiistai 29. kesäkuuta 2010

Matkaan jo käy...

Haa, tämä suuresti odotettu ja kovasti pelätty päivä on viimein saapunut! Tänä iltana olisi tarkoitus suuntia kaksistaan varsin vilkkaan jälkikasvun kera Atlantin yli kohti Suomen suloista kesää. Hauskinta on se, että jo yhdestä lipusta sai maksaa niin tolkuttoman hinnan näin sesonkiaikaan, että juniorille ei TOD. otettu omaa paikkaa vaan hän saa ah niin auvoisasti ja mukavasti matkustaa sylissäni. (Osanottoni, vieressä istuvat! Olette juuri voittaneet koneen paskimmat paikat!)

Muutenkin reissaamisessamme on hieman riskaabelia sävytettä, sillä viisumimmehan menivät umpeen tuossa kuukausi sitten ja olemme nyt siis laillisella jatkoajalla maassa muutaman kuukauden ajan, jonka sisällä uusien leimojen pitäisi passiin päätyä. Kuun alussa saimme tietää että suurella todennäköisyydellä päätöksen pitäisi tulla parin kuun sisällä eli elokuun alkuun mennessä, mutta jos joku on saletti niin takkuileva byrokratia tässä maassa, joten kaikki tuo on vaan sanahelinää kunnes mustaa on valkoisella (tai no whatever se passin väri nyt sit onkaan). Takaisin ei vaan nimittäin ole nyt sitten tulemista ennen viisumien uusintaa...

Koska kesä on vaan kerran vuodessa ja Suomessa harvinaisen lyhyt ilmestys, päätimme ottaa pojan kanssa riskin ja lähteä matkaan. Paluu on varattu johonkin elokuun puolivälin nurkille, mutta jos oikein kökösti onnistaa niin paluu siirtyy ehkä syksylle tai kunnes ikinä byrokratian pyörät ovat pyörähtäneet. Hoplaa! Oishan se ehkä kiva nähdä puolisoa/isiä ennen joulua... Työn raskaan raataja alias isä ei valitettavasti voinut pelata samaa rulettia, joten jää sitten eläinlasten kanssa talonvartijaksi kunnes paperihässäkät ovat ojennuksessa.

Nyt siis kaikki yhdessä kädet ristiin ja anelemaan joltain korkeammalta taholta äidille seuraavaksi vuorokaudeksi pitkää pinnaa, hermoja, mielenterveyttä, palamattomia päreitä, puutumatonta persusta, huumoria, kekseliäisyyttä, viihdytystaitoa sekä kokonaista sirkusta yhdessä ihmisessä lapsen viihdyttämiseksi, jotta koneen Suomen kamaraa koskettaessa mua ei tarvitsisi ensinnä kyyditä lähimpään mielisairaalaan.

Se on menoo ny!


maanantai 21. kesäkuuta 2010

Spruiiiittts ja lätsis!

Vesiteemalla jatketaan siis! Koska helteessähän ei helpota oloa mikään paremmin kuin vedessä vilvoittelu, on sitä harrastettu kesäkuun aikana oikein urakalla. On ollut naisten pool partyä paelloineen, oman perheen piknikkibiitsikeikkaa, suihku- ja spray-lähteissä juoksentelua ja harvinaisen epätoivoista biitsinmetsästystä. Lähin kosteikkohan kyllä löytyisi omalta takapihalta uima-altaan muodossa, mutta kas kun vaihtelu se niin mukavasti virkistää (tai sitten ei...).

Viime maanantaina lähdimme parin mimmin ja mukulan vahvuudella kohti Allenia, jonka Celebration Parkissa on ns. Spray Ground. Isosta puistosta löytyy valtava leikkikenttä sekä lasten mieleen oleva suihkulähdepuisto. Hyyyyyytävän vilpoista vettä suihkuaa niin maasta, tolpista, ämpäreistä ison pylvään nokasta kuin suunnattavasta vesitykistä. Pienimmät vekarat olivat aika ihmeissään vesihässäkästä ja ennen kaikkea lapsivilinästä kun koulubussillinen porukkaa sinkoili suihkujen seassa, mutta hyvin nuo lopulta pärskintään yhtyivät.

















Vesileikkien päälle vielä hieman piknikkailua niin ainakin meidän autoseurueen pienimmät olivat varsin hiljaista sakkia paluumatkalla... Mamat puolestaan viilentelivät matkalla smoothieilla, joten melkoisen tyytyväinen jengi täytti etupenkitkin :P.

Onnistuneista läiskyttelykeikoista intoutuneina päätimme tänäkin maanantaina ottaa vesiteeman ja suunnata johonkin biitsille. Netti kyllä esitti vaihtelevaa tietoa puiston aukiolosta, mutta kaikesta huolimatta päätimme suunnata Grapevine-järven rannalla olevaan Twin Coves -puistoon. No kas, kun sinne sitten pääsimme, olivat portit tiukasti säpissä ja puisto suljettu. Siinä sitten suhasimme useammankin lähipuiston läpi ja totesimme, että tuollaisille 1-ja-risat-vuotiaille sopivia rantoja ei todellakaan ole joka eikä edes joka kuudennen niemen mutkassa. Kirottua!

Olimme suhailleet jo tunnin etsimässä potentiaalista biitsipaikkaa kun olimme jo luovuttaa. Järven toisella rannalla sijaitsevaan ja hyväksi todettuun Meadowmereen olisi liian kuuma ja pitkä ajomatka täältä vastarannalta, joten vielä viimeinen tsiigaus Twin Coven suuntaan. Heitimme autot parkkiin lukitulle portille, vekarat rattaisiin, kamat mukaan, sujahdus portin ali ja ei kun etsimään lätäkön reunaa. Noh, reunahan ei sitten ihan heti tullutkaan vastaan vaan meikämimmit punnertivat rattaineen reippaasti yli 30 asteen paahteessa ylä- ja alamäkiä reidet hoosiannaa vinkuen, selät hikeä valuen, nestehukkaa uhaten ja jalat rakkoja kehittäen. Jossain vaiheessa oli ihan pakko todeta että tällaisiä älyttömyyksiä ei kyllä keksi kuin sisukkaat suomalaiset ja niistäkin vain ne valikoidut yksilöt ;).


Mutta ta-daa: sisulla se biitsinpoikanen tuli sittenkin lopulta vastaan! Sortuneen tienpätkän yli tetsattuamme ja särjettyjen vahtikoppien ohi hilpaistuamme ei kyllä ollut ihmekään että rapistunut mesta oli suljettu. Vekarat kuitenkin nauttivat vesileikeistä tyynessä hiekkapoukamassa, joten kai tuo biitsipäivä oli miniväen mieleen vaikka me mutsit totesimme ilmastoituihin autoihimme loppujen lopulta täysnaatteina lösähtäen että never again.


lauantai 19. kesäkuuta 2010

Not so Wild about Flower Mound

Ei hyvää päivää kun täällä pitää joka pitäjässä olla kaikenlaisia messuja ja tapahtumia yhtenään. Hirveet markkinointihaippaukset ja hehkutukset, joten meikäläiset höynäytetään helposti menemään moisiin härdelleihin mukaan. Niinpä tälläkin kertaa: hermeettinen helle ei meitä estellyt kun oli pakko mennä tutkailemaan mistä Wild about Flower Mound oli kotoisin.

Juu ei paljon mistään. Telttakojurivi toisensa perään, joissa vakuutus- ja sähköyhtiöt mainostivat itseään sekä erinäistä rihkamaa ja rojua kaupittelevaa kansaa. Lavalla rallatti joku keskivertokaraoken tyylinen bändi. Lasten alueelta löytyi kyllä pieni petting zoo, jossa pääsi taputtelemaan poneja, kilejä ja ihmettelemään kanojen puuhastelua, mikä oli Jessestä varsin hupaisaa. Hänestä tosin päivän kohokohta taisi olla se kun sai ekaa kertaa maistaa jäätelöä. Tiukka ilme vaihtui aika pian haltioituneeksi ja erinäiset äänimerkit ilmoittivat että lisää olisi ihan hyvä saada ja pian.


Perheen kaksilahkeiset kyllä viihtyivät vanhojen autojen alueella, eikä mamakaan panisi pahitteeksi kyydittelyä esmes jollain vanhalla Corvetella...


Päivän läksy: voidaanko mitenkään olla lähtemättä ties mihin kissanristiäisiin etenkin jos elohopea ei enää meinaa edes pysyä mittarissa sisällä...?!?


maanantai 14. kesäkuuta 2010

Imuri in training

Voi hitsin hitsi, tulikohan sittenkin tehtyä väärä päätös kun menin toivomaan robotti-imuria äitienpäivälahjaksi? Kun oisin sittenkin voinut toivoa vaikka timanttisormusta... Lapsi on nimittäin osoittautunut varsin kehityskelpoiseksi tuolla siivoussaralla. Vastahan tuo on joku aika sitten kävelemään oppinut, mutta nyt jo heiluu imurin varressa ihaltavalla innolla ja yritteliäisyydellä.


Swiffer-pölyhuiskakin tuntuu istuvan tenavan käteen oikein sujuvasti, sillä huiskitaan niin pöytien pintoja kuin sälekaihtimia. Jesjes, kunhan koulutus tästä vielä etenee, voin varmaan kohta vaan istua sohvalla katsomassa saippuasarjoja kuoharilasi kädessä kun jälkikasvu hoitaa kodin kunnossapidon. Aivan loistavaa!


sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Beach Boys

Kas mitä tekeekään perussuomalainen kun kesä saapuu? Satoi tai paistoi, oli pakkasta tai hellettä, huristaa suomalainen suorastaan pakkomielteisesti kesämökilleen heti kun kalenterissa käännytään kesäkuun puolelle. Olkoonkin sitten että se useimmille merkitsee tolkutonta jonotusta ruuhkissa ja auton ratissa kiroilua...

Pieni suomalainen minussakin nostaa päätänsä näin kesän tultua, vaikka jos jostain niin järvistään Teksas EI ole tunnettu. Täällähän on pari pahaista oikeata järveä ja loput lämpäreet ovat sitten ihan ihmisten kädenjälkeä.
Mutta kas kun kartalta noita sinisiä läiskiä kuitenkin löytyy, niin pitäähän sitä biitsille päästä! Ah niitä vilvoittavia rantatuulia ja varpaiden upottamista santaan...

Yeah, right.
Hirveä googlaus, kilautus kaverille ja toisellekin, karttojen tutkailua, lähikaupunkien puistolautakuntien sivujen selausta ja muuta raivopäistä tutkintatyötä ja sitten vaan matkaan vaikka mitään kunnon takuuta lopputuloksesta ei ollut. Kas kun rantaviivaahan löytyy jokaiselta vesilämpäreeltä, mutta ei uimarantaa juuri mistään!

Päädyimme sitten Grapevinen Meadowmere Parkiin, puistoon Grapevine-järven rannalla. Aidatun puistoalueen portilla saimme pulittaa $5 autoseurueestamme ja vastineeksi saimme roskapussin sotkujemme korjaamiseen. Parkkeerasimme automme viimeiseen ruutuun ja sitten vaan zoomaamaan koko perheen voimin mihin se emäntä meidät on tällä kertaa raahannut.

Jaaaaackpoooot! Löytyi pikkubiitsiä, piknik-katoksia, lasten leikkipaikkaa, nurmialuetta. Tilukset tutkittuamme, vettä ihmeteltyämme ja leikkipaikalla peuhattuamme olikin jo hyvä sauma vetäistä viltti ja eväät esiin ja täyttää kupua pikkumurkinalla. Sitten pikkumiehen mieli jo vetikin taas vesille ja siellähän tuo olisi hyppinyt, pomppinut, loiskinut, lillunut, pulannut, suhannut ja uimarengastellut ihan siihen saakka kun iho on tuhannen rusinana ja hampaat lyövät loukkua säkkijärven polkan tahtiin. Järvivesi oli kyllä ihanan lämmintä, joten itseäkin alkoi jo hieman harmittaa, että oma uikkari tuli jätettyä kotiin...


Kun leppeä ja puolipilvinen aamupäivä alkoi taittua polttavan aurinkoisen iltapäivän puolelle, alkoi järvi täyttyä kaikenlaisista suhaajista ja biitsikin kadota aurinkotuolien ja vilttien alle. Siinäpä olikin sitten hyvä sauma suunnata kohti kotia ja pikkumiehen päikkäreitä ja kun matkalta vielä poimittiin tuoreet leivät leipomosta, niin hetken taas tuntui että it ain't gettin' any better than this ;) .

Kuvia kotimatkan varrelta Grapevinestä...

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Kauppakassi

Jepjep. Käytiin tänään tossa paikallisessa Sam's Clubissa eli "tukussa" ostoksilla. Huomattiin sit et joku toinenkin oli tullut ostoksille - ja ostettavaa oli vissiinkin kokolailla paljon, kun autollakin oli kokoa (tai ainakin pituutta) ihan kivasti. Tai ehkä ne vaan kävi täydentämässä skumppavarastoa, who knows...


Toi on kyllä tollainen aika pliisu perusmalli, mageempi menopeli olis sellainen Hummerista (no siis siitä autosta, ei tällä kertaa hevosesta) väännetty piiiiiiiitkä limo, jonka olen tuolla lähiseuduilla nähnyt pärtsäämässä... Pitäisköhän meidänkin miettiä tota kauppakassin vaihtoa? Vaippoja kuluu nääs sellainen määrä, että sellainen rekkalastillinen olis ihan paikallaan, jollei halua kauppojen ripoja ihan yhtenään riuhtoa...


perjantai 4. kesäkuuta 2010

I ♥ Kevät ‎

Teksasin kevät on kuin Suomen kesä kukkeimmillaan. Aurinko paistaa, linnut laulavat, tuuli tuivertaa tukkaa. Kukkivat perennat, pensaat ja puut muodostavat suorastaan kukkaseinämiä ja luonto on hehkeää vehreyttä ja vihreyttä täynnä. Puput puikkivat pihapuskien suojissa, maistellen herkullista, moniväristä ateriaansa.


On aika tehdä retki Dallasin Arboretumiin! Luonnon väriloisto häikäisee ja maalaa väkisinkin hymyn huulille. Pikkumies ikuistetaan moniin kuviin.


Tulee hääpäivä. Vietämme sen ihan vaan perheen kesken, tosin käymme otattamassa koko porukasta muutaman muiston valokuvien muodossa. Vappua juhlimme yhdessä täkäläisten Suomi-ystävien kanssa.


Puuhailen innokkaana puutarhassa. Istutan kukkia, hankin amppeleita, sytytän kynttilälyhdyt ja heitän tuoleihin uusia koristetyynyjä. Sametinpehmeissä illoissa on ihana istuksia ulkona nuuskien niityn toiselta laidalta hitaasti lähestyvää kesää.


Tule kesä, tule pian!

Too bad, että jälleen kerran koin jonkun hetkellisen amnesian ja unohdin tyystin mitä se Teksasin kesä onkaan... Tänä(kin) vuonna keväästä loikattiin suoraan himohelteisiin, uuvuttavaan paahteeseen, polttavaan uv-säteilyyn, hikisiin ulkoilulenkkeihin, selkämykseen tarttuviin paitoihin, ilmastointilaitteiden turruttavaan hurinaan, hienoiseen jatkuvaan nestehukkaan ja uima-altaassa yhtenään lilluntaan...

Tule syksy, tule pian!

Ihmiskuvat (c) Tytti Lauhava 2010