maanantai 22. joulukuuta 2008

Kaksipa pakettia portahilla

Vähän joulua! Tänään kun tulin tuhansine kantamuksineni kaupoista (= olin ostamassa jouluruoat talouteen), odottikin kotiportailla kaksi pakettia sievässä rivissä. Täällähän siis paketit noin vaan jätetään portaille venailemaan, jollei vastaanottaja satu olemaan jakeluaikaan kotona tai paketissa vaadita esim. kuittausta. Mitään korvaamatonta ei siis ihan noin vaan kannata lähetellä tai sit kannattaa istua himpessä kuin tatti konsanaan pakettia vartomassa...

Ekasta paketista paljastui yks mun eBay-ostokseni; olikin eka laatuaan. Hyvin näemmä toimi systeemit ja PayPal-maksukin, joten saatanpa joku toinenkin kerta erehtyä huutamaan jotain kotiin...

Toinen paketti olikin sitten aito oikea joulupaketti ja siitäkin huolimatta tietysti kopeloin sen heti auki - kuka sitä muka jaksaa aattoon asti odottaa?! Paketista paljastui vaikka mitä kivaa, mutta ihanin ja odotetuin osa oli iso rasiallinen perinteisellä reseptillä leivottuja, ihan omalta lapsuudelta ja siten ainoalta ja oikealta maistuvia piparkakkuja. Ihanaa, thanks a bunch mom!

Kaksi tuntuu muutenkin olevan päivän numero, sillä onnistuin tuottamaan (onnea tuovia?) sirpaleita talouteen oikein pariinkin otteeseen hienoisen noidunnan (onneksi bebe alkaa kuulemaan vasta parin viikon päästä...
) ja ison siivon säestämänä.

Jääkaappia siivotessani onnistuin jotenkin lipsauttamaan hillopurkin hyppysistä ja sehän tietysti levisi tonttiin oikein messevästi. Ja vaikka miten siivosin, luuttusin, imuroin ja konttasin lattioita, niin SILTI itsemurha-altis piskimme oli löytänyt jostain lasinpalasen ja järsi sitä kuin suurta aarretta sohvan alla. Onneksi kuulin kumman rouskeen ja menin katsomaan mitä tällä kertaa on pihistetty ennen kuin tuli reissu koirien ensiapuun. Tällä kertaa säästyttiin vaan säikähdyksellä.

Ja kun ei tuossa hillopurkkiepisodissa vielä tarpeeksi lystiä ollut, heitin vielä glögipullon autotallin lattialle. Siivo oli sentään hieman pienempi, koska pullo oli tyhjä ja matkalla kierrätykseen... Muistin onneksi sentään viime tipassa ennen miehen kaartamista kotiväylälle, että autotallin oven railoon taisi jäädä vielä palasia ja lakaisin ne pois juuri kun mies kurvasi pihaan. Sehän se olisi joulufiilistä kohottanut kummasti kun kumi olisi ollut lätässä.

Nyt taitaa olla parempi mennä nukkumaan ennen kuin rikon jotain muuta tai esim. liukastun banaaninkuoreen. Jotenkin on vähän katastrofialtis olo...

Ei kommentteja: