Kysymys oli siis Parellista: Pat & Linda Parelli, jotka menestyksekkäästi kouluttavat hevosia lh-periaattein, pitävät USA:n kiertueen ja saapuivat 29. - 30.9. Beltoniin, joka on n. 2½ h ajomatkan päässä lounaaseen meiltä Coppellista. Saimme kaksipäiväiseen koulutustilaisuuteen ilmaiset liput, joten tottahan sitä sitten kannatti pienelle road tripille lähteä.
Lauantaiaamuna jo ennen heräämistä piti olla kamat kasassa ja nokka kohti Wacon takana sijaitsevaa Beltonia. Auli oli kuskin paikalla ja mä ja Nina seuranaisina. Navigaattori ohjasti meidät loistavasti perille (vaikka miten yritimme pari kertaa väkisin ajaa harhaan) ja saimme rannekkeet kätösiin ja takamukset penkkeihin juuri kun "show" alkoi.
Ensin Pat ja sittemmin Linda kertoivat kuinka päätyivät työskentelemään hevosten kanssa ja miksi päätyivät juuri tämänkaltaiseen, hevosten kielellä kommunikoivaan hevoskoulutukseen. Sen jälkeen nähtiin pari "ongelmahevosta", joita Pat/Linda kouluttivat niissä ongelmissa, joita niiden omistajat olivat valitelleet. Päivän aikana nähtiin myös joukko eri tasoisia Parellin oppilaita hevostensa kanssa työskentelemässä sekä Patin esityksiä siitä, mihin koulutusmetodilla voidaan päästä.
Jossain välissä kun niukan aamupalan jo aikaa sitten unohtanut vatsa huuteli jo ylidesibeleillä lisää evästä, oli onneksi tunnin lounastauko ja sitten taas imettiin infoa sisään niin, että kello oli viisi jo vilauksessa. Löysimme päivän pläjäyksen päätyttyä lähitienoolla sijaitsevan hotlamme aika pikaisesti, purimme kamat ja läksimme sitten etsimään illanistujaispaikkaa. Eräs ulkoa kivalta näyttänyt mesta diskattiin jo eteisessä ja päädyimme lopulta hotellin respan suositukseen eli paikalliseen steakhouseen. Se puolestaan näytti ulkoa vähintäänkin epäilyttävältä, mutta sisältä se oli tosi bueno: saluunahenkinen vähän sokkeloinen paikka, jossa oli puupanelit seinällä, piikkirautalanka- ja lassokoristeita, cowboy-henkisiä kuvia jne. Paikkaan oli hirmu jono mutta meillä oli mieli korkealla heti kun saatiin odotellessa pitkäkaulaiset olutpullot käteen...
Ilta meni ihan älyttömän nopeasti enimmäkseen hevosjuttuja höpistessä ja päivän antia kelatessa. Tarjoilijaparat sinkoilivat tupaten täydessä ravintolassa ja jokseenkin joka pöydän porukka vaihtui pariinkin kertaan kun me antaumuksella istuttiin iltaa, vedettiin kunnon grillipihvit ja tietty kunnon piet jälkiruoaksi... Joskus kympin nurkilla mesta ilmeisesti alkoi sulkemaan, joten mekin hipsittiin kohti ovea, mutta matkalla törmäsimme paikan omistajaan, joka oli hevosmies itsekin, joten arvatenkin jumituimme vielä siihenkin höpisemään.
Hyvin nukutun (mikä on aika ihme koska sekä minä että Auli olemme toipumassa armaiden miestemme Suomesta kantamien flunssien kourista...) yön jälkeen todettiin että hotlassa oli aamiaisella tasan tuoremehua jäljellä, joten kipaistiin Sonicin kautta hakemassa parit breakfast burritot ja hilpaistiin takaisin messukeskukseen jatkamaan Parelliopintoja. Toinen päivä oli suoraa jatkoa edelliseen: nähtiin lisää esityksiä niin Patin, Lindan kuin heidän oppilaidensa esittäminä sekä edellispäivän "ongelmahevoset" tällä kertaa niiden omien omistajiensa käsitteleminä.
Kokonaisuudessaan koulutustilaisuus oli tosi antoisa ja antoi paljon ajattelemisen aihetta. Kyseessä kun ei ole pelkkä "narunpyöritysmeininki" vaan metodia voidaan toteuttaa mm. kun hevonen on irti tai ratsain. Nähtiin mm. vapaudessa ihan omasta vapaasta tahdostaan toimiva hevonen, joka mm. hyppi erilaisia esteitä, suoritti piaffia jne. Myös ratsain löytyi valikosta piaffista lisäyksiin jne. kauniisti ja äärimäisen kevyesti koottuna. Kaikki tehtiin kevyesti, mahdollisimman "hevosenmukaisesti" ja hevoset olivat aina sen näköisiä, että ne nauttivat siitä mitä olivat tekemässä. Mitään pyöräähän tässä ei keksitty uudestaan, vaan osa jutuista on tullut esiin mm. centered riding -kurssilla, mutta uutta tuli myös ja paljon kotiin viemistä. Tuli oikein into päästä äkkiä testaamaan joitakin harjoituksia omalla pollella...
Opiskelun lomassa tuli huomioitua mm. että:
* Yleisö oli kyllä naispainotteista, mutta miehiä oli mukana pikkupojista papparaisiin. Varmaan noin kolmannes katsojista. Suomessahan miesprosentti heppahöpinähässäköissä on varmaan 1% ja nekin todennäköisesti siksi että vaimo on puoliväkisin raahannut mukaan... (HIHS nyt on ehkä pikkaisen paremmin miesedustettu...)
* Farkut jalkaan ja stetsoni päähän niin blendautuu just hyvin porukkaan.
* Tämäkin tilaisuus, kuten varmaan kaikki täällä, on osin eräänlaista "hengennostatusta". Välillä tuntui että Pat oli kuin Pastori Parelli (tai Silli...) joka jakaa viisauttaan ja yleisö väliin huokailee, väliin tuulettaa ja väliin uskonnonomaisesti toistelee Parellin sanomaa... Toisaalta hassua ja ainakin mulle vielä vähän vierasta, mutta toisaalta ihan mahtavaa kun koko yleisö on hommassa ja etenkin onnistumisissa mukana, eikä vaan hissukseen nökötä paikallaan.
Kotimatka sujui sunnuntai-iltana hyvin ja todettiinkin että tällaisia viikonloppuirtiottoja pitäisi olla useamminkin :D. Vaikka hevoset olivatkin reissun pääanti, oli kiva viettää aikaa samanhenkisten seurassa ja myös jälleen kerran todeta eräs olennaisimmista asioista, mikä tekee täällä olemisen todella hauskaksi: ihmisten avoimuus. Hevoset yhdistävät ihmisiä ja tuollakin tuli höpistyä toisten hevosihmisten kanssa. Muutenkin täällä ja ennen kaikkea tuolla "maalla" ihan vieraat ihmiset tulevat juttelemaan niitä näitä ja vaihtamaan kuulumisia. Kuulostaa ehkä pintapuoliselle, mutta on oikeasti tosi kivaa :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti