Minen kestä, mulla täällä vapaaherrattarena pitäisi kaiken logiikan mukaan olla kaikki aika maailmassa, mutta jostakin syystä tuntuu että päivät viuhuvat ohi ihan luvatonta vauhtia. Koen jatkuvaa huonoa omatuntoa siitä, etten ehdi pitää yhteyttä tuttuihin siinä määrin kuin haluaisin. Kuten näkyy, blogin päivityskin on ajoittain ontuvaa, mutta yritän edes silloin tällöin väsätä tänne rimpsun tai pari paikalliselosta kiinnostuneille tiedoksi ja ystäville/tuttaville elonmerkiksi.
Mies oli koko viime viikon töimatkalla Suomessa, mutta latteita alkutunnelmia lukuunottamatta ei täällä ehtinyt yksinäisyyttään kärvistelemään. Puolet viikosta meni heppasen kanssa leikkiessä ja uusia asioita opetellessa. Pounieläin on hauska ja ihan supersympaattinen tapaus :). Se on myös varsin fiksu otus, joten uusien asioiden opettelu sujuu aika nopsaa tahtia.
Torstaina oli jälleen Mervin kanssa gettogether-päivä, jolloin koukkasin Mervin aamulla kyytiin ja ajettiin sitten Grapevinen tienoilla sijaitsevaan Hobby Lobbyyn. Kyseinen mesta on askarteluun ja sisustukseen erikoistunut putiikki (aika valtavan iso sellainen tosin), jossa kulutimme aikaa puolen aamupäivän verran, sillä siellä oli kaikkea mahdollista ja mahdotonta hypisteltävää. Suurin ihmetyksen aihe oli se, että JOULU on todellakin saapunut kaupunkiin. Kauppa oli puolillaan jouluaiheista tavaraa kynttilöistä takanreunussukkiin ja joulukorttien askartelutarpeista pyöriviin ja välkkyviin joulukuusiin. Jeez!!! Ja joku vielä valittelee että Suomessa joulusesonki käynnistetään ihan liian aikaisin...
Kun viimein suoriuduimme Hobby Lobbystä ulos, suuntasimme Grapevinen historialliseen keskustaan, jossa oli juuri alkanut Grapefest eli paikallinen viiniin liittyvä karnevaali. Siinä menikin sitten loppuosa päivästä kun pyörimme tutkailemassa kojuja, seuraamassa viininpoljentakisaa ja nuuhkimassa Main Streetin ihania sisustuspuoteja. Välillä piti hakea lisävoimaa jättikolista (kai kola taipuu noin????) ja pasta-annoksista, jotta jälleen kerran jaksoimme lantsia jalkamme kylpykuntoon... Ennen poistumista piti vielä hakea käsintehtyjä suklaita Schakoladista ja tankata ehtyneitä ruisleipävarantoja Breadhausissa. Kivaa oli ja mun niukan viileä skandinaavikotikin sai muutaman amerikkalaissävytteisen sisustuselementin ;).
Perjantaina hevospiirituttavani Auli poimi mut aamulla kyytiin ja ajelimme sitten Pohjois-Dallasiin, jossa avattiin Dover Saddleryn uusin liike. Pakkohan sieltä oli käydä bongaamassa kaikki hyvät avajaistarjoukset kun nyt näin tuoreena hevosenomistajana sitä oikeasti uupuu jos jonkinlaista tarvetavaraa. Yritän kovasti pitäytyä tällä kertaa järjellisissä varustemäärissä ja olla ostamatta heppaselle seitsemättä riimua ja viidettätoista satulahuopaa koska ne nyt vaan on niin ihania ja hevonen siis tietenkin _tarvitsee_ niin monta ja hyvähän niitä on olla varalla ja koska trendiväritkin ovat just vaihtuneet ja kun tää on niin edullinen ja tää taas niin kaunis ja tää taas niin ihanaa materiaalia ja... (Yes, my name is Skinnu and I'm a horse tack shopaholic.)
Lauantai-iltana poimin taas Mervin kyytiin ja ajelimme Grapevinen takamaille, jossa pidettiin Dallasin Suominaisten syyskokous. Paikalle oli tullut vajaat 30 näillä seuduilla majailevaa suomalaista, joten virallisen osuuden jälkeen oli kiva jutustella muiden täällä asuvien kanssa. Hyvin monilla elämäntilanne on kyllä hieman eri; yleensä täällä asuvat naiset ovat samalla lailla tulleet tänne miehensä työn perässä, mutta heitä itseään työllistää enempi tai vähempilukuinen katras lapsia. Osa on ollut täällä jokusia vuosia, osa jopa vuosikymmeniä.
Saimme kuulla, että tämän vuoden puolella Dallasin seudulta on poistunut kolmisenkymmentä perhettä ja osa muutamia vuosia täällä ollut suunnittelee muuttoa lähiaikoina. Suurin faktori on Firman bisnesrakenteen muutokset tällä alueella ja osalla vaan pari-kolme vuotta on se aikaraja, jolloin sitä alkaa taas kaivata joko muuttoa johonkin ihan uuteen paikkaan tai sitten paluuta kotimaahan. Muutama tulokas sentään ui vastavirtaan mun ja Mervin lisäksi: tapasimme kaksi muuta tänä vuonna tänne muuttanutta.
Suominaisissa on porukkaa laidasta laitaan ja kyseinen yhdistys vaikuttaa melko aktiiviselta. Syyskaudelle onkin suunnitteilla jos jonkinlaista häppeninkiä: tarjolla olisi niin joogaa, itämaista tanssia, rivitanssia, karjalanpiirakkaleipojaisia, hyväntekeväisyystilaisuuksia, itsenäisyyspäivägaalaa ja lukuisa joukko kerhoja sun muita häppeninkejä. En oikein osaa nähdä itseäni napatanssivermeissä, mutta varmaan johonkin aktiviteettiin tulee itsekin osallistuttua. Suominaisten "alaisessa" valokuvauskerhossahan on jo tullut pyörittyä.
Sunnuntain paras uutinen oli se, että ensimmäiset kyläilijäkandidaatit vahvistivat tulonsa tänne! Vanhempani lennähtävät tänne syyslomaksi lokakuun lopussa, joten viimein saamme vieraita rapakon takaakin. Ja muille jahkaileville tiedoksi; menopaluuliput tänne maksaa parhaimmillaan saman tai vähemmänkin kuin viikko kanarialla: kuudella-seitsemälläsadalla tänne pääsee ihan tuosta vaan ;).
Eilen, maanantaina, mies saapui onneksi taas turvallisesti kotiin. Suomituliaisina oli ruisleipää kuin heppavermettäkin ja tuoreet Hesari ja Iltis luettiin tietty kannesta kanteen...
Muutoin Teksasin syksyyn ei kummia kuulu. Viime viikko oli hieman viileämpi; lähes päivittäin lämpötila pysytteli alle 30 asteen, mutta tällä viikolla ollaan taas normaalilukemissa eli lämpöä riittää 91-93 asteen (32-34) verran. Ilta koittaa kuitenkin aavistuksen aiemmin ja ilmassa on jo illalla ripaus syksynomaista kuulautta, joten kai se syksy tännekin rantautuu.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti