Äidin poika ♥

Tunnustan täysin aivopesseeni pientä poikaamme. Keinuttelin häntä laukan pehmeässä kyydissä raskausviikolle 33 saakka kunnes satulaan kipuaminen ja sieltä pois kampeaminen alkoi käydä jo liialliseksi projektiksi. Hirnuva heppalelu saatiin jo babyshower-lahjaksi. Heppoja ollaan katseltu kuvista ja äidin Hummer-heppaa käyty tallilla harjaamassa ja rapsuttelemassa. Keinuhevosten kyydissä on kirmattu ja karusellin hevosten selässä pyöritty ympyrää.

Niinpä kun pieni mies viimein pääsi ihan oikean hevosen (no okei, ponin) selkään, ei pikkumiehellä ollut epäröinnin hiukkastakaan ettäkö tämä ei olisi ollut hauskaa.


Sen sijaan äiti oli ratketa huvituksesta ja hämmästyksestä kun pikkumies heti satulaan istahdettuaan tarttui nupista kiinni, napautti kantapäät reippaasti kylkeen, kehollaan "hytkytti" ja yllytti ponia eteenpäin ja hihkaisi "laukkaa!".

Äidin poika ♥. On se.