Maanantai-iltainen lumi katosi maisemista viimeistään tiistaiaamun tunteina. Sää vaihtui taas tutun aurinkoiseksi ja elohopea kiipi taas parinkympin tuntumaan. Oujes, hyvä meininki! Innolla odottelimme torstai-iltasta futismatsia, sillä meilläpä oli liput Suomi-Meksiko -jalkapallomatsiin. Kunnes sääennuste kertoi että samaisena päivänä tulee lunta tupaan ovista, ikkunoista ja liesituulettimistakin...
Kun sitä valkoista moskaa alkoi lappaa taivaantäydeltä, meni putiikki ihan sekaisin. Jotkut kaupat sulkivat ovensa kesken päivän ja joissakin firmoissa annettiin tiedote, että duunareiden olisi hyvä suunnata pikaisesti kohti kotikontuja eikä seuraavanakaan päivänä tarvitse töihin ilmaantua. Liikenne oli sumpussa ja tv:ssä ei paljon muuta nähty kuin uutisointeja kuinka monta tuumaa lunta missäkin päin Pohjois-Teksasia oli ja montako kaaraa oli lytyssä missäkin motarin mutkassa. Näytettiinpä kuvaa Friscon PizzaHut Parkin futiskentästäkin ja kuinka sitä ahkerasti kolattiin illan peliä varten...joten ei kun sissinä kaivelemaan varastojen syvimmistä uumenista fleecekerrastoa ja pipoa ja talvimonoa. No, tulipa niitäkin ulkoilutettua edes kerran tänä talvena!
Osa suomiporukastamme hannasi värjöttelyn ja ennen kaikkea ajoteiden huonon kunnon pelossa, mutta kyllä meitä viisi sissiä stadionin nurkille maisemoitui illansuussa kun peli alkoi käynnistyä. Vähän kyllä epäilytti liehutella mukaan ottamiamme Suomen lippuja, sillä tuntui siltä että KOKO muu yleisö oli meksikaaneja, jotka tunnetusti ovat aika fanaattisia futisfaneja. O-ou. Päädyimme siihen, että me naiset liehuttelemme lippuja - ei kai nyt kukaan itseään kunnioittava mies tirvaise naisia nassuun vaikka miten tunteella peliin suhtautuisi...?
Tästä tää lähtee! Joukkueiden esittelyä seurasi tällä leveyspiirillä melko harvinainen näky pipokansaa.
Itse peli oli aika nössö. Suomipojat eivät tosiaan saaneet lumisateen vuoksi etua; paikalliset kun vitsailivat että johan nuo meksikolaiset kangistuvat tässä kylmyydessä mutta suomipojathan ovat sitten ihan elementissään. Vastakkain olivat siis Meksikon olympialaisjoukkue ja Suomen "National team", mutta ei noi finskipelaajat tosiaan mitään ykköspelaajia olleet. Välillä oli vähän yritystäkin ja loppua kohden Meksiko prässäsi ihan jo tunteella, mutta tulos oli valju 0-0. Mustatukkainen yleisö oli silti messissä: välillä huudettiin tuomarille ja varsinkin suomipelaajille puteroa (vrt. son-of-a-bitch) ja kun taas pallo kulki sujuvasti meksikolaispelaajien välillä, huudahdettiin vähän väliä olé! Meininki oli lumisessa ulkokatsomossa eittämättä hieman vilpoista, joten osa pelistä tuli seurattua loungessa olut kourassa ja hampurilainen toisessa...
Yömyöhällä selvisimme ehjin nahoin takaisin kotiin yhtä kokemusta rikkaampana. Ja aurinkoisena seuraavana päivänä edellispäivän lumimyräkkä oli taas vaan kuin pahaa unta (kaverin sanoja lainatakseni). Vain auringopaisteessa kulahtaneet lumiukkojen jäämät todistivat että jotain talventapaista nähtiin vilaus täälläkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti