Mutta kuinka kävikään... Äitiyden mukana ilmiselvästi ihmisen geenikartastossa tapahtuu jotain muutoksia, jokin bitti napsahtaa vinoon ja kun lapset - saati sitten se ihan oma siellä joukossa - esittävät kevätjuhlassa esityksiään, pitää huulta purra ja kynsiä kaivaa kämmenpohjaan ettei ihan valtoimenaan alkaisi vollottaa liikutuksesta.
Näin siis tänään poikasen "koulun" (enemmänkin pari kertaa viikossa toimiva kirkon kerho), Butterfly Schoolin, kevätjuhlassa. Isommat lapset esiintyivät ikäryhmittäin ensin ja viimein marssivat lavalle koulun pikkuisimmat, ihanaiset pikku nallukat parin biisin show'hunsa.
Minä kyyristelin kameroineni piilossa penkkien takana, sillä arvasin tasan miten käy jos ison yleisön edessä esiintyvä juniori bongaisi minut joukosta. Uusilla sanoilla varustettu "If you're happy and you know it" meni aika sujuvasti: junnu taputteli ja tömisteli kutakuinkin tahdissa muiden kanssa mutta juurikin tämän kuvan jälkeen poikasen käsittämättömän tarkka zoomi bongasi äidin kameran ja penkkien takaa... sitten kuuluikin "äitiii, äitiii, äitiiiiiiiii" ja yksi pieni nallukka kirmasi valtoimenaan vauhdilla pitkin kirkkosalia...
Ryhmän avustaja kaappasi karkulaisen kainaloonsa, mutta pikkunallukka ei todellakaan halunnut enää takaisin ruotuun vaan äidin syliin... Toinen esitys siis vaan seurattiin yhdessä yleisöstä. Silti ihan megaliikkistä ja ihanaa, voiiii.
Noh, liikkistelystä toivuttuamme napostelimme vähän syötävää ja painuimme sitten pihan karnevaaliin, jossa oli pomppulinnoja, pikkueläintarha ja poniratsastusta. Aikamoiset kekkerit ekoiksi kevätjuhliksi, tulee vissiin aikamoinen pudotus seuraaviin juhliin, vaikkakin Suvivirsi on ehkä se aidoin ja oikein kevätjuhlan ohjelmanumero. Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti