Täällä on muistettu kyseistä merkkipäivää arvokkaasti. Liput ovat olleet puolisalossa siellä täällä ja radiosta on soinut musiikkia niin iskussa kuolleiden muistoksi kuin sen tiimoilla töitä tehneiden (mm. palomiehet) kunniaksi. Uutisissa asiaa on pyöritelty joka kantilta ja näytetty kuvia paikasta, missä The Twin Towers ennen sijaitsivat.
Muuten elämä pyörii normaalisti ja ihmiset elävät jokasyksyisiä kiireitään. Koulut alkoivat pari viikkoa sitten ja sen huomaa maisemassa monin tavoin: keltaiset koulubussit on helppo (ja pakko: niitä ei saa ohittaa mistään sunnasta jos ovat pysähtyneet pysäkille!) bongata liikenteessä, samoin koulu-uniformuihin pukeutuneet lapset ja heitä kuskaavat vanhemmat. Koulujen alueilla on aamuisin ja iltapäivisin nopeusrajoitus 20 mph, jota vielä korostetaan keltaisilla vilkkuvaloilla.
Liikenteestä puheenollen: yksi päivä juuri ajattelin että täällähän alkaa ajella jo kuin kotonaan. Ensimmäisiä kertoja valtateillä ajelu vähän kauhistutti ja kaikki paikat piti etukäteen bongata Mapquestista (kartalta) tai vähintäänkin turvata navigaattoriin, mutta nyt sitä jo suhailee monissa paikoissa muistinsa varassa. Reviiri laajenee sujuvasti päivä päivältä :). Tutuilla teillä mun on tarvinnut jo alkaa käyttämään aktiivisesti Passatin vakionopeudensäädintä, sillä mistä lie periytynyt raskas kaasujalka tahtoo elää välillä omaa elämäänsä ja mopo karata käsistä... Mua on niin monelta taholta varoiteltu virkaintoisista poliiseista, että paras vaan pistää vakionopeus päälle niin ei kaasujalka tee tepposia kun tallimatkalla laulan kilpaa radion kanssa omissa ajatuksissani.
Radiosta tuli mieleen: joskus aiemmin valitin että täällä ei oikeasti tule radiosta mitään kelvollista - joka toinen kanava tuntuu soittavan kantrihumppaa ja joka toinen puolestaan joko jotain latinomusaa (ja se ei sit tosiaan tarkota mitään Enrique Iglesiasta vaan jotain ihme meksikaanihoilotusta) tai sitten jumputi-jumputi-jumputi-räppiä tai hiphoppia tai mitä ikinä se mustien musa onkaan. Kantria jaksaa aikansa, mutta jo viides biisi alkaa kuulostaa siltä kuin samaa biisiä soitettaisiin tosiaankin viidennen kerran. MUTTA: olen tehnyt löydön. Lite FM soittaa aika nastaa kevyttä rokkia, paljon tuttuja biisejä 80- ja 90-luvuilta, joista tulee mieleen kirjava joukko muistoja :). Kyseisen kanavan ainoa ristiriitainen seikka on iltoja juontava Delilah. Miellyttävä-ääninen nainen, joka soittaa rentouttavaa ja soljuvaa musiikkia, mutta voi luoja sitä sokerismia! God bless sua ja mua ja ai kun sie oot sitte ihana ja kuinka meitä onkaan siunattu lapsilla ja Luoja on kanssamme ja olkoon voimakin kanssamme jne. jne. Ellette olisi nukkkumassa aina just silloin kun Delilah juontaa, niin maistiaisia saisi ton em. linkin nettiradion kautta...
Meillä on viikko vilahtanut jälleen hurjaa vauhtia arkisten askareiden parissa. Mä viihdyin tietty varsin hyvin tallilla uuden heppasen kanssa leikkien. Hyvin on heppapoika kotiutunut ja ratsuilut ovat käynnistyneet mainiosti. Eniten jännittää se kun se on niin normaalin oloinen?! Kaikki vähänkään aiempia hevosiani tuntevat tietävät kieroutuneen vinksahdukseni kaikenmaailman reppanoihin ja sätkyihin tai muuten omituisiin otuksiin. Reppana-kategoriaan tämäkin vähän tipahtaa laiheliinin olemuksensa kanssa ja projektiahan siinä riittää vähäisen koulutusasteensa vuoksi, mutta muutoin tähän saakka se on ollut kaikin puolin järkevä, kiltti ja helppo. Varmaan tästäkin vielä jotain paljastuu, vai voisko oikeasti olla niin et third time's the charm eli kolmas oma hevonen osuisi sittenkin siihen normikategoriaan...??
Viime keskiviikkona lähdettiin Suomi-neitojen kanssa ajoissa liikenteeseen, laitettiin ratsut kuntoon ja karautettiin maastoon. Edellisyön sateiden jäljiltä maastot olivat paikoin kosteassa kunnossa, mutta päästiin silti tekemään vajaan kolmen tunnin lenkki läheisen Lewisville Laken reunamilla kulkevia ratsastusreittejä pitkin. Nautittiin kauniista säästä, moninaisista maisemista ja välillä laukkakarautuksen huumastakin. Että oli kivaa :D !
Suominaiset cowboylandiassa! Lepotauolla Nina paint-ruunallaan Tex (vas.), mä keskellä paint-tamma Gipsyllä, Tytti palominolla Twinkle ja kuvan etualalla näkyvän quarter-tamma Wylien selässä kuvaajana Auli.
Torstaina puolestaan pyörimme Mervin kanssa Alpha Roadin huonekalukaupoilla. Keikka oli mitä onnistunein, sillä jo heti ekasta kaupasta bongasin juuri sellaisen divaani-sohvan, jota olin jo kesällä kuolannut, mutta jonka piti olla loppuunmyyty. NAM! Se siitä siis varaukseen ja mies tila-autonsa kanssa tilaukseen töiden jälkeen sen noukkimaan. Muutenkin löytyi kaikkea pientä kodista uupunutta ja paikkansa osuvasti kodista löytänyttä, joten Mervin kanssa totesimme että mehän alamme olla jo ihan ammattilaisia tässä ostoshommassa kun ei mitään vikaostoksia tule, vaan kaikki on JUST eikä melkein ;).
Koti olikin paras saada about kuntoon, sillä perjantaina meillä oli tuparit. Kutsuimme viisi pariskuntaa, joihin olemme täällä silleen vähän paremmin ehtineet tutustua. Hirmu hauskaa oli ja viimeiset vieraat viihtyivät lauantaiaamun pikkutunneille saakka :). Evästä jäi vaan taas jääkaapillinen niin että tuhottavaa riittää varmaan viikoksi pippaloiden jälkeenkin... Ja sit kun ne loppuu niin avaan yli 400-sivuisen Merviltä saamani kokkikirjan ja alan kokata vaikkapa Shrimp Po'boyseja tai Caramel Sticky Bunseja :P.
Sunnuntaina mies kiipesi vaihteeksi lentokoneen kyytiin ja suihkaisi viikoksi Suomeen duunimatkalle. Pah, nyt alkaa jo vähän tympiä nää jatkuvat reissailut... Suomen reissuissa on tietty hyvänä puolena kivat tuliaiset, vaikkakin RTS-tyttöjen (= entisiä duunikavereita) kesällä lahjoittama salmiakkivarasto on vielä aika hyvissä voimissa. Aito oikea ruisleipä ja pari suomenkielistä lehteä on kuitenkin aina mieltä lämmittävä tuliaissatsi.
Sunnuntaina ei tosin tullut jäätyä kotiin miehen lähtöä murehtimaan, vaan suihkaisimme Mervin kanssa valokuvauskerhoon. Päivä oli hiostavan kuuma joten olimme varsin iloisia kun tunnin session jälkeen alettiin olla valmista tavaraa. Aiheena oli liikkeen pysäytys, jota harjoiteltiin niin suihkulähteen, pinkovan russelin kuin vesipisaroiden kanssa. Mä tosin olin vaan kuunteluoppilaana, sillä digikamerani on edelleen rikki ja eräs pieni hevosenosto teki jonkinasteisen loven uuden kameran (haaveissa olisi sellainen kiva digijärkkäri muutamalla hyvällä putkella) hankintabudjettiin...
Koska Mervin mies oli vihreämmillä laitumilla (lue: golfaamassa), mentiin me kurssin jälkeen vielä tutustumaan läheiseen Vista Ridge Malliin. Tulipa bongattua kasa uusia vaatekauppoja ja lapottua Panda Expressissä lounasta nassuun, mutta mun kaipaamia popoja sieltä ei kyllä löytynyt. Sain sentään Mervistä ja Teemusta apua perjantailta jääneen pikku-cheesecaken tuhoamiseen, ettei ihan itse tarvinnut natustaa kaikkia niitä tuhansia kaloreita naamariin...
Alkuviikko on mennyt verkkaisesti. Maanantai oli ihan totaalinen rokulipäivä, sillä melkoiset ukkoskuurot alkoivat aamuyöllä ja pauhasivat pitkälle puoliinpäiviin saakka. Senkin jälkeen pissi vettä vielä kuin esteristä, joten ulos ei pahemmin viitsinyt suoriutua. Täällä oli koko aamun flash flood warningeja eli tulvavaroituksia telkkarissa, joten eipä tehnyt mieli mennä liikenteen sekaan kokeilemaan Passatin uimakykyjä. Illalla kelien kuivuttua kävin kyllä vielä Vista Ridgessä (Macy'sin myyjä oli unohtanut poistaa superalesta bongaamani biitsikaftaanin helmasta väripatruunan, ärrrrsyttävää!!!) sekä moikkaamassa heppapoikaa ja nauttimassa kerrankin viileistä keleistä. Tälle viikolle on luvattu joka päiväksi alle 30 asteen säitä - ihan juhlaa!
Nyt kutsuu taas peti ja yöpöydällä odottavat eilen postitse saamani suomalaiset hevos- ja naistenlehdet. Hyvää yötä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti