Joulupuu on rakennettu

Ja niin muuten sanan varsinaisessa merkityksessä onkin! Tänäkin vuonna nimittäin kekosimme ja kokosimme feikkikuusen olohuoneen nurkkaan törröttämään. Koristeltuna ja kynttilänvalossa se menee oikein sujuvasti aidosta ja oikeasta joulukuusesta, mitä nyt tuoksu puuttuu. Paitsi että sitäkin olisi sumutteina kaupasta ostettavissa ;) . Modernimman kuusipuun ystäville olisi kaupasta kyllä ollut ostettavissa vilkkuvia, välkkyviä, pyöriviä ja joululauluja lallattaviakin kuusia...

Joulua alkaa tupa olla tulvillaan jo muutenkin - huoneessa jos toisessakin rehottaa punavihreä joulutähti, kynttilöitä ja joulunpunaa on muutenkin ripoteltu pitkin huushollia. Laatikot on hommattu kirkon joulumyyjäisistä ja kinkkukin on jo kaapattu kainaloon. Glögiä on maisteltu ja joulutorttuja paisteltu.

Ja kai se alkaa olla aikakin, sillä kovin yllättyneenä, ellen jopa puoli järkyttyneenä, katsoin tänä aamuna joulukalenteriani: enää neljä luukkua avaamatta (kuvaushetkellä oli vielä useampi...)! Kuten tavanomaista, tämäkin joulu on jotenkin vaan arvaamatta hiipinyt ihan nurkan taakse.

Joulutunnelmaa tuli kyllä nostatettua viikko sitten Kauneimmat joululaulut -tilaisuudessa, jossa tuli laulaa lurautettua suosituimmat joulukappaleet. Mä olin ihan varma että muutenkin joulu- saati sitten hormooniherkkänä nyyhkisin läpi puolet biiseistä, mutta ihan pokka kasassa kajauttelin joululaulut maailmalle. Vautsi! Ja jollei laulannasta saanut vielä tarpeekseen kirkonpenkissä, niin viimeistään suominaispoppoon joulupippaloissa sai lallattaa sielunsa kyllyydestä iloisia, lapsuudesta tuttuja hittejä :) .

Pikkujouluja onkin mahtunut kalenteriin jo neljät - amerikkalaisen heppapoppoon, Suomi-koulun, suominais- ja suomalaispoppoon. Kivaa on ollut jokaikisissä kinkereissä! Eikä pikkujouluja tietenkään ole ilman joululahjoja - jokaisiin sembaloihin on saanut mennä paketti kainalossa, mutta onneksi paluumatkallakin on ollut sellainen mukana. Täällä näyttää yhäkin olevan suuressa suosiossa White Elephant Gift Exchange/Chinese Gift Exchange - riippuu keneltä kysyy, kulkee se jommallakummalla nimellä, mutta samasta leikistä on kyse. Nettiraamattu löytää tosin leikille vieläkin useampia eri nimiä.

Idishän siinä on se, että kaikki tuovat mukanaan pienen, ennalta määrätyn arvoisen lahjan. Lahjat kootaan yhteen pöytään ja sen jälkeen jokainen vetäisee hatusta itselleen numeron 1-X (eli yhtä monta numeroa kuin osallistujia). Numeron 1 saanut aloittaa valitsemalla pöydästä mieleisen paketin ja avaa sen niin, että kaikki näkevät mitä paketti sisältää. Homma etenee numerojärjestyksessä: henkilö saa joko varastaa kenen tahansa edeltäneen avaaman lahjan tai valita pöydästä uuden lahjan ja avata sen. Jos hän valitsee uuden, tulee hänen pitää se; ei voi enää muuttaa mieltään ja varastaa. Jos puolestaan varastaa, se jolta lahja varastettiin, saa ottaa pöydästä uuden lahjan tai varastaa joltakulta muulta, mutta ei voi heti varastaa häneltä varastettua lahjaa takaisin. Tätä varastelua voi jatkua hyvän tovin, mutta yleensä sääntönä on, että jos jokin lahja on varastettu jo esim. kolme kertaa, saa kolmannen kerran sen varastanut pitää lahjan. Leikki on oikeastaan aika hauska ja viihdyttävä, tosin saamaansa "ihanaan" lahjaan on turha kiintyä liian aikaisin, ellei sitten ole sattunut saamaan parasta eli suurinta numeroa, sillä hyvin todennäköisesti lahja on ihana jonkun muunkin mielestä, joten se viedään käsistä ;) ...

Meidän perheen joululahjonta jää tänä vuonna hyvin vähäiseksi. Muutama joulukortti pistettiin matkaan ihan viimetingassa (hyvä jos edes ehtivät jouluksi...) ja valtaosin päädyttiin lähettelemään vaan sähköisiä joulutervehdyksiä. Kummipojan paketti löytyikin jo Suomesta ja muuten lahjotaankin ihan vaan pienesti toisiamme. Tietysti perheen lapset, kisu ja koiruli, ovat saaneet kaapin perukoille piiloon jo pari pientä pakettia, eikä heppakaan jää ilman jouluherkkuja - punakylkisiä omenoita ja pussillista porkkanoita. Katti tosin sietäisi melkein jäädä ilman lahjojaan, sillä sinä siunaaman hetkenä kun sain ostoskassit purettua autosta sisälle ja selkäni käännettyä, oli rohmulainen jo kavunnut huumaavan kissanmintun tuoksun viettelemänä ruokapöydälle (ja meillähän ei siis normitilanteessa kissa ole millään pöydällä koskaan), kaivellut lahjansa kassista ja kellisteli minttuhiirunen suussaan auvoisasti keskellä pöytää. Ja saavutetuista eduistahan ei tietenkään luovuta: kissa tarrasi huumesisältöiseen saaliiseensa sen verran tiukasti, että elikko oli ihan paras suosiolla luovuttaa löytäjälleen ellei välttämättä halunnut jotain uutta rei'itystä johonkin osaan kehoansa.

Toistemme lahjat kävimme metsästämässä kaupoista tänään: homman piti olla harvinaisen helppo, sillä olimme etukäteen kumpainenkin keksineet yhden mieluisan lahjan, minkä haluaisimme. Mutta kuinka ollakaan - kaksi ostaria tuli rundattua ympäriinsä, kuutisen tuntia hukattua aikaa ja vasta illan viime metreillä jalkojen jo laahautuessa puolitunnottomina perässä löysimme ne mieleiset lahjat... Huh huh. Miten me ollaankin näin vaikeita.

Tästähän ei joulutunnelma ole enää kuin noususuhdanteessa! Mies jäi juuri pienelle joululomalleen ja häippäsee tosin todennäköisesti päiväksi-pariksi metsämaille peuroja sihtaamaan, mutta onpa mulla sitten oivasti aikaa laitella viimeiset jouluaterian osaset reilaan, huudattaa suomalaisia joululaulu-cd:itä sieluni kyllyydestä, nauttia kynttilänvalosta ja ihanasta tunnelmasta, kunnes aatto koittaa ja vietämme mahdollisesti viimeisen kahdenkeskeisen joulun piiiiitkään aikaan.

Can hardly wait.