Täällä western-ratsastus on tietysti yleisin laji, mutta sehän jakautuu vielä moniin, moniin alakulttuureihin. Kirjoa on leppoisasta maastoratsastelusta (western-satulassa, tietty) vauhdikkaaseen barrel raceen eli tynnyriratsastukseen. Western-alalajeja mahtuu tuohon väliin valtava määrä: osa on esim. englantilaistyyppistä menoa, jossa katsotaan hevosen liikkumista ja ratsukon kokonaisuutta, osassa tehdään vauhdikkaita spinejä ja sliding stopeja, osassa mennään tehtäväratoja joissa pitää esim. avata portti tai peruuttaa hevonen L-muotoisen kapean kujan läpi ja oma lukunsa on sitten rodeovivahteiset lajit joissa kisataan yleensä nimenomaan rodeoiden yhteydessä.
Yhteistä kaikille on vahva horsemanship. Täällä tunnutaan ammattimaisessa hevoskoulutuksessa pohjattavan varsin vankasti vanhoihin hevoskoulutusperinteisiin. Tämä ei nyt siis tarkoita mitään hihhulia hevoskuiskausmeininkiä, vaan hevosen luontaista toimintaa myötäilevää koulutusta, jolla saadaan lähes poikkeuksetta äärimmäisen luottavaisia, leppoisia ja rentoja hevosia.
Englantilaista ratsastusta - eli sitä mitä meillä tunnetaan: kouluratsastusta, esteratsastusta, kenttäratsastusta - täällä mennään tietysti myös, mutta erilaisessa mittakaavassa kuin Suomessa, jossa tyyliin 95% jengistä menee enkkua ja loput westerniä.
Kuten aiempana olikin jo puhetta niin hevoskantakin on täällä erilainen. Texasissa hevosia on paljon, mutta valtaosa on aiemmissa teksteissä mainitsemiani lännenhevosrotuja - quatereita, painteja ja appyjä.
Tallitkin ovat monin tavoin erilaisia. Täällä valtaosa talleista rakennetaan suoraan maaperälle, kun ei tarvitse murehtia tallin eristämisistä, routimisesta yms. extreme-sääolosuhteista. Hyvin paljon näkee avotalleja, joissa kunkin hevosen karsinaan mennään suoraan omasta ulko-ovesta. Tallit ovat hyvin yksinkertaisia, yleensä peltiseinäisiä ja -kattoisia rakennuksia, jonka tarkoitus on siis vaan kattaa hevosten tila ja suojata tietysti tuulilta ja sateilta.
Hevoseni Hummer asuu paikassa nimeltään High Meadow Arabians. Kyseistä tallia on jo yli 20 vuoden ajan pyörittänyt omistaja Mark Schmitz, joka tallin nimestä arvaten kasvattaa arabihevosia. Osan tallipaikoista vie siis hänen arabinsa, joista valtaosa edustaa arvostettuja puolalaisia linjoja. Kasvatustoiminnan lisäksi Mark pitää myös täysihoitotallia (boarding stable) kaikenrotuisille hevosille.
HMA talli on aikalailla hyvää keskikastia: se ei ole mikään luksuspaikka kattokruunuineen (jollainen on siis jo bongattu), mutta laadukas ja monipuolinen harrastuspaikka. Talleja on itse asiassa kolme: vanha talli (joka on jaettu kolmeen eri sektioon), sen vieressä sijaitseva areenatalli (jossa Hummer majailee) sekä kauempana tontin toisella laidalla sijaitseva uusi talli. Karsinat ovat isoja ja perinteisiä: puuseinäisiä, joissa on kalterit, vesiautomaatit jne.
Vasemmalla vanha talli lammen takaa kuvattuna. Oikealla sisäkuva areenatallista. Huomaa jokaisen karsinan kaltereihin kiinnitetty tuuletin: jokaisella hevosella on oma tuuletin, sillä pahimmilla helteillä talli on kuin pätsi.
Vanha ja uusi talli ovat sellaisia, mitä voisi löytyä esim. Suomesta (maapohjaa ja eristysten puutetta lukuun ottamatta), mutta Areenatalli on hieman erilainen. Siinä on iso katettu ratsastuskenttä, jonka toinen pitkä sivu on auki ulos, toisella lyhyellä sivulla on heinävarasto ja loppuja kahta sivua kehystää L:n muotoinen käytävä, jonka varrella on karsinoita (sekä satulahuoneet ja vesiboksi).
Tallipaikkoja on viitisenkymmentä, mutta koska hevosmäärä jakautuu isolle alueelle, ei paikka ole koskaan hälyinen tai ruuhkainen - päinvastoin. Harrastustiloja löytyy jos jonkinlaisia, koska huomioon on otettu eri lajien varsin erilaiset tarpeet. Tilalla on aidattu ratsastuskenttä, edellä mainittu "maneesi", ns. maastokenttä, nurmipohjainen estekenttä, pari pyöröaitausta (nurmi- ja hiekkapohja), kävelytyskone, pieni maastolenkki ja lähiseudulla on tosiaan maililtolkulla virallisia hevosmaastoreittejä.
Vasemmalla aidattu ulkokenttä. Oikealla ns. maastokenttä, jossa isoa aidattua metsäistä kenttää reunustaa hiekkapohjainen ura. Maastokentällä voi tehdä esim. laukkatreenejä, totuttaa hevosta epätasaiseen pohjaan (siinä on loivaa ylä- ja alamäkeä) tai hypätä muutamia pieniä tukkeja.
Vasemmalla kävelytyskone, oikealla toinen pyöröaitauksista, molempien taustalla areenatalli.
Tallialueelle ei ole asiaa kuin asiakkailla, heidän vieraillaan tai muuten "asialla" oleville. Sisään kun ei pääse kuin joko soittamalla Markille tai tietämällä pääportin avaavan koodin. Myös varusteet ovat lukkojen takana: tilalla on useampi satula/varustehuone, jotka on kaikki koodillisella lukolla suljettuja. Asiakkaat puolestaan joutuvat turvaamaan itse itsensä: tallin seinillä on isot tiedotteet että talli tai sen työntekijät eivät ole vastuissa mahdollisista onnettomuuksista ja jokaisen tilan alueella ratsastavan on allekirjoitettava ennen ratsastustaan (kerta riittää, ei siis tarvitse joka kerta) vastuunvapautuspaperi, jossa allekirjoittaja tunnustaa ymmärtävänsä että hevosten kanssa eri asteiset vahingot ja onnettomuudet ovat mahdollisia eikä tallia, sen omistajia tai työntekijöitä jne. voida niistä pitää vastuussa.
High Meadow'n pääportti. Oikea tunnussana pitää naputella vasemalla tolpannokassa olevaan laitteeseen, muuten ei portti aukea.
Tallissa hevoset ruokitaan aamuseitsemältä ja iltapäivällä viideltä. Hevoset viedään ulos kasin maissa aamulla ja tuodaan sisään noin kahden maissa iltapäivällä. Tarhaussysteemi oli mulle ihan uusi, mutta mun mielestä aika järkevä. Joka toinen päivä hevoset ovat HYVIN isolla laitumella (ei mikään vehreä heinälaidun, vaan sellainen tarhamainen laidun) kaikki keskenään (paitsi uuden tallin hevoset on omalla laitsallaan): ruunat siis keskenään ma, ke jne. ja tammat puolestaan ti, to jne. Sitten taas joka toinen päivä ne ovat kukin omassa pienessä ns. sosiaalitarhassaan. Sunnuntaisin hevosia ei tarhata.
Tässä systeemissä on ideana se, että laidunpäivinä hevoset pääsevät liikkumaan, laiduntamaan, toteuttamaan laumajärjestystä ja -käyttäytymistä, hengaamaan kavereiden kanssa jne. Laidun on niin iso, että suurempia kahnauksia ei pääse syntymään: hevosilla on tilaa karttaa pomottajia ja väistää jos tulee kahnauksia. Sosiaalitarhoissa puolestaan ideana on se, että hevonen saa niinä päivinä olla aivan omassa rauhassaan, eikä tarvitse pelätä että joku tulee ajamaan pois tms. Tarhat ovat hyvin pieniä (tyyliin sairastarha) ja hevoset ovat vieretysten, mutta niissä tosiaan monesti näkee että hevoset ottavat tosi lunkisti, monet nukkuvatkin pitkin pituuttaan.
Vasemmalla murto-osa laitsasta. Oikealla tammoja sosiaalitarhoissa.
Täysihoitoon kuuluu samat palvelut kuin useimmilla täysihoitotalleilla Suomessakin: hevonen ruokitaan (perusruoat [jyväsekoite ja/tai täyskaura, heinät, päivittäin annettava matolääke] kuuluvat vuokraan, muut lisät pitää annostella itse, mutta ne annetaan ruoka-aikaan), tarhataan, karsina puhdistetaan päivittäin. Karsinoita onkin putsaamassa kolme meksikaania, jotka kaikki asuvat pienessä vanhan tallin yhteydessä olevassa asunnossa.
Työtä - lähinnä siis sitä sonnanlappoa - helpottamaan on käytössä "lavallinen golfkärry", johon lanta lapotaan suoraan ja kun lava on täysi, tyhjennetään se automaatilla lantalaan. Ei siis tarvitse työnnellä kottikärryjä vaan voi ajella värkillä. Muutenkin tilalla on useampi golfkärry (lavan kera ja ilman): heinät ja rehut jaetaan niillä ja niillä kuljetaan tallien väliä. Tämä onkin järkevää, sillä tila on tosiaan iso ja käveltävää tulee ihan kiitettävästi työntekijöille muutenkin kun siirtelevät hevosia tarhoihin ja takaisin...
Kussakin tallissa on oma tallikissa: meidän tallin hiirikannan pitää kurissa Sasha. Tilalla on myös pieni lampi, jossa majailee kilppareita ja sen reunustoilla pitää majaa pari haikaraa ja lauma hanhia.
Sasha ottaa päikkärit pyörö- aitauksessa.
Dallas kiittää ja kuittaa ja lopettaa täysin hevospitoisen raportin tältä päivältä tähän :).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti