Sama juttu meilien kanssa. Ihanaa saada meilejä kavereilta ja mä olen ihan kirjoittamassa vastausta....kunnes huomaan että mitään ei synny, nyt ei kerkeä, nyt ei jaksa ja oho jopas menikin kuukausi siitä kun sain ko. meilin. Mikä mättää?!
Ei mulla mitään tähdellistä sanottavaa oikeasti ole nyttenkään (kuten näkyy), mutta ajattelin edes tuskastella pari riviä tähän, jos vaikka sanaisen arkun avaimet löytyisivät (joo, puhepuolella ei yhäkään ole ongelmaa sillä rintamalla...) ja kirjoitusmotivaatiokin palaisi maisemiin.
Pakkokirjoitetaan siis vaikka jotain kuulumisia. Yleisesti ottaen ei kuulu mitään ihmeitä. Terveinä ollaan pysytty hela perhe karvaiset jäsenet mukaanlukien ja arki rullaa aikamoista vauhtia. Mä olen nyt parina päivänä viikossa töissä yleishanslankarina (sekalaista sillisalaattia kirjanpidosta markkinointiin) eräässä automaatioalan firmassa ja teinpä tossa välissä jotain projektia Suomifirmaankin. Kirjastotätinä tulee heiluttua entiseen malliin aina perjantaisin. Töissä on ollut tosi nastaa, tuntee itsensä edes jossain määrin hyödylliseksi eikä toi pollakaan pääse ihan haperoitumaan.
Heppailu täyttää vapaa-ajan ihan sujuvasti, joten kovasti paljon muita harrastuksia ei ole kalenteriin mahtunut. Kaveri on kyllä kysellyt uimaan ja spinningiin ja ajattelin ihan jopa aktivoitua niin että joku kerta yllätän ja lähden messiin. Rullaluistimetkin olen suunnitellut ostavani kun täällä on useita kivoja paikkoja missä sitä voisi harrastaa ja säätkin yleensä suosivat (jollei sitten sada lunta...). Kaverin mies esitteli tosin just eilen rullistelussa saamaansa asfaltti-ihottumaa, joten vähän hirvittää että kuinkahan mä niillä pysyn pystyssä. En nimittäin ole kuuna päivänä ikinä milloinkaan rullaluistellut!
Jos ei muita harrastuksia niin muita menoja kalenteriin pyrkii jatkuvasti. Suominaisten tiimoilta on tullut kokoonnuttua niin hallituksen kokouksissa (mähän olen nyt se ko. sivujen webmasteri) kuin kevään 10-vuotiskekkereissä, jotka vietettiin hullujen hattujen teekutsut -teemalla. Meillä olikin varsin viihteellinen ilta mm. zimbabwelaisen peffajumpan ja ihastuttavan muotinäytöksen merkeissä :) . Kaikenlaisia muitakin kekkereitä on ollut - useampia synttärijuhlia ja kaverin firman avajaisetkin.
Alkuvuoden kohokohta oli kyllä New Yorkin keikka, josta sentään tuli raapustettua jotain. Oli aivan mahtavaa eikä taatusti (jos yläkerran herra suo) viimeinen kerta ko. pitäjässä! Mahtava tunnelma, valtavasti tekemistä, hirveästi näkemistä, paratiisimaista shoppailua. What else can I say? I
NY.Matkustelua on - IHANAA, IHANAA, VIELÄ IHANAMPAA! - tiedossa tässä kevään aikana enemmänkin. Varasin nimittäin juuri eilen reissun Suomeen. Huhtikuussa olisi tarkoitus käydä ilmestymässä niin kavereille (huhuu, onko teitä vielä?!) kuin kotiväelle vajaan kolmen viikon aikana. On muuten eka reissu Finlandiaan sitten tänne muuton viime kesäkuussa, joten kyllä sitä alkaa jo olla mieli korkealla kun pääsee näkemään tuttuja, lukemaan suomalaisia sanomalehtiä, fiilistelemään tutuilla nurkilla, syömään Fazerin salmiakkisuklaata ja niin pois päin.
Vähän on ollut myös puhetta myöhästyneen häämatkan tekemisestä johonkin paratiisiin sekä kaveriporukkareissusta Memphisiin, mutta niiden pläänäys ja toteutus jää kyllä myöhempään kevääseen tai alkukesään.
Mä olen jo innoissani alkanut väsäämään listaa mitä Suomessa pitää tehdä ja mitä sieltä pitää tuoda mukana. Ihan ykkösenä on Poets of the Fallin keikka (oujee, Hotelli Juva kutsuu, kuulostaa tosi seksikkäältä bilepaikalta mutta no can do, pakko on johkin päästä) ja maaliskuun loppupuolella ilmestyvä levy on ihan pakko haalia mukaan. Mulla on muutenkin ollut nyt ihme levynhankintavaihe - viikon sisällä ostin kolme cd:tä. Mä alan vissiin tulla vanhaksi kun pisti ostaa Def Leppardin kokoelma nostalgisoitavaksi ja muistella sitä soitellessa miten leppistä tuli justjajust täysikäisenä kuunneltua kasetilta omalla pienellä peltipurkilla (oisko ollut joku Datsun) seilatessa. Sain viimein myös ostettua James Bluntin Back to Bedlamin, joka kulkee autoonkin mukana. Liikennevaloissa voivat sitten naapuriautoilijat tuijottaa kun mä laulan häpeilemättä mukana kurkku suorana. Bluntin ääni on omalaatuinen, ei välttämättä mun suosikki, mutta melodiat ovat tarttuvia ja sanoitukset sävykkäitä. Tyhmin ostos oli Josh Grobanin Awake. You Are Loved -biisistä tykkään tosi paljon, mutta February Song on jo ylisoitettu radiossa ja muut biisit olikin sit jotain Arja Korisevasta tykkäävälle sopivampaa. Grobanin ääni vaan saa mun karvat pystyyn (positiivisessa mielessä siis).
Was noch (kato, herätellääs vähän tota saksaakin kun muuten menee ihan vaan suomi-englanti -otteluksi...)? Ai juu, en mä sittenkään ihan terveenä ole pysynyt. Mulla on hirveä asuntokuume. Tai se on jo muuttunut astetta pahemmaksi et oiskohan se sit niinku asuntoinfluenssa? Kaverit muuttivat just uuteen himppeen ja ollaan oltu siellä nuohoomassa jo pariinkin otteeseen iltamyöhäiseen. Niiden kämppä on ihana! Ja nyt kun alkaa epäilyttävästi vaikuttamaan siltä, että ei me ihan parissa vuodessa tästä rupeamasta selvitä, niin kyllähän se oma asunto on kaikin puolin järkevä hankinta niin verotuksellisista kuin viihtymyksellisistä näkökulmista katsoen. Ihania huusholleja on jo ahkerasti bongailtu niin netistä kuin eri asuntoalueilla ajellessa (täällä on kätsysti isot kyltit joka ikisen myytävän pirtin edessä niin tietää ihan arvailematta että onko alueella jotain myynnissä) ja nyt on jo välittäjäkin integroitu etsintäprosessiin mukaan. Nyt sitten käynnistellään lainaneuvotteluja... Homma etenee toivon mukaan niin, että viimeistään kesän aikana saadaan astella oman kodin ovesta sisään. Ah, can hardly wait...
Nyt tää lähtis tekee itelleen iltapalaa (mies lähti viikoksi Suomeen duunimatkalle) ja kattoo telkkua. Writers' strike on viimeinkin loppu, joten tv:stä alkaa vihdoin taas tulemaankin jotain!
P.S. Katos pirskales, näin niinku kirjoitustukkoiseksi tekstiä ilmestyi näytölle ihan käsittämättömän paljon!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti