Teksasin kevät on kuin Suomen kesä parhaimmillaan: kaunis, raikas, vehreä, kukkiva ja lämmin. Elohopea kiipii jo lähes 30 asteeseen ja pihaleikkeihin otetaan mukaan talvehtinut lasten pieni uima-allas.
Mutta se kolikon kääntöpuoli... Kuumat säät ja kosteus yhdessä tekevät tymäköitä ukkoskuuroja, jotka saattavat tuoda mukanaan niin tulipaloja sytyttäviä salamoita, rajuja raekuuroja, puuskaisia tuulia jotka kaatavat isotkin puutarhakalusteet kaasugrilliä myöten ja huonolla säkällä pyörremyrskyjäkin.
Sääennusteita tulee siis seurattua tarkkaan, mutta niinpä vaan pääsi eilinen ukkoskuuro yllättämään. Mitäpä jyrinöistä ja salamoiden räiskeestä, mutta kun kattoon alkoi kopsahdella kummallisella voimakkuudella, piti jo kipaista ikkunaan. Ensin tuli herneen kokoisia rakeita, sitten sormenpään kokoisia, sitten juostiinkin jo vauhdilla ulos pelastamaan autoa. Autotallissa oli tietysti jo muuttopakkailumme ansiosta varsin tukkoisaa, joten raivopäisinä siirtelimme laatikoita ja muuta roinaa jotta saimme kaaran talliin. Liian myöhään. Parhaimmillaan lähes pingispallon kokoiset raeklusterit olivat paukutelleet pelteihin uusia kuviointeja... Ihme kyllä, mitään hermeettistä kraaterimaastoa ei peltipinnasta tullut, mutta sen verran harmittavia pikkulommoja että onhan tuo Volkkari huoltoon vietävä. Prkl.
Kuvassa neljännestaalan (quarter) kolikko, vastaa kooltaan 50 centin eurokolikkoa.Ihan kuin tässä ei olisi tarpeeksi jo autoja huollatettu! Volvo perskele nimittäin heittäytyi hankalaksi ja vaihteisto (automaatti) alkoi sekoilla. Lopulta jumitti turvamoodiin, jonka ansiosta olikin sitten lystikästä ajella koko matka kolmosella. Mukavat katkut saa aikaiseksi kun yrittää kolmosella lähteä liikennevaloista... Kerran sitä jo huollettiin, mutta vikaa ei tietenkään juuri silloin ilmennyt ja toisessa huollossa olivat menneet pyyhkimään vikakoodin pois, joten ei auttanut kuin hakea huoltamaton mobiili takaisin.
Kuten arvata saattaa - kun mies ja poika lauantaiajelivat Addisonin lentokentälle koneita ja koptereita ihmettelemään (miten niin muka aivopesua pienestä alkaen?!), sinnehän se matka tyssäsi ja eikun pelastuspartio poikaa noutamaan ja hinausauto miestä ja kaaraa saattelemaan. Tällä kertaa oli kooditkin selvillä ja sitten vaan jännitettiin kuinkahan monta tonnia tämäkin lysti maksaa. Valmistauduimme jo tuliseen taisteluun kuinka noin nuoren ja vähän ajetun laatuauton (tiihii...) vaihteisto EI VOI vielä hajota, kun saimme tietää että kyseessä on ko. mallin ikävähkö pieni vika ja Volvo ystävällisesti hoitaa laskun vaihteistorempasta. Juhuu!
Taas jäi hyvä sota sotimatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti