torstai 30. elokuuta 2007

Kotirouvan leskiviikko

Mies lähti Suomeen työreissulle viime viikon tiistaina eli 21. pv ja mä jäin tänne laittelemaan uutta kotia "pystyyn". Olenkin ollut ihme handyman ja mm. nakutellut tauluja seinille, koonnut pöydän ja käsitellyt tiikkiset puutarhakalusteet jne. Jee, pikkuhiljaa asunnossa alkaa tavarat asettua paikoilleen ja sitä alkaa hahmottaa että mitähän tarvitaan lisää. Kodinlaiton lomassa aika ei ole kyllä ehtinyt järin yksinäiseksi käydä kun olen ollut lennossa puolet ajasta tai hääräillyt muuten omiani - päinvastoin, välillä tuntuu että päivät viuhuu ohi ihan säälimättömän nopeasti.

Reilun viikon sisällä olen tosin saanut hassattua kolme päivää ihan harakoille. Viime tiistaina kävi ensin maintenance man ja sitten illemmalla kaapeli-tv-mies, joiden vuoksi siis piti postata kotona koko päivä. Koska sillä siunaaman sekunnilla kun käyt esim. postilaatikolla niin jokuhan tietysti käy just silloin oven takana ja nostaa kytkintä kun ketään ei ole kotona. No, keskiviikko meni sitten odotellessa vuokramasiinoita eli pesukoneen ja kuivausrummun toimitusta ja - ylläri pylläri - tietenkin koko päivän venailun jälkeen jannu saapuu just viimeisinä minuutteina kun sen piti tulla 8-17 välillä. No, onpahan nyt kuitenkin välineet himpessä ja jos menevät rikki, niin ne tullaan fiksaamaan tai vaihtamaan samantien. Ja tiettyhän ne oli rikki. Loppuviikosta jylläsin pyykkiä ja eikös kuivausrumpu iloisesti pyörittele pyykkiä, mutta ei niille kyllä mitään sen häävimpää tapahtunut kuin että kävivät puolen tunnin karusellissa. Joten ei kun soitto putiikkiin ja uusi postauspäivä kalenteriin...

Täällähän toi kuivausrumpu on aika olennainen, sillä ilmankosteus on välillä niin kova ettei täällä mikään pyykki kuivu päiviin. Aurinkoisella parvekkeella vaatteita voisi kyllä aika kätevästi kuivatella, mutta sitten saakin sanoa bye-bye värillisille vaatteille ja vaihtaa ne auringon kauhtamiin kuteisiin... No, tiistaina kaksi jannua sitten saapui katsomaan dryeriä ja olivat hienoisesti sillä asenteella että pikkurouva ei ehkä oikein osaa käyttää konetta tai on unohtanut puhdistaa nukkasiivilän - kunnes totesivat että pirun masiinahan ON paska. Onneksi niillä oli rekassa mukana heti uusi kone, joten vaihtoivat sen vähin äänin (tai no kyllä aika KOVIN äänin, kuvittele nyt ukkoa hilaamassa yhtä konetta kaikki noi raput ylös ja toista samaa tietä alas...) toiseen. Nyt toimii, jiihaa!

Viime viikon lopulla pääsin jo ulos kämpästäkin kun ei tarvinnut mitään ukkeleita vartoa, joten torstaina olin Tytin kanssa tallilla ratsuilemassa. Ratsastettiin ensin tovi kentällä - mä menin symppiksellä paint-tammalla Gipsy ja tytti andalusialaisristeytyksellä Lola - ja mentiin sitten vielä maastoilemaan toviksi. Oli ihanaa; kaunis sää ja hienoinen tuuli, joka teki 35 lämpöasteesta oikein siedettävän.

Perjantaina jatkettiin heppailuteemalla käymällä Tytin kanssa October Hill Farmilla, jossa oli belgialaisten puoliveristen orien kantakirjaanottotilaisuus. Hienosti tulostamistamme kartoista ja navigaattorista huolimatta pyörimme tovin jossain jumalanseläntakana pöheiköissä, kunnes tiltannut navigaattori heräsi henkiin ja ohjasi meidät oikeaan osoitteeseen. Olipa muuten aika käheä talli; tallissa oli kattokruunut katossa ja sen kansoitti huippusukuiset puoliveriset jalostusoriit ja maneesikin oli aika valtaisa ja siinä oli hienot kauttaaltaan avattavat seinät... Niiiice!

Paluumatkalla oli tarkoitus käydä katsomassa erästä hevosta, mutta kun en saanut parin päivän yrittämiselläkään sen omistajia kiinni, totesin että Karma -niminen hevonen ei nimestään huolimatta ollut nyt sitten ilmeisesti mun hevonen. Sen sijaan matkalla tehtiin pieni kieppaus Bear Creek Russell Terriers -kenneliin, josta Tytin Morris on otettu. Vikatikki! Paikka oli täynnä toinen toistaan suloisempia pikkurusseleita ja siellä oli just sopivasti viikon päästä luovutusikäinen pentuekin, jossa oli vielä muutama pentu vailla ottajaansa... Voi elämä! Nyt mä kiemurtelen ihan hirveässä koirakuumeessa, mutta yritän ajatella olevani tunnollinen kansalainen ja noudattaa asuntoyhtiömme sääntöjä, joka määrää että kussakin asunnossa saa olla vain kaksi lemmikkiä ja sen kiintiönhän täyttää jo nämä meidän kaksi kattilaista. Ja johan nämä iäkkäät kissat taintuisivat sydänkohtauksesta jos tänne majoittuisi joku adhd-koiranpentu...

Perjantain keikassa viuhahtikin melkein koko päivä, sillä jumittelimme tovin myös iltapäiväruuhkissa Fort Worthin nurkilla. Niinpä kävin kotona lähinnä heittämässä vähän evästä nassuun ja vaihtamassa vaatteita kun jo loikin Ninan luokse (asuvat Luoteis-Coppellissa) kylään illanviettoon. Siellä olikin suomi-ihmisten kokoontumisajo ja ilta meni rattoisasti heppahöpinöiden jne. Mä kun ajattelin viipyväni vaan parisen tuntia niin mitä vielä, ajelin himppeen joskus keskiyön jälkeisessä pimeydessä...

Lauantaina jatkoin sosiaalisella teemalla, sillä ison osan päivästä vietin Tytin luona. Hän on puoliammattimainen valokuvaaja ja vetää valokuvauskursseja, joten oltiin parin muun mimmin voimalla istumassa "alkeiskurssilla". Oli tosi kivaa ja mielenkiintoista ja nyt tekis hirveesti mieli sellaista oikein kunnollista digi-järkkärikameraa... Kurssilta jäi käteen nippu matskua ja paljon idiksiä, joita tekisi mieli lähteä heti toteuttamaan! Onneksi täällä pyörii tällainen suomi-ihmisten valokuvauskerho, jossa päästään sitten testailemaan asioita käytännössä - täytyy osallistua sinne. Kurssin jälkeen kurvattiin Mervin kanssa meille ja istuttiin iltaa tässä höpisten kilpaa. Kiva kun täällä on ihmisiä joilla on vähintään yhtä hyvät puheenlahjat kuin mulla :D !

Sunnuntaina kävin vielä vanhalla kämpällä pesemässä pyykkiä (koska siis meidän kuivuri oli silloin vielä sökönä), katsastamassa postit ja tsekkaamassa että kämppä on kaikin puolin ok ja luovutuskunnossa. Jätin avaimet sinne ja sanoin bye-bye kivalle väliaikaiskämpälle, mutta totesin kyllä et on tää nykyinen NIIIIIIN paljon kivempi. Grapevinesta ajelin sitten Allenin tienoille, jossa tapasin Sheilan ja hänen myynnissä olevan heppasen. Kauhean symppis täykkäriruuna olikin ja koeratsastus meni oikein mukavasti. Mutta siitä sitten oma tarinansa tuonnempana...

Maanantaina pääsin viimeinkin shobaamaan; vietin puolen päivää Irvingissä etsimässä erinäistä kodintarviketta ja hilauduin viimein illan hämärissä kotiin peräkontillinen suihkuverhoja, roskiksia, verhotankoja yms. tursuillen. Sitä ennen olin tosin istunut hyvän tovin netissä nettishobaillen (löytyi pari oivallista hevostarvikeliikettä...), joten nyt vaan odotellaan laatikoita saapuvaksi kotiovelle...

Tiistai meni tosiaan kuivurikorjaajia odotellessa, joten käytin päivän ihan vaan souppistellen. Nettiin on tullut nyt koko kolmas tuotantokausi Täydellisiä naisia, joten katselin putkeen hyvän setin niitä jaksoja. Tarviihan näin aktiivinen homemaker välillä vapaatakin ;)... No, illalla kyllä aktiivisesti imuroin kämpän ja aktivismia siihen kyllä tarvitaankin. Masiinan nimi on DirtDevil, se on sellainen eklakan vaaleanvihreä, tyypillinen paikallinen pystymalli, joka on varustettu oikein valollakin jos vaikka haluaisi yön pimeydessä huristella täällä. Masiinan käyttöön pitäisi kyllä kuulua kuulosuojaimet ja vapaalippu hierojalle, sillä vaikka masiinan pinnassa jokseenkin ironisesti lukee FeatherLite, niin mitään höyhenenkeveyttä ei ole tunnettavissa kun työntelee värkkiä hauikset hoosiannaa huutaen pitkin ja poikin tärykalvot tutisten. Värkki imee kyllä kokolattiamaton putipuhtaaksi, mutta samalla se kyllä imee mehut työntelijästäänkin, on se sen verran puhdikas vempele.

Eilen keskiviikkona käynnistin auton jo hyvissä ajoin aamulla, koukkasin Mervin Las Colinasista mukaan ja suunnittiin sitten kohti pohjoista. Tehtiin nimittäin oikein sujuva koko päivän ekskursio Ikeaan ja Allen Premium Outletsiin. Ikeassa meni yksi ikuisuus huonekaluja ja etenkin sitä kaikkea ihanaa pikkusälää hypistellessä. Ostoskärryt pursuilivat ostoksia ja Passatin takapaksihan oli suorastaan ihan kääpiö kun pakkasimme sen täyteen roipetta. Oi että, lounaaksi maistui NIIIIN hyvin kotoisat lihapullat ja Ikean ruokaosastolta lähti mukaan näkkäriä, silliä, Kallen kaviaaria, etikkapunajuuria ja tietty jotain herkkusuun karkkikamaakin... NAM! Suomi-ruokaikävä tainnutettu taas toviksi.

Allen Premium Outlets on puolestaan tuollainen vaate-, kenkä- ja sisustusliikkeiden "tehtaanmyymälöiden" keskittymä. Löytyy Hilfigeriä, Guessia, Ralph Laurenia, Calvin Kleinia ja sitten näitä paikallisia, Euroopassa tuntemattomampia merkkejä. Törmättiin siellä muutamiin suomalaisiinkin ja todettiin heidän kanssaan että tämä on just sellainen mesta mihin on hyvä raahata kaikki kylään eksyvät suomituttavat, jotka haluavat keventää rahapussiaan ja/tai kasvattaa luottokorttisaldoaan...

Kotiin suoriuduttiin taas vasta iltapimeällä, mutta hauskaa oli! Ilta menikin sitten rattoisasti kootessa Ikean säilytyslaatikoita CSI:NY:n lomassa...

Sujuvasti on siis leskiviikko (tai itse asiassa puolitoista viikkoa) mennyt - miehen pitäisi palata huomenissa. Olen ollut aivan esimerkillinen homemaker: on laiteltu ja siivoiltu kotia, kokkailtu, seurusteltu ja shoppailtu niin ruokaa, kodintarviketta kuin yksi hevonenkin.

Jee, FedExin auto kaartoi just tohon ikkunan alle, joten taitaa olla suitsi- sun muuta heppaspostia tulossa tähän osoitteeseen... Palataan!


keskiviikko 22. elokuuta 2007

Varoitus: seuraa heppahöpinää

No niin, nyt on siis jo hankittu hieman pintaraapaisua syvempää heppailu-experienceä täällä. Viime keskiviikkona pääsin Ninan ja Aulin mukana tallille tutustumaan heidän hevosiinsa. Aulilla on 3-vuotias quartertamma Wylie, joka loppusyksystä muuttaa Aulin mukana Suomeen. Nina puolestaan on jo "vakkaripaikallisia" ja omistaa 4-vuotiaan appaloosaruuna Ozzyn (ns. solid eli ei pilkullinen) sekä 3-vuotiaan täykkäritamma Harleyn.

Ozzy on ollut toipumassa muutamista terveyshäiköistä, joten se oli vasta palautteluasteella ja siten aika jäykkis. Ratsuilin sillä jonkin aikaa ja hain vähän tuntumaa paikalliseen tyyliin, joka eroaa englantilaisesta ihan jonkin verran. Lähinnä ero on hevosen muodossa ja ohjaspituudessa, joka täällä on siis varsin pitkä, puuttuu sellainen itselle tuttu ohjastuntuma. Ihan ok Ozzy kuitenkin liikkui, pätkittäin jopa hyvin, vaikka olin itse välillä ihan hukassa... Torstaina ratsuilin Ozzyllä uudemman kerran ja olin vähintään yhtä hukassa silloinkin ;).

Tallikierroksella ja näitä paikalliseen meininkiin enemmän tutustuneita haastatellessani olen huomannut montakin yllättävää seikkaa. Ensinnäkin, hevoset täällä on yleisesti PIENIÄ siis ihan poneja, käppänöitä ja kirppuja! Mä olin jotenkin antanut itseni kuvista, katalogeista ja netistä ymmärtää, että esim. quarterit, paintit jne. on ihan normikokoisia hevosia eli jotain 160 ja risat säkäkorkeudeltaan, mutta ei! Yleisimmin niiden koko vaihtelee siinä 14-15 hh (= hands high eli kämmenleveyttä, 1 kämmenleveys vastaa reilua 10 centtiä) välillä! Ja silti niillä ihan vakavissaan ratsuilee niin miehet kuin naiset eli täällä hevosen korkeus ei ole järin olennainen seikka. Toisaalta tosin matalampaa säkäkorkeutta kompensoi usein massavampi, pyöreä runko.

Paikalliset rodut ovat täällä tietysti yleisimpiä. Quarterit, paintit (kirjavia) ja appaloosat (pilkullisia) näyttävät keskenään aika samanlaisilta rungoltaan, ovat sellaisia puoliverisen näköisiä, mutta usein tosiaan vähän pienikokoisia, lihaksikkaita, mutta ei mitään sellaisia broilereita, mitä näkee joissain näyttelykuvissa. Ne ovat monitoimisia polleja, joita käytetään lähinnä western-ratsastuksessa. Morganit ovat kanssa aika pieniä, mutta vähän jalompia, osassa niistä näkyy hitunen arabihevosen leimaa.

Oma lajinsa on sitten nämä gaited horses eli askellajihevoset, joita on mm. tennessee walker ja missouri foxtrotter. Ne ovat kuulemma oikein näppäriä trail-hevosia eli maastoratsuja miellyttävien askellajiensa sekä varmajalkaisuuden vuoksi.

Täykkäreitä täällä on paljon. Näkee niin arabeja kuin varsinkin englantilaisia täysiverisiä. Jälkimmäiset ovat osaksi jopa "ongelmajätettä" kun laukkaradalla rikkoontuneita tai siellä pärjäämättömiä on tarjolla vaikka kuinka. Niitä saakin parhaimmillaan jopa ilmaiseksi!

Sittenhän täällä on nää Suomessa hyvinkin harvinaiset rodut eli andalusialaiset, perun pasot jne. paljon yleisempiä. Näkeepä laitsoilla ihan niita aitoja American miniature horsejakin, jotka on kyllä jättisymppiksiä! Miniaturet ovat kuin hevosia pienoiskoossa, paljon jalompia ja jotenkin sopusuhtaisempia kuin esim. pienet shettikset. Tahtoo oman koiramaisen kotiponin!!!

Eurooppalaisia hevosia täällä on jonkin verran, mutta niiden hinnat on ihan pilvissä! Osa on tuontihevosia ja osa jo paikallista kasvatusta (täällähän on omat holstein-, hannover-, oldenburg- yms. yhdistyksensä), mutta silti hinnat ovat kyllä kovat. Ihan sellaisista peruspolleista, joita Suomessa saisi 5-7000 eurolla, saa täällä helposti pulittaa 10-15000 euroissa. Vähänkin osaavammat ovat tietysti aina vaan hurjemmin hinnoiteltuja.

Western-ratsastustyyli on täällä tietty erittäin yleistä. Englantilaistakin toki mennään melkeinpä millaisella hevosella vaan, kokoajan enemmän suosiota saavat mm. ns. appendix horset, jotka ovat quarterin ja englantilaisen täykkärin risteytyksiä. Näyttävät aikalailla tavallisilta puoliveriratsuilta. Niissä hyvää on quarterin rauhallinen luonne ja kestävyys ja täykkärin tuoma nopeus ja monipuolisuus.

Se mikä täällä pistää "hevosmaisemassa" silmään on upea värien kirjo! Suomessa on niin tottunut tavallisiin perusväreihin - on vaan lähinnä erisävyisiä rautiaita ja ruunikoita ja joskus joku musta tai kimo seassa. Täällä näkee tosi paljon erilaisia kirjavia ja pilkullisia sekä mm. palominoja ja hallakoita hevosia.

Jos ei joku ole jo rivien väleistä osannut lukea, niin kerronpa suoraan että hevoskuume on ihan hirveä! Ei liene ihme, onhan lajia tullut aktiiviharrastettua n. 25 vuotta... Kaipaan valtavasti ratsastusta "omilla säädöillä" ja tietty sellaista sosiaalista kontaktia (bonding) omaan hevoseen. Edellä mainituista seikoista johtuen hevosen osto täällä ei ole kuitenkaan kovin helppoa: tarjontaa ja rotuja on aivan valtavasti, mutta kun haluaisin lähinnä monitoimisen hevosen englantilaiseen ratsastukseen (= koulua, esteitä, ehkä kenttää, maastoilua yms.), vierastan vielä vähän näitä paikallisia rotuja kokemuksen puutteen vuoksi ja eurooppalaiset puolestaan liippaavat aika kaukaa suunniteltua ostobudjettia...

Muutenkaan ei tietty ole ehkä järkevintä ostaa pollea täältä kun ei yhtään tiedä miten elämäntilanne tulevaisuudessa muuttuu, mutta osaako sitä olla ilmankaan omaa hevosta kun sellainen on jo yli 10 vuoden ajan ollut...?! Sitä paitsi jos mut laittaa hevosostoksille niin tuloshan on taattu: ostan (eli "pelastan") jonkun säälittävän rimpulan, jota kukaan muu ei halua, se on hirveä vuosia vievä projekti joka EHKÄ joskus työn, tuskan, hien ja veren seurauksena puhkeaa kukkaansa tai sitten ei. Heeelp! Miksi te kaikki heppakonsultaatiokaverit olette siellä! Teitä tarvitaan nyt täällä! Ilman järkipuheita menen tietysti kohta ja ostan parhaimmillaan jonkun zorsen (joka on siis seepran ja hevosen risteytys...), koska se on vaan NIIIN jännä ja erikoinen rotu... (Nimim. terskinhevonen ja welsh cob kokeiltu.)

Heppakuumettahan ei tietenkään edesauta nää lukuisat nettisivustot, joilla täällä kaupitellaan hevosia: niitä on mm. Dreamhorse, EquineHits ja Horsetopia noin vaan muutaman mainitakseni... Voi yhyy! Puhukaa joku mulle jotain järkeä! Rouva koulutamman-ja-esteruunan-omistaja jo yritti, mutta lähinnä löysi mulle vaan passeleita hevosia ;).


Joulu on taas, joulu on taas...

Näkymää parvekkeeltamme. Sisäpihalla on viheralue suihkulähteineen. (c) SP

Jeee, uuteen kämppään on nyt sitten muutettu! Keskiviikkona 15. pv saimme avaimet kämppään ja kävimme tietty heti illalla tutkailemassa asunnon kuntoa ja varustusta ja heiluimme heikkopäisinä mittanauha kädessä huoneesta toiseen. Torstaina riensin iltapäiväksi asunnolle puunaamaan paikkoja ja tuomaan joitain laatikoita kamaa Grapevinen asunnolta. Hirmu suunnittelu päällä et mihinkä mikäkin kama asettautuu... Yritin ottaa kuvejakin, mut digikamera sanoi snap crackle pop ja lakkasi olemasta yhteistyökykyinen. Pirskale! Onneksi Jaken kännykamera on kohtuullinen, joten saatiin edes muutama todistusaineisto kämpästä.

Perjantaina ponkasimme aamuvarhain kämpille ja kas kummaa, muuttomiehet seisoskelivat jo ovella. Siispä kontin sinetti auki ja hemmot hommiin. Kantoivat ensin laatikot ja huonekalut sisään ja kun kontti oli tyhjä, alkoi huonekalujen kokoaminen. Se olikin sitten ilmeisen vaativaa hommaa, sillä vähän väliä joku kolmesta miehestä huhuili jostain huoneesta "ma'am, I would need some advice..." ja mä varsinaisena tekniikan ihmelapsena sain olla neuvomassa että mikähän osa kuuluu mihinkin. Siis en pysty kässää miten yhden sängyn kasaaminen voi mukamas olla niin vaativaa...?!?! Kirjahyllystähän ei varsinkaan meinannut tulla mitään (liian monta liikkuvaa osaa) ja mun teki jo mieli tunnetun pitkäpinnaisena kasata ukot riviin ja pinota hylly kuntoon ihan itse. Ilmeisesti täällä ollaan niin totuttu näihin paikallisiin jättimöhkälehuonekaluihin, jotka kuskaillaan muutossa kokonaisina uuteen mestaan, että tällaiset puretut tee-se-itse-huonekalut olivat ihan liian vaativia. No mutta valmista tuli ja ukot sinkosivat ulos heti kun kalut oli kasassa ja mä jäin sitten ihmettelemään valtaisan pahvilaatikkoröykkiön keskelle.

Vähänkö oli fiilis kuin lapsella jouluna kun purin kippoja ja kuppeja ja ties mitä roinaa laatikoista. Ai, oliks mulla tällanenkin!? Oiii, tää on ihana! Kumma miten sitä aikuinen ihminen kiintyy jos johonkin materiaan... Hyvä ettei tuttu kynäpurkkikin jo nostattanut fiiliksiä ;).

Nyt kun valtaosa kamoista on purettu, on saldo pyöreä 0. Eli ei yhtään rikkonaista tavaraa! Oli kiva huomata, että kaikki huonekalut tulivat ehjinä perille, sillä tuttujen tänne muutossa meni rikki muutamakin huonekalu matkan varrella. Lisäksi kuulimme kauhutarinan siitä, miten jotain konttia avatessa oli sisältöä peittänyt paksu musta homemömmö. Kontti oli ilmeisesti tipahtanut mereen ja poimittu takaisin ja sielläpä olivat tavarat mukavasti muhineet matkan varrella... Toisaalta tosin ei olisi haitannut jos vaikka useampikin kaluste olisi levähtänyt matkalla, niin vakuutusrahoilla olisi ollut oikein oivallista sisustaa kämppä uuteen uskoon...

Lauantaina meillä oli varsinainen sisäänmuutto; silloin tuotiin kissatkin tänne ja oltiin koko perhe ekaa yötä kotona. Aaaaah, vähän mä nukuin kuin vauva omalla "avaruusteknologiapatjallani"... Kissat kotiutuivat yllättävän nopeasti, asiaa taisi auttaa tutun hajuiset huonekalut. Ainakin Hiski löysi heti oman tutun vanhan paikkansa sohvalta. Elvis vaelteli asunnossa tovin ja eksyi pariinkin otteeseen alakertaan, jossa vonkui onnettomana omaa yksinäisyyttään. Kaveri ei ole ehkä kaikkein välkyin, joten hänelle piti käydä tiedottamassa että asuintasanne on kakkoskerroksessa ja koko muu perhe löytyy sieltä kunhan herra vaan nostelee tassunsa samalle tasanteelle...

Viikonloppu meni aika tiiviisti kamoja purkaessa ja kaupoissa ravatessa. Jösses mitä kaikkea roinaa tällaiseen uuteen kämppään tarvitaan... Hilattiin himppeen kaikkea mahdollista sahasta kenkätelineeseen ja lipastosta uuteen televisioon. Jakke haaveili isosta töllöttimestä, mut meidän tv-tasolle/kirjahyllyyn ei yksinkertaisesti mene mikään jättiläinen, joten oli tyytyminen 37" flatscreeniin. On sekin jo ihan juhla kapine meidän entisen tavistöllön jälkeen...

Jarkko sai leikkiä handymania kokoamalla kaksi uutta lipastoa ja modifioimalla kirjahylly/tv-tasoa kun mä lähinnä yritin saada vaatehuoneiden sisältöä johonkin uskoon. Nyt alkaa tosiaan tavarat olla paikoillaan. Grapevinen kämppä on jo tyhjennetty ja puunattu ulosmuuttokuntoon, vaikka sen luovutus onkin vasta tämän viikon sunnuntaina. Mitäpä siellä enää notkumaan kun on "omakin" koti... Sunnuntai-iltana piti tosin nostaa kytkintä ja suhata vielä kämpille pyykinpesun varjolla. Todellinen syyhän oli tietysti se, että meil ei näkynyt täällä vielä tv, joten oli pakko päästä kattoo tuorein jakso Despiksistä...

Tilanteeseen on onneksi saatu korjaus, sillä cable guy kävi eilen virittelemässä kaapeliboksit paikoilleen ja nyt sitten näkyy ainakin olennaisimmat mun seuraamat kanavat. Mä tosin onnistuin jo heti eilen sekoittamaan koko boksin ja tv:n niin etteivät ne enää lukeneet toisiaan, mutta erinäisen ärräpäittelyn, rauhoittumisen, manuaalien selailun ja lopulta ihan silkan tuurin ansiosta sain masiinat wörkkimään. Aaargh! Kiva kun noihin masiinoihin ei annettu minkäänlaista opasta!? Kaukosäätimiä on olohuone täynnä ja niissä on ihan liian monta nappulaa! Tänään oli jo pakko soittaa helplineenkin, koska paikalliskanavat eli melkeinpä olennaisimmat - Fox, ABC, CBS, NBC jne. - eivät näkyneet lainkaan. Loistavan puhelinkonsultaation avulla näppäilin jos jotain buttoneita ja hoplaa, johan alkoi kanavatarjonta laajentua entisestään. Oooo... Mä kun väitin etten paljon ehdi telkkua seurata niin joudun ehkä jossain vaiheessa perumaan puheeni...

Nyt odottelen puolestani seuraavaa jannua, jonka pitäisi vuorostaan tuoda meille pesukone ja kuivausrumpu (washer & dryer, vuokrattiin sellaiset). Täällä on maailman ärsyttävintä se, ettei firmoista osata antaa toimitusaikaa, edes karkealla tasolla tyyliin aamulla/iltapäivällä, vaan toimitus on 8-17 välillä. Tässä sitä nyt jökötetään odottamassa jannun saapumista ja sehän uhallaankin saapuu tietty karvaa vaille 5, jotta koko päivä on oikein sujuvasti heitetty hukkaan... Höh! Nyt just kun mul olis hirvee fiilis karauttaa shoppailemaan kaikkea tarvittavaa kamaa tänne kotiin...


tiistai 14. elokuuta 2007

Hyperaktivisti hommissa!

Vähänks olen ollut aktivisti tänään! Blogiin on lisätty tekstejä kuluneen reilun viikon ajalta ja linkkilistasta löydät uusia kuvia mm. Dallasista ja Galvestonin & Houstonin reissultamme.

Pikapuoliin on tulossa lisää kuvia uudesta asunnostamme! Saamme sinne avaimet huomenna keskiviikkona ja näillä näkymin konttimme ajelee pihaan perjantaina, jolloin siis pääsemme muuttamaan. Jipiiiii!


Jiihaa! Hevoshulluus hallussa taas!

Tähän asti täällä on päivät viuhahdelleet vauhdilla ohi asioita hoidellessa ja ympäriinsä suhatessa, joten aktiivihevostelulle ei ole ehtinyt juuri suoda ajatustakaan. Nyt kun elämä alkaa pikkuhiljaa tasaantua uomiinsa, alkaa vieroitusoireet käydä jo sen verran pahoiksi, että tilanteeseen on saatava pikainen korjaus. Ja sehän on onneksi tässä hevospitoisessa osavaltiossa enemmän kuin helppoa :) !

Dallasissa asuvien Suominaisten sivuston kautta satuin ihan muissa yhteyksissä kontaktoimaan erästä Tyttiä ja sivujuonteen kautta tuli esiin, että olemme molemmat hevostelevia henkilöitä. Siispä pistimme treffit pystyyn ja tapasimme meilailujen ja puhelinsoitteluiden jälkeen perjantaina. Kävimme ensin testaamassa erään meksikolaisen ravintolan (juu, suosituksiin oli aihetta, ainakin chicken fajitas oli jätte hyvää) ja sitten Tytti kierrätti mua muutamilla Flower Moundissa ja sen tuntumassa sijaitsevissa talleissa.

Flower Mound Equestrian Center on iso talli, jossa on maneesi, pari isoa kenttää, jätisti laitumia ja päätallissa reilut 40 paikkaa. Toinen talli on lähinnä kisojen ja kurssien aikaan majoittuville vierailijoille. Mestassa on jonkin verran tuntitoimintaa, mutta myös yksityishevosia, ja siellä mennään siis lähinnä tätä meille perinteistä eli "englantilaista" tyyliä. Satuimme kuulemaan, että ko. paikassa on 11. - 12.8. viikonloppuna myös DFW-alueen ratsastuskisat (jumpers & hunters), joten siitä bongasin taas menoa kalenteriini.

High Meadow Arabians oli puolestaan yksityistalli, jossa kasvatetaan arabeja, mutta siellä on myös eri rotuisia yksäreitä; tuli bongattua niin quartereita, appaloosia, painteja, tennessee walkereita sun muita paikallisuuksia. Kivat tilat siellä oli, myös maneesi ja pari erilaista ulkokenttää ja seudulla on kuulemma myös mukavasti maastoratsuilumahdollisuuksia, joskin osa niistä on yhä poikki tulvien vuoksi. Kävimme lisäksi tämän naapurissa sijaitsevalla yksityistallilla, jossa Tytti itse käy ratsuilemassa erään amerikkalaisrouvan hevosia. Rouva eli JoAnn sattui olemaan kotona ja tarjosi meille drinksut, mikä taisi olla tarpeellista kun hikoilimme helteessä kuin pienet siat...

Tytti on superystävällisesti levittänyt tuttavilleen sanaa, että nyt olisi ratsastaja tarjolla, jos liikutettavia hevosia löytyy. Eräs tuttunsa, Nina, tarttui jo täkyyn ja huomenna keskiviikkona olisi tarkoitus käydä katsastamassa millaisia polleja Ninalla on :).

Täällähän hevoset ovat edullisia ja ihmisillä on rahaa, joten tuntuu että moni ostaa hevosen vaan lemmikiksi. Sit sitä käydään moikkaamassa ja ratsastamassa joskus kun keretään... Joillekin hevoset on myös elämäntapa eli niitä pidetään vaikka esim. oma ikä ei enää anna myöten hevosen selkään kipuamiseen. Liikutettavia polleja pitäisi siis kuulemma kyllä olla, kunhan vaan oikea kontakti osuu kohdalle...

Lauantaina kävin FMECissä katsomassa estekisoja. Kivaa oli ja tuli hirvee hinku päästä taas itse satulaan ja hyppäämään... Helle oli ihan hullu, joten kyllä siinä hommassa vaadittiin huumoria niin ratsastajalta kuin hevoselta, että ihan tosissaan siellä jaksoivat hillua 40 C asteessa. Luokat olivat aika pieniä, 70-100 cm ja arvostelu niissä oli aika vastaava kuin meillä 367.2 eli välitön uusinta uudella lähtömerkillä. Rata oli tehty "klooniesteistä": kaikki olivat ihan samannäköisiä. Luonnonväriset johteet, valkoiset puomit ja jokaisen alla jotain kukkalaatikoita.


Gianna Aycock 4-vuotiaalla nuorikollaan Winston. (c) SP

Joitain eroja eurooppalaiseen ratsastustyyliin oli havaittavissa: täällä kaikki menee mahdollisimman "kevyesti" eli persus irti satulasta koko ajan. Joillakin homma toimi ja toisilla taas ei, jolloin ratsastaja istui kuin orava paskalla (ex-estevalkkua lainatakseni), pohkeet irti hevosesta ja siten homma oli tosi tehotonta. Siispä tiukemmissa kaarteissa hevosen oli helppo slaidata esteen ohi. Monet ratsastivat aika pitkillä, jopa löysillä ohjilla. Myötäämistä ja mukaan menoa hypyissä tunnutaan korostavan, sillä osa ratsastajista suunnilleen hyökkäsi hevosen kaulalle ponnistusvaiheessa. No, täytyy muistaa, että nää oli alueelliset kisat, ei mitkään kansallissankareiden kisat... Yleisesti ottaen meno oli kyllä sulavan näköistä, hevosystävällistä, mitään ohjista kiskontaa ja
prässäysratsastusta (sellaista perinteistä uusintakierrosmeininkiä) ei näkynyt.


Tälleen nää monet vähän dyykkaa kaulalle. (c) SP

Tuomaria ehdin haastattelemaan yhden luokan välissä ja utelin näistä luokista. Lauantain jumpers-luokat vastasivat jokseenkin täysin normia suomalaista esteratsastusta. Sen sijaan sunnuntaina olis ollut tarjolla hunters-luokkia, joissa arvostelu perustuu ajan ja virhepisteiden sijaan tyyliin ja taitoon. Olisi ollut ihan kiva mennä katsomaan, mutta en jaksanut toista päivää kehittää nestehukkaa siellä ja tuli muutenkin muuta ohjelmaa kun mentiin Mervin kans Traders Villageen. Mut kisoja seudulla kuulemma riittää, joten tarvii vaan lähtee turisteilemaan.

Maanantaina (eilen) hyppäsin taas Tytin kyytiin. Kierrettiin hakemassa tallilta JoAnn ja Karen kyytiin ja ajeltiin sitten kohti Dentonia. Käytiin vetämässä huiput salaatit matkalla Chili'sissä ja jatkettiin sit matkaa Dentonin takamaille, jossa oli hevostarvikeliikkeitä yksi jos toinenkin. Ykkösmesta On the Bit, johon oli tarkoitus mennä, oli onnettomasti kiinni maanantaisin, joten jatkettiin matkaa pariin muuhun. Sergeant's oli aika nasta putiikki, jossa puolet kaupasta oli western-vaatetusta (oli kuulkaa bootsia, röyhelöpaitaa ja stetsonia joka lähtöön...) ja toinen puoli hevostarviketta. Ison alan peitti tietty kaikenlaiset western-kamat - satulat, lassot, hevosbootsit jne. - mutta englantilaistakin kamaa oli jonkin verran. Nuuskin paikkoja tutkien tarjontaa ja bongasin också uudet ratsuilupöksyt mulle, sellaiset vaaleat ja suht ohutta kangasta. Täällä ei nimittäin pysty kyllä urheilemaan Suomesta tulevilla sammaripöksyillä kun just ehkä kylmimpään aikaan tammikuussa... Hintataso tuolla oli kohtuu kova, ei ihan Suomitasoa, mutta ei kauheen kaukana. Netistä kuulemma täälläkin kannattaa enemmän tilata, siellä on hinnat paremmin kohdallaan.

Mutta nyt on siis jo pintaraapaisu paikalliseen hevosteluun otettu, joten tästähän tämä lähtee. Ja jos joku tuntee tarvitsevansa esim. kultaglitterillä pinnoitetut hivutussuojat + bootsit (= kiva matching-setti) tai hevoselleen irtohännän (löytyy kaikissa väreissä ja kirjavina kanssa), niin tilausta vaan vetämään tähän osoitteeseen ;).


Musiikillinen mainostauko

Hei te Poets of the Fallia fanittavat Suomi-ystäväiseni: oletteko sattumoisin jo löytäneet Nickelbackin? Tähän ainakin osui ja upposi kertalaakista! Siinä on jotain samaa tyyliä kuin POTFissa. Uusimmalta levyltä löytyy tosi nastoja biisejä, joista osaa voi kuunnella/katsoa videoina Nickelbackin sivuilta. Tsekatkaa! Tää menee taas kerran soittamaan Far Awayn, Savin' Men, If Everyone Caredin ja ja ja...


maanantai 13. elokuuta 2007

Pool-elämä korkattu!

Mustang Ridgen allasalue iltavalaistuksessa. (c) Mustang Ridge Apartments


Uskomatonta, mutta totta: kävin viime viikolla jopa parina päivänä kokeilemassa rantalomameininkiä taloyhtiön uima-altailla! Muahan ei normaalisti saa järinkään helposti möllöttämään paikallani läskejäni grillaamassa, mutta nyt on sellaiset helteet, että uima-altaan läheisyydessä on ehdottomasti miellyttävintä olla. Laverilla jaksaa makoilla tasan muutaman minuutin musaa kuunnellen tai Suomesta viime hetkillä mukaan kaapattuja naistenlehtiä lueskellen ja sit onkin jo pakko dipata itsensä uima-altaaseen. Tosin sekin "viilennys" on varsin lyhytaikaista, koska altaan vesi ei pahemmin sanaa "viileä" tunne... Järin pitkään tällainen valkonahka ei tosin ulkona voi olla, sillä vaikka aurinkorasvaa on lotrattu, niin uikkarirajoihin nopeasti ilmestyvät rusketusraidat muuttuvat varsin helposti punotus- ja kärvähdysraidoiksi.

Ulkourheilut ovat jääneet vain muutamiin iltakävelyihin kissojen kera tai ilman, sillä tv:ssäkin jo varoitellaan ulkourheilun riskeistä näillä helteillä. No, kerkeäähän tuota sitten syksymmällä ;)... Onneksi on tosin mahdollisuus käydä hikoilemassa ilmastoidussa kuntosalissa.

Asioiden hoitelu ja kaupoissa käynti on helteillä kyllä mielenkiintoista hommaa... Parkkiksella auto on nopsasti muuttunut kulkuneuvosta broilerigrilliksi ja ilmastointi saa pöhöttää täysillä hyvän tovin ennen kuin olotila muuttuu miellyttävämmäksi. Ajelu menee ihan ok kunnes seuraavalla parkkiksella kampeat autosta ulos: paahde iskee naamariin niin että paita liimaantuu varsin nopsaan selkään kiinni ja jonkinlaisen muotoilun ennen lähtöä saanut hiuskuontalo länähtää sen sileän tien. Sitten kun kipittää sisälle kauppaan/postiin/mihinlie, niin jo eteisessä nousee karvat pystyyn - ihan kuin jääkaappiin astuisi. Juu ei tosiaan tee mieli mihinkään vaateostoksille näillä säillä. Autoon hankittiin heti sellainen sisäpuolelle veivattava tuulilasisuoja, joka heijastaa auringonsäteitä pois ja pitää siten sisätilan edes asteen verran siedettävämpänä...

"Nämä säät" tarkoittaa siis paikallista normikesää: nyt kieputaan päivittäin 100 F asteen tuntumassa (ja ylikin), lämpöindeksin kera sää on vielä kuumempi eli noin 40 C asteen nurkilla... Eipä nämä paikallisetkaan näistä säistä diggaa: kyllä on jo kuultu valitusta että ei näillä säillä voi kuin istua sisällä ja nautiskella kylmiä juomia. Sama se on näemmä täällä kuin muuallakin: aina halutaan jotain muuta kuin mitä on. Alkukesä meni täällä kuulemma sateita ja viileyttä ("eek, 25 C astetta, tännehän jäätyy pystyyn...") valitellessa ja nyt sit valitellaan kuumuutta ja liiallista auringonpaistetta...

Viikonloppuna kävimme Mervin & Teemun kanssa la-iltana istumassa iltaa Cheddar'sissa, missä siis aiempien juttujeni mukaisesti on hinta-laatu-suhteeltaan varsin näpsäköitä margaritoja. Uuugh, tuli vedettyä sellainen annos rasvaista ruokaa, että vatsa-parka huuteli hoosiannaa... Meidän piti myös pikaisesti piipahtaa Mervin & Teemun kotona ihmettelemässä uusia sisustuselementtejä, mutta sinnehän me juurruttiin istumaan yötä pidemminkin. Kivaa oli :) ! Aaargh, toivottavasti mekin päästään pian laittelemaan omaa kotia ja kutsumaan vieraita kylään...

Sunnuntaina pojat lähtivät kiertämään erästä monista paikallisista viheriöistä bageineen päivineen, joten me Mervin kanssa keksittiin vaihtoehtoviihdettä siksi aikaa. Ajelimme nimittäin Traders Villageen, Grand Prairielle (oisko joku 15 mailia tästä meiltä). Kyseinen mesta on jättimäinen kirpputorialue, jossa myydään siis paljolti ihan uutta tavaraa, mutta osa alueesta on varattu ihmisten omille pöydille, joilla myydään second-hand-kamaa. Mestassa oli siis ihan kaikkea mahdollista: rintaliivejä, koruja, autonrenkaita ja muuta kaaran tuunaustavaraa, vaatteita, kenkiä, laukkuja, koiranpentuja, huonekaluja, huvipuistolaitteita ja kaikkea muuta mahdollista noiden väliltä. Lampsittiin aluetta ristiinrastiin ja bongattiin joitain pieniä ostoksiakin. Yllättäen en päässyt täältäkään poistumaan ilman yksiä uusia kenkiä ja yhtä uutta käsilaukkua... (What is WRONG with me!?!) Paikka muistutti jossain määrin Tallinnan Mustamäen toria silloin ennenvanhaan kun ko. paikka oli vielä hyvässä vedossa tai Riian keskustan vastaavaa isoa torialuetta. Tänne tarvii kyllä tulla joskus uudestaankin ja tuoda turistiksi eksyvät tuttavani kanssa :) !


tiistai 7. elokuuta 2007

Haa-tshiii...sanoo mies

Plah, viikonloppu meni vähän ohitse kun Jakke oli potilaana. Okei, tunnustetaan, mun geenistössä ei varmaan ole ihan riittävää määrää huolehtivan hoitsun geenejä... Mä olin intona odottamassa, että viikonloppuna päästään taas tekemään sitä sun tätä ja näkemään paikkoja, mutta niiskuttava ja pärskivä mies viihtyi ymmärrettävästi mieluiten kotona.

Lauantaina kävimme kyllä Southlakessa, joka on kaupunki Grapevinen vieressä. Jaken niiskuttaessa katselimme maisemia lähinnä auton ikkunasta ja kävimme muutamassa paikallisessa herkkukaupassa hakemassa autolastillisen tuoreita ja puoli-ilmaisia vihanneksia ja hedelmiä (= aurinkoisen ja lämpimän osavaltion etuja). Southlaken keskustassa on viehättävä alue, Town Square, jossa on kauniita rakennuksia ja kivoja putiikkeja. Ennen kaikkea poikkeuksellista tuntuu olevan se, että alue on "kävelyalue" eli siellä on jalkakäytäviä ympäriinsä, joskin tietysti paikalliseen tapaan autollakin pääsee kaikkialle. Southlake oli muutenkin kaunista ja siistiä seutua: hienoja taloja, paljon suihkulähteitä ja puistoja jne. Sellainen alue, jossa voisi joskus kuvitella asuvansakin :).

Sunnuntaina Jakke oli jo taittamassa lentsun niskaa, joten pääsimme vähän ulkoilemaankin Lewisville Lakella. Sää oli mitä mainioin: auton mittari näytti 100 F astetta (n. 38 C) ja järveltä tuleva tuuli teki ilmasta oikein mukavan. Lewisvillessäkin kevään ja alkukesän sateiden jälki näkyi: veden pinta on yhäkin n. 7 ft tavanomaista korkeammalla, minkä vuoksi monet rantatiet olivat poikki, picnic-alueet osin veden alla ja "kunnon" biitsit veden alla piilossa. Pääsimme kuitenkin vähän käppäilemään ja kävimme satamassakin ihailemassa _kunnon_ veneitä ;). Illan pelasti PizzaHutin eväät ja jälleen uusi jakso Desperate Housewiveseja :D.

Eilen (maanantaina) mä olin jo hulluna aikomassa lenkille, joskin jokin osa aivoista toitotti että urheilu 100 asteessa ei välttämättä ole välkyin mahdollinen idea, mutta Mervin soitto pelasti mut dehydraatiolta. Kävimme yhdessä katsastamassa vähän Grapevine Mills Mallin tarjontaa. Meillä on molemmilla hirveä sisustusinnostus päällä kun Mervi on jo päässyt uuteen asuntoonsa ja me päästään ihan pian... Ette voi uskoa millaisia määriä on tarjolla pelkästään esim. keittiö- tai kylppärikamaa! Triljoonia erilaisia pyyhkeitä, kylppärisettejä (= roskis, saippuapumppu, kleenex-kotelo, erilaisia purkkeja ja purnukoita, suihkuverhoja, pyyhkeitä), kynttilä- ja potpourrisysteemejä, vispilöitä ja härveleitä! Mä en vaan vielä oikein osannut investoida mihinkään isompaan, kun ei ole mitään järin tarkkaa mielikuvaa uuden asunnon todellisesta koosta ja väreistä... Iltapäivällä kävimme miehen kanssa allekirjoittamassa uuden kämpän liisarin, mutta ei päästy vielä kattoo kämppää kun se on vasta muuttokunnostuksessa, mutta ensi viikolla sitten... [odottaa kieli _hyvin_ pitkällä :P]

Täällä on muuten kesä kukkeimmillaan! Täällä on ollut "kylmin" kesä hyvään aikaan: heinäkuussa ei päästy kertaakaan yli 100 asteen, mikä on tällä leveyspiirillä aika epänormaalia. Nyt sitten viikonloppuna ja alkuviikosta pyöritään oikein mukavasti noissa lukemissa. Kuumaahan se on, ei voi kieltää, mutta yllättävän hyvin tämän lämmön kanssa tulee toimeen. Sisätiloissa kaikkialla on ilmastointi, joten olo on miellyttävä ja ulkonakin pystyy olemaan ihan jonkin aikaa ilman totaalista grillaantumista ja kuivumista. Nyt on ollut kokonaisia päiviä täyttä auringonpaistetta ja kosteusprosenttikin on jo pudonnut. Tähän astihan on kyllä ollut lämmintä - päivittäin yli 30 astetta - mutta korkea kosteusprosentti on aiheuttanut lähes päivittäin (yleensä iltapäivisin tai illalla) jonkinlaisia sade- tai ukkoskuuroja. Nyt tää typy pakkaa kimpsut ja kampsut ja lähtee _ekaa_ kertaa poolille grillaamaan itseään :D ! Katsotaan jaksanko olla yhdessä paikassa jopa huikeat 30 minsaa tms. ;).


perjantai 3. elokuuta 2007

Fiilistelyä: Eka homemaker-viikko pulkassa!

Jaken uusi auto on aika söde :) .


Uskomatonta, mutta totta. Täällä on nyt asuttu reilu kuukausi. Olo on vieläkin vähän outo. Jotenkin sitä alkaa tottua ajatukseen, että täällä sitä nyt sitten asutaan ja eletään ja nämä maisemat ovat nyt "kotimaisemia". Joku osa itsestä on kuitenkin vieläkin sitä mieltä että onpa aika hauskan pitkä lomareissu. Säät ovat nastat kuten lomalla kuuluukin - aurinkoa ja lämpöä riittää. Arkiset tetsailut, kuten nettiyhteyden ja tv-liitännän järkkäily ja pesukoneen & kuivaajan vuokraus, muistuttavat aina väliin että ei kun kyllä täällä sittenkin vaan rakennetaan omaa "uutta" elämää. Mä olen vieläkin sillä fiiliksellä että herään hommaan varmaan vasta sitten kun muutamme siihen omaan kämppään parin viikon kuluttua - JEE!!! - ja omat kamat tulevat ja asettuvat aikanaan omille paikoilleen...

Jakke meni maanantaina töihin eli mä olen nyt ollut päivät itsekseen. Aika on kyllä mennyt aivan hullun nopeasti kun olen hoidellut asioita kuntoon, alkanut uuden ja kunnollisemman elämän (= lenkkeillyt ja käynyt salilla), etsinyt sopivaa heppailumestaa, laitellut omaa konetta kuntoon ja vaihtanut kuulumisia kavereiden kanssa mesellä ja meilitse jne. Tarkoitus oli tehdä tällä viikolla vaikka mitä, mutta aika liukeni kuin hiekka sormien välistä!

Keskiviikkona Jakke toi duunin Suomikaupasta, joka on avoinna osan päivää keskiviikkoisin, varrasleipää ja suomikarkkeja. Vähänks nastaa :P ! Suomiherkkujen kaipuuta helpotti myös tänään tullut Suomikauppa.fi:n (= kaikenlaista suomalaista elintarviketta yms. myyvä verkkokauppa) paketti, jossa oli jos jonkinlaista herkkua salmiakista Tupla-suklaaseen... No OIKEESTI ei kerennyt tulla niin hurja ikävä salmiakkia vielä, vaan Suomikaupassa asiointiin oli ihan oikea syykin, joskin siinä sivussa sitten sujuvasti pakettiin eksyi jotain vähemmän tärkeääkin... Hiski-kissan masu on pienestä asti vaatinut pehmikkeeksi mallasuutetta ja yritimme siten tarjoilla hänen ylhäisyydelleen täkäläisiä versioita, mutta eiväthän ne joko kelvanneet tai tuottaneet haluttua tulosta. Suomikaupasta sitä aitoa oikeaa tavaraa sai, tosin oheisena piti ostaa muutkin kotikaljan (hee hee hee) tekoon tarvittavat aineet. Mikä siis tarkoittaa kuivahiivaa ;). No, mitäpä sitä ei tekisi kisulin hyvinvoinnin eteen...

UPSin pakettitoimitus ei tosin herättänyt laajaa luottamusta paikalliseen pakettitoimitukseen. Keskiviikkona olivat yrittäneet pakua tuoda, mutta kun olimme testimässä Jaken uutta autoa kauppareissulla, niin oli jättänyt oveen kaksi lappua (UPS InfoNotice): toiseen oli täytetty mun tiedot + infoa että yrittävät uudelleen to-iltapäivänä/illalla joko 2-5 pm välillä tai 5 pm jälkeen ja toinen lappu oli tyhjä. No, tämän vuoksi parkkeerasin itseni kotiin tyyliin koko illaksi. Illalla kissoja ulkoiluttaessani näin kahteenkin otteeseen eksyneesti pyörivän UPSin pakettiauton, mutta se ehti aina kaasuttaa horisonttiin ennen kuin ehdin huiskimaan että ei sulla sattumoisin ois mun salmiakkeja kyydissä... Tulos: ei pakettia eikä ketään ovella koputtelemassa koko torstaina.

Tänään sitten soittelin pakettini perään ja selvittelimme sotkua: mun nimelläni kirjoitetun lapun koodilla löytyi joku paketti Angela jollekin, joka asuu siis ihan jossain muualla kuin meillä. Tyhjän lapun koodilla löytyi puolestaan mun paketti, jonka kuski ei torstaina ollut löytänyt oikeaa osoitetta kun se oli epäselvä/asunnon numero oli väärin. Sinällään mielenkiintoista että kuinhan se keskiviikon jannu sit löysi perille??? No, korjasin osoitetiedot ja lopulta tänään UPSin jannu löysi oikeaan aikaan perillekin... Aaaaahhhhh salmiakkiaaaaa... Ei kun siis Hiskille tärkeää mallasuutetta!

Aiemmin sivulauseessa mainittu auto ansaitsee oman kappaleensa. Kävimme sitä jo viime viikonloppuna autokaupassa katsomassa, mutta silloin se ei vielä päässyt mukaamme kun paperiasiat olivat vielä vähän kesken. Sen sijaan saimme koeajoon kakkosautoksi suunnittelemamme VW Rabbitin (Euroopassa tunnetaan Golfina). Sunnuntaina palautimme vuokra-auto-Kian lentokentälle ja ajelimme alkuviikon punaisella pupullamme, kunnes Jakke sai ihka oman mobiilinsa tiistaina. Oi, on se kyllä kiva. Auto on VW Passat, farkkumalli. Tummansininen tummalla nahkaverhoilulla ja automaatilla. Pupun palautimme kauppaan, koska 2,5 L moottori niin pienessä autossa aiheutti epämääräistä singahtelua ja örinää, ei vakavasti otettavaa autoilua. Jatkamme jonkun toisen kakkosauton zoomailua...

Mä puolestani olen vienyt heppailututustumistani asteen pidemmälle. Olen jo kartoittanut lähiseudun olennaisimmat "englantilaista" ratsastusta tarjoavat paikat. Sattumoisin kontaktoin täällä asuvaa suomalaista naista, joka käy ratsastamassa jonkun amerikkalaisen naisen hevosia ja tuntee talleja ja paikallista heppailumeininkiä enemmänkin. Sovimme soittelevamme ja treffaavamme ensi viikolla, niin mä pääsen imuroimaan hands-on-dataa paikallisesta heppailusta. Jee, tästä tää lähtee!

Jakke-parka on eilisiltapäivästä asti ollut ihan toistaitoinen. On saanut oikein kunnon tervetuliaisflunssan, joten tää päivä meni häneltä aika lailla pedin pohjalla. Tuolla se nytkin niiskuttaa - täytyy yrittää pitää etäisyyttä (niin kuin se tässä kaksiossa onnistuisi...) etteivät basillit pärskähtele mun suuntaan...


Houston - we have a problem! MA 23. - SU 29.7.

Tässä karkea kartta reissailustamme Houstonissa & Galvestonissa ja matkan varren kylissä...


Jakella kesäloma jatkui ja vieläpä niin ettei tällä viikolla tarvinnut mennä töipaikan tontille ollenkaan. Siispä teimme pienoisen lähipihapiiriä laajemman tutkimusretken. Maanantaina valmistelimme reissuun lähtöä mm. viemällä Merville avaimet, jotta kisut tulevat reissunkin ajan huolletuiksi ja ruokituiksi.

Tiistaiaamuna läksimme baanalle ja suunnimme kohti eteläistä tai pitäiskö sanoa kaakkois-Teksasia. Alku meinasi olla tukkoista, koska ei oikein saatu itseämme vauhtiin niin, että olisi ehditty aamuruuhkien alta pois vaan jonoteltiin sitten Dallasin liepeillä _muutaman_ muun autoilijan kanssa... Lopulta hermo ei enää kestänyt juruutusta ja puikkasimme ekasta exitistä tieltä ulos. Sitten vaan luotettiin mun suunnistajan taitoihin ja yritettiin pikkuteitä pitkin kiemurrella ruuhkatta Houstoniin vievälle motarille 45. Jokunen epämääräinen alue matkan varrella sai tarkistamaan, että auton ovet todellakin ovat lukossa ja sitten vaan mahdollisimman vähän stoppeja liikennevaloissa. Tie 45 löytyi sieltä mistä pitikin ja sit vaan talla pohjaan ja menoks...

Mä ajoin lopulta ison osan matkasta, sillä mies oli niin väsy että koetti mun tapaan nukkua autossa. Ei omannut yhtä hyviä auto-unenlahjoja kuin minä, mutta ainakin piristyi hieman.

Joskus ennen kahta olimme lopulta perillä Galvestonissa, joka on sellainen 32 mailia pitkä, mutta vain pari mailia leveä saari Houstonin alapuolella. Keskellä viikkoa siellä oli hiljaista, valkohiekkaiset biitsit olivat varsin tyhjiä ja teillä vähän porukkaa. Pyörimme ensin vähän aikaa ympäriinsä ja sitten menimme saaren vanhaan keskustaan, Strandiin, syömään ja katsastamaan putiikkeja. Neljäksi suhasimme satamaan, josta hyppäsimme The Colonelin kyytiin. Kyseinen vanha siipiratasalus kuljetti meitä ja muita turisteja saaren eräässä poukamassa ihailemassa säätä ja maisemia mereltä päin.

Merireissun jälkeen kiertelimme vielä autolla viehkoa saarta ympäriinsä, katselimme upeita vanhoja pitsihuviloita ja bongasimmepa myös rannalta vaaleanpunaisen ja pinkin kirjavan haikaran näköisen otuksen. Ja se ei siis ollut flamingo, sen verran sentään ymmärsimme ;). Palasimme vielä Strandillekin pienelle ostoskierrokselle.

Myöhemmin illalla kun saari alkoi olla nähty, ajelimme rantaviivaa ylöspäin Kemahiin, jossa vietimme iltaa Kemah Boardwalkilla. Kyseinen paikka on pieni rantakaupunki, jossa on pienehkö huvialue. Muutamia huvipuistolaitteita, kiva rantaviivaa myötäilevä "kävelykatu" ja mukavia ravintoloita. Istuimme nauttimassa ihanasta illasta ulkoterassilla ja katselimme horisonttiin piirtyviä Houstonin valoja. Aika nastaa :) !

Iltamyöhäisellä etsiskelimme La Porte -nimisessä kaupungissa sijaitsevaa hotlaamme ja jälleen yhden kerran navimme oli ihan eri mieltä hotlan sijainnista kuin me ja kartta. No, onneksi löysimme lyhyen mutkittelun jälkeen perille ja kaaduimme aika kuolleina petiin.

Keskiviikkona söimme köyhän aamiaisen hotlassa (oli sentään Teksasin osavaltion mallisia pannukakkuja!) ja suuntasimme sitten NASAn Space Centeriin. Olimme kuunnelleet hieman epäuskoisina, että siellä mukamas menisi koko päivä, mutta niin kyllä sitten melkein menikin! Niin paljon oli mielenkiintoista nähtävää ja kuultavaa eri teattereissa ja istuimmepa sellaisessa "ratikassakin", joka kiersi ihan oikealla NASAn alueella ja pääsimmepä yleisöikkunoista tutkailemaan ihkaoikeiden astronauttien harjoittelua ja välineitä. Haa, jokaisessa meissä asuu pieni astronautti!

Iltapäivällä ajelimme eräälle mainostetulle outlet-myymäläalueelle, joka oli jokseenkin puolikuollut, plah! Jakke sentään bongasi pari hyvää ostosta, mutta mä en etsimälläkään löytänyt mitään kiintoisaa, mikä on harvinaisen ihmeellistä (eli kyseinen mall _todellakin_ oli surkea...). Sieltä suhasimme sitten Houstonin keskustaan. Kävimme piiiiiiitkällisen matkailun tuloksena Chinatownissakin katsomassa Jade Buddha -temppeliä (itse temppeli oli ilta-ajankohdan vuoksi kiinni) ja Hong Kong Marketia, jossa olimme lähes ainoat länsimaalaiset aasialaisen väestön ihmeteltävänä. Vähänpä tuosta välitimme vaan nakkasimme nuudeliateriat naamaan ja kävimme ihmettelemässä ruokakaupassa omituista tajontaa. Mukaan tarttui kyllä nuudeleita ja kiharia lucky babooita (eli kasveja) ja muuta pikkaista. Takaisin päin mennessämme ajelimme pitkin erästä Houstonin "pääkatua", Westheimeria, jonka varrelle asettuu satoja ravintoloita, kauppoja, ostoskeskuksia ja isoja tavarataloja... Vaaau. Paikalliset glitter-tienviitatkin risteyksissä loivat ihan Hollywood-glamouria ja upeat valaistut pilvenpiirtäjät loivat aika hyvää tunnelmaa. Aikamme maisemoituamme suhasimme lopulta takaisin samaan La Porten hotlaamme.

Torstaiaamulla taas ylös, Teksas-pannukakut naamaan ja tien päälle. Tällä kertaa ajelimme San Jacinton monumentille pohjoiseen La Porteen. Kyseinen monumentti on korkein sotaan liittyvä monumentti ja se kunnioittaa Teksasin itsenäisyystaisteluja meksikolaisia vastaan. Itsenäisyyshän voitettiin nimenomaan monumentin sijaintipaikalla, San Jacinton taistelukentällä (battleground). Kävimme myös monumentin alakerrassa sijaitsevassa museossa, jossa teimme oivallisen sukelluksen itsenäisyystaisteluihin lyhyen elokuvan myötä. Olikin aika valaiseva kokemus :) !

Monumentin läheisyydessä sijaitsee myös taistelulaiva Battleship USS Texas. Se näytti sen verran mielenkiintoiselta, että _mun_ (!!!) oli pakko päästä kattomaan sitä lähempääkin, joten ei kun sinne. Olipa aika mielenkiintoista koluta molemmissa maailmansodissa seilanneen båtin uumenissa katsomassa miten siihen aikaan sotilaat ovat elelleet. Aika hauskaa, laivalla oli mannerelämä minikoossa: oli sairaala, parturi, hammaslääkäri, kanttiini, ravintola, viihdemestat jne. ja tietysti sitten virallisia toimistoja, punkkauspaikkoja (jaiks, 4-kerroksisia hetekakerrossänkyjä, ei kateeks käy...), tähystyspaikkoja ja melkoinen ase- ja tykkiarsenaali.

Kotimatkaan läksimme iltapäivällä. Ajelimme jonkun matkaa samaa reittiä kuin tullessa ja stoppasimme Conroessa, sillä siellä on yksi eteläisen Teksasin suosituimmista outlet-keskuksista. Zissus me seottiin (tai no mä ainakin) mm. Guessin ja Tommy Hilfigerin tehtaanmyymälöissä, joissa tavaraa myytiin ihan koomisen edukkaasti... Aiempaa joku ehti jo ehkä bongatakin, että sieltähän siis lähti mukaan erinäistä vaatetusta, kenkiä ja pari käsilaukkuakin... Auts! Mutkunmutkun ne oli niiiiiiiin halpoja (sanoo Sulo Vilen)! Mieli oli korkealla ja kohta vatsakin tyytyväinen kun pupellettiin perinteistä teksasilaista kotiruokaa Cracker Barrelissa.

Koska mä en halunnut enää tuijotella samaa tuttua motarinvarsimaisemaa tuntitolkulla kotimatkalla, teimme paluumatkan contrysiden kautta. Matkalla näimmekin rancheja toisensa perään, mikä hepoilla ja mikä kantturoilla kansoitettuna. Nähtiinpä muutama railakas ukkoskuurokin, mutta onneksi ihan hirveiltä estereiltä vältyttiin. Jakke-parka alkoi olla aika sippi, mutta onneksi klo 11 maissa illalla alkoi jo kotivalot kajastella...

Viikonloppu menikin sitten reissusta toipuessa, pyykkiä pestessä ja asioita hoidellessa... Vähän me ollaan vanhoja kun yksi pieni reissu (no okei, ei ihan pieni; ajeltiin ainakin yli 700 mailia eli toista tuhatta kilsaa!) vetää ihan sipiks moneks päiväks ;-D!