Ne tutut, jotka muistavat vielä edesmenneen hevoseni Ompun, voivat päätellä paljon minkälainen Hummer on. Ruunana Hummerilta puuttuu Ompun tammamaiset jutut, mutta luonteeltaan se on jotenkin Ompun reinkarnaatio - hirmu kiltti, utelias ja aivan äärettömän sympaattinen. Sen persoona ja Ompun vivahteet taisivatkin painaa aika paljon vaa'assa, että Hummer mulle päätyi...
Ruoka maistuu hyvin, mutta Hummer on yhä melkoinen silakka. Koko ylälinja tuntuu olevan yhtä monttua ja huutavan lihaksien puutetta - sen sijaan jaloissa on vielä jäljellä jotain muistoa laukkaradoilta. Minua laihuus ahdistaa ja syötänkin pollelle ns. weight & muscle builderia (ihan sellasta luonnollista, ei mitään steroidimömmöä...) vaikka se saakin ihan perusrehujakin reippaanlaisesti. Toivotaan että jotain ylimääräistä alkaisi pikkuhiljaa tarttumaan ja työskentelyn myötä saataisiin ylälinjakin vähän pyöreämmäksi. Monet paikalliset eivät tosin pidä Hummerin nykyistä olomuotoa yhtään ihmeellisenä: monet täykkärithän eivät vaan koskaan kerrytä erityistä läskiä luiden ympärille... He vaan kuittaavat laihuuden sanomalla "well, he's a thoroughbred, ain't he..."
Hummer on siis tosiaan ollut laukkahevonen ja kilpaillut ns. flat raceja eli sileällä radalla. Ei mitään tietoa miten sellaisia hevosia treenataan, mutta aika nopeasti kävi selväksi että ei ainakaan kovin vaihtelevassa maastossa (tosin sellaista nyt täällä pannukakku-Texasissa on kohtuullisen haasteellista löytääkään, mutta kyllä sentään pientä variaatiota on...). Hummer oli hirmu kömpelö tullessaan - kaikki ylä- ja alamäet tultiin suunnileen turpa viidentenä jalkana tai se muuten vain onnistui kompuroimaan jollain koivellaan. Sain myös kuulla että Hummer ei ole käynyt traileilla eli maastossa. Siispä sitä ollaan nyt treenattu. Balanssi on jo nyt ihan eri tasolla, eikä poni kompastu enään jo oman karsinansa tai vesiboksin kynnykseen... Maastossa kävin ensin ihan vaan talutellen, jotta näen vähän miten heppanen reagoi - ja hyvinhän se, as usual. Hummer ei ole tippaakaan spooky (säikky, säpsy) ja menee ihan mielellään mihin vaan ohjataan. Ratsainkin olemme jo olleet tallialueen reiteillä ja laidunten takana olevalla minitraililla, jota käytetään juuri nuorten ja kokemattomien hevosten opetukseen. Vähän Hummer vielä alamäissä hakee tasapainoaan (eli kävelee varovaisesti, pienin askelin), mutta menee hienosti esim. siltojen yli ja porteista. Lähiviikkoina lähdemme varmaan jo jonkun kokeneemman kaverin kanssa Lewisville Laken traileille, sillä tallin tuntumassa on kymmeniä maileja upeita vain hevosille tehtyjä maastoja, joten niitähän täytyy opetella hyödyntämään asap.
Sileällä työstöä riittää, sillä Hummer on ex-laukkahevosena tietysti auttamaton vasuri. Vasemmassa kierroksessa se pysyy aika hyvin ohjan ja pohkeen välissä eikä slaidaile mihinkään, mutta oikeassa kierroksessa sisälapa helposti luiskahtaa menemään edeltä. Alussa jo siinä määrin et mä olin ihan et haloopäivää miten tällaista vänkyrää voi edes ratsastaa kun ei se pysy oikeassa kierroksessa edes uralla, mutta pikkuhiljaa jumppaamalla edistystä on tapahtunut ihan harppauksin. Nyt mennään jo aikalailla halutussa tempossa oikeaan suuntaan. Vähitellen olen alkanut opettaa sivulle vieviä apuja ja pohkeenväistö oikealle menee jo alkeellisesti, mutta vasemmalle (eli kun pitäisi väistää oikeaa pohjetta) haemme vielä onnistumisia vasta parilla askeleella.
Liinassa pouni toimii aika jees. Kun se tuli, ei se nostanut oikeata laukkaa ollenkaan, vaan tarjoili molempiin suuntiin vasenta laukkaa. Tässä jumppailu näkyy selvimmin: vahinkolaukauksia (vai pitäiskö sanoa laukkauksia ;D...) tulee yhä välillä, mutta oikea laukka löytyy jo valikosta ja sitä jaksetaan ylläpitääkin niin kauan kuin tarvitaan.
Sain myös kuulla, että Hummerilla on menty vähän maapuomeja, mutta ei hypätty. Siispä testailin vähän sen fiiliksiä asiasta juoksutuksessa. Talutin ja juoksutin puomisarjojen yli käynnissä ja ravissa, eikä poika ollut moksiskaan. Ihan pro - osasi asetella kinttunsa just niin kuin pitää puomien väleihein, ei jännittynyt mutta oli tarkkaavainen. Otin sitten kavalettipalikat esiin ja virittelin niistä esteen, jonka korkeutta pikkuhiljaa nostin (tosin siis vaan reilun polvenkorkuiseksi). Eipä tuokaan saanut maata mullistumaan pojan silmissä: välillä askeleen osuminen oli hakusessa, mutta rohkeasti yli mentiin kertaakaan puomia kolistamatta mutta ei myöskään turhia liioitellen. Tänään juuri mentiin ekaa kertaa puomeja selästä ja sekin meni tosi hienosti. Hyppäsin ravista myös pientä ristikkoa mutta ilmeisesti se oli liian pieni (no olihan se kun en tiennyt ampuuko eläin kuuta kiertävälle radalle jos esim. liian isossa hypyssä hieman hytkähdän selässä, joten pelasin varman päälle), sillä Hummer lähinnä vaan juoksi sen yli kuin se olisi jokin kavaletti. Eli: esteharjoituksia ruvetaan sitten ottamaan kehiin kanssa :).
Hummer on 5-vuotias, mutta silti aika hassu sekoitus kokenutta hevosta ja varsaa. Laukkakisoja käyneenä se on nähnyt paikkoja ja reissannut, minkä vuoksi se matkustaa tosi hyvin eikä juuri hätkähdä tilannemuutoksista. Se on jotenkin tosi lunki, easy going kuten paikalliset sanoo, mutta silti ratsain ja muutenkin sopivan vireä. Sitä on myös mitä ilmeisemmin käsitelty paljon ja hyvin, sillä kaikki sitomiset, pesemiset, jalkojen hoidot yms. onnistuu tuosta vaan ja se on hyvin ihmisluottavainen. Sen voi myös jättää vapaana evästämään tallin eteen sillä aikaa kun laittelee ratsastuksen jälkeen kamoja pois - siinä se mupeltaa heinää eikä häviä horisonttiin. Hummerissa on myös beibipuoli, mikä tietysti johtuu vaan siitä, että tiettyjä asioita se ei vaan ole tehnyt ja kokenut. Talutin sen esim. erään loivan ojan läpi, jossa ei siis ollut vettä ja jonka pohjaa myöden olisi hyvin voinut kävellä kun siitä se polku meni, mutta siitäkös tenkapoo tuli kun olisi pitänyt mennä vähän alamäkeen ja johonkin epäilyttävään paikkaan. Tovi sitä piti miettiä ja pähkäillä ja sitten leiskauttaa hemobanzailoikka yli ja tunkea sen jälkeen pää tohkeissaan mamman syliin et "näitsä miten mä selvisin!!".
Myös sileällä se on vähän kuin joku kolmivuotias: hakee vielä vähän balanssia kaarteissa ja laukka on vielä aika isoa ja sellaista, jota ei kauheasti voi stretsata. Silti se kuitenkin kulkee aika hyvin oikein perin, ylälinja ylhäällä, kaula kaarella ja kevyellä tuntumalla peräänannossa. Ei tietty jaksa lihaksettomana pitkään optimaalimuodossa pysyä, mutta siis pääasia että on oikein perin eikä kuiki yläkautta silmiin tai kynnä kottikärrynä turpa maassa, joten lihaksia pitäisi ajan myötä ilmestyä oikeisiin osoitteisiin. Laukkahevosena sen laukka on tietysti vähän työstön alla: se on tottunut laukkaamaan kovaa ja isosti (sillä on just hieno kenttähevosen laukka...). Se oli kuitenkin jo opetettu laukkaamaan melko normaalitempoisesti, mutta nostot sen oli annettu tehdä vähän spurttaamalla ravissa ja siitä "kaatumalla" laukkaan (sellaseen tosi ihanaan ex-ravurityyliin) - nyt olemme harjoitelleet laukannostoja ja vaikka askel vielä vähän ravissa helposti pitenee, niin muutama nostoksi kutsuttava on jo saatu aikaan, jes jess!
Hummer on onneksi hirmu fiksu tapaus ja oppii asioita todella helposti joten toistojen määrän saa pitää aika pienenä kun homma on jo hallussa.
Kaikesta edella olevasta ylistyksestä voi siis päätellä että Hummer on löytänyt paikkansa sydämessäni :). Se on jo nyt oikein kiva monitoimiratsu ja varmaan ajan myötä sen kun paranee kun oppii ja kokee lisää. Vähän mua tietty huolettaa sen terveys, sillä valitettavasti laukkahevosteollisuus on kovin samanlaista kuin ravihevosteollisuus: monesti jo hyvin nuorena otetaan kaikki irti hevosesta ja katsotaan mihin siitä on. Jotkut - monetkin - hevoset menevät tässä rikki etenkin jos eivät osoittaudu luonnonlahjakkuuksiksi. Toistaiseksi kaikki on mennyt kuitenkin ok ja koska Hummer on vielä niin lihasköyhä, otamme aika iisisti ja teemme paljolti vaan peruskunnon parantamisharjoituksia. Kunhan se saa oikeat lihakset työskentelemään, ei niin tarvitse varoa sitä, että hevonen juoksisi vaan jänteillä ja nivelillä kuluttaen niitä. Vähän mä ylihuolehtivana sitä tosin nyt boostaan mm. MSM- ja biotiinirehulisillä (kaviot saisivat olla kovemmat, tosin kostean alkukesän vuoksi todella monilla hevosilla on tänä vuonna jonkinlaisia kavio-ongelmia täällä) ja hieroskelen linimenttejä vähänkään rankempien treenien jälkeen.
Kuvia ei valitettavasti ole, sillä mitä ilmeisimmin kunnon kuvan ottamiseen tarvittaisiin toinenkin henkilö: muuten ei oikein ratsastuskuvat onnistu ja eikä hevonenkaan patsastele paikoillaan ;). Pari möllikuvaa on, joten postataan nyt edes ne näin ensalkuun. Toivottavasti pian tulee jotain ihan katseltaviakin otoksia kunhan kesytän jonkun tallikaverin kentän laidalle möllöttämään.
NAM, Hummerille tuore ruoho maistuu aina :). Sietää maistuakin kun kylkiluut tuollain paistelee.
Miten voi hevosen pää näyttää niin erilaiselta eri perspektiiveistä? Vasemmassa kuvassa Hummer on kuin ilmetty Omppu (ilman sen vaaleanpunaista turpaa)! Oikeassa kuvassa Hummer muikeilee tarhassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti