Rokulipäivä

...vai olikohan se sittenkin ihan aidosti ja rehellisesti vaan krapulapäivä...? Tällä viikolla on tullut huiskittua taas ihan kiitettävästi pitkin poikin. On ollut treffejä milloin minkäkin kaveriporukan kesken, vähän töitä, yksi asunnonnäyttö, aiemmin mainittu keikka Arboretumiin ja parit synttäribileetkin.

Viuhahdusviikko olikin sitten hyvä päättää perjantai-iltana muutama drinkki kurkkuun kulauttaen. Jotenkin olikin sellainen yleisvitutus päässyt kiipimään sellaiselle asteikolle, että taisi olla jo aikakin hieman nollata. Muutaman tuttavapariskunnan kera käytiin ensin syömässä Gaylord Texanin Sports Barissa, jossa miesväkeä taisi harmittaa se, että kaikki rötkötys-löhönojatuolit aivan jättivaltavan skriinin edessä oli jo varattu... Ruoka oli kyllä hyvää ja seura yhtälailla!

Sporttibaarista suoriuduttiin jo pienoisessa nousuhumalassa Glass Cactus -nimiseen yökerhoon. Musaa riitti, drinkkejä riitti ja 70-luvun hittejä rallattava Le Freak -bändi oli just hauska. Parasta paikassa oli kyllä valtava patio, joka ulottui Grapevine-järven rantaan saakka. Pakkohan siellä oli sitten hytistä koleassa illassa ihan vaan raikkaan järvi-ilman vuoksi ;). No, onneksi pöhöttävät kaasulämmittimet toivat vähän iloa elämään. Ihan jees mesta ja jees meininki oli! Loppuillasta olimme tosin todistamassa a) kuinka monta desibeliä alkoholin alaisessa tilassa oleva amerikkalaisnaishenkilö voi oikein päästellä, b) kuinka monta Oh My God -lausahdusta mahtuu yhteen lauseeseen ja c) kuinka reilussa (???) humalatilassa olevat amerikkalaiset rietastuvat ja tanssivat niin että meikäläiset rempseät nuoretparitkin olivat jo ihan siveyden sipuleina. Oh My God mitä menoa!

Kimppataksi himppeen oli aika rallimeinkiä ja epäiltiin jo ääneen kuskijannun olevan joku Nascar-kuski... Hengissä perille yhtäkaikki. Yön tunteina suunniteltiin tietysti jo seuraavia bileitä rantalentiksen, grillauksen, mölkyn ja vappuriekkumisen merkeissä. Jou! Elämähän on yhtä juhlaa vaan!

Tänään juhlafiilikset olivat tosin aika latteat. Vaikkei mitään major katastrofikrapulaa ollutkaan, en jaksanut hilautua ulos lainkaan, mies haki krappariruoaksi kinkkiä ja enimmäkseen vaan möllötin sohvalla itsesäälissä. Välillä sit näinkin.