Duunimagneetti

Hiisi, ei pääse edes sanomaan että rahan tuloa ei voi estää, vaikka töitä meinaa nyt vaania joka nurkan takana! Mähän teen nyt sen jokusen päivän viikossa töitä tänne paikalliseen firmaan ja se on kyllä ollut nastaa. Kuittien näppäily koneelle on ilokseni laajentunut erinäisiin muihin taloushommiin ja jonkin verran ollaan jopa vilahdettu markkinoinnin tontillekin. Ensimmäinen palkkashekkikin on vastaanotettu ja sen ansaitsemalla arvolla ja kunnioituksella käyty henk.koht. tallettamassa tilille. Oli muuten ihan eri fiilis saada palkka konkreettisena shekkinä (niin aataminaikaista kuin se onkin...) kuin vaan automaattisesti tilille!

Suomifirmastakin kiepsahti yksi projekti täällä, vaikka niiden suuntimisen tähän osoitteeseen piti loppua jo vuodenvaihteessa. Hieman jo väläyteltiin että lisäprojektejakin saattaisi piipahtaa, mutta we'll see. Toisaalta ihan nastaa, noi ovat suht selkeitä proggiksia kun ovat jo vuosien varrelta tuttuja juttuja kaikille niiden parissa nyhrääville osapuolille.

Vapaaehtoisrintamalla on kaikenlaista puuhaa: Suominaisten johtokunnassa keikkuminen (ja sitä kautta erinäisten projektien hoitoa), webmasterina nörtteily (sivut pitäis pistää isommalla kädellä päivityksen alle jahka motsku saapuisi paikalle...) ja vanha tuttu kirjastotäteily.

No ihan kuin ei tolla määrällä saataisi kalenteria jo tukkoon alta aikayksikön niin mitä tekee meikäläinen: sanoo "okei" uusille töille! Jumaleissön mikä tampio! No mut kun Herran sanansaattaja itse soittaa ja kyselee että alkaisinko kirkon rahastonhoitajaksi niin miten siinä sitten sanot ei. Siitähän saa vielä salamasta päähän tai tornado tulee ja pyyhkäisee mut naapuriosavaltioon.

Nyt aion siis opetella sanomaan "ei". Niin että ihan turha tulla tuputtamaan mulle enää mitään pikkuprojekteja ja "ei täs mee kun tunti-pari kuussa" -juttuja. Kiitti kaunis, mut joutuu passaa. I'm all set.

Tästä taas näkee että ihminen se ei sitten ole tyytyväinen mihinkään. Ei ole kovinkaan montaa ikuisuutta sitten kun nyyhkin turhautumista ja toimettomuutta ja miten kaipaan töitä ja pölyttyvälle aivokopalle ensiapua. Sitä saa mitä tilaa!

Muutenkin pitäisi kyllä olla iloinen, sillä mun jobithan ovat yhtä kaikki siistiä sisähommaa. Just tossa viikonloppuna katselin erästä risteyksessä poukkoilevaa hemmoa, joka oli harjoittamassa palkkatyötään kävelevänä mainoksena. Lämpötila oli ihan reippahasti hellelukemissa ja aurinko porotti kuumana, mutta tämä hahmo oli kunnon vaatetuksessa jonka kruununa keikkui jättimäinen samettinen Uncle Sam -tyylinen jenkkilippuhattu. Siinä se hemmo huomiotaherättävästi poukkoili vilkkaan risteyksen laidalla, pyöritti, kieputti ja osoitteli kantamaansa jättikylttiä, joka mainosti lattiamateriaalien outlet-myymälän Grand Openingia. Että voihan sitä tienestinsä saada noinkin.