Viime viikonloppuna olikin taas vaihteeksi sutinaa niin, että viikonloppu tuntui vilahtavan ohi pikakelauksella... Lauantaiseen tapaan meillä oli heppasen kanssa ohjattua kuviokelluntaa Annen johdolla ja siinä sitten tietty huseerasin sen jälkeen niin, että iltapäivällä kun viimein suuntasin kotiin, olin ihan nälkäkuoleman partaalla. Mies onneksi pelasti tilanteen tuomalla feivörittikinkkiä evääksi. On se niin pätevä, oppinut jo tasan että kun tilanne on tuo, täydellisen ja erityisen epämiellyttävän persiiseenammuttu-efektin välttää vain erityisen pikaisella aterian esillepanolla.
Illan biletykseen valmistautuessa on tietenkin erinomainen idea ensin riehua koko päivä, sitten nääntyä nälkään ja sen jälkeen vetäistä about saavillinen kinkkiä (mieskin jo katsoi epäuskoisena mun kukkurallista lautasta ja oli ihan että tosissaskos aiot vetää ton kaiken - ja kyllä vedin). Tästähän seuraa takuuvarmasti totaalikooma, jota sitten yritetään taltuttaa tunnin iltapäiväunilla. Big mistake! Sen jälkeen seisoi päässä sekä tukka että silmät ja edes maskeeraukseen käytetty laatuaika ei saanut loihdittua pärstäkertoimeen edes herännyttä saati pirtsakkaa ilmettä. Dammit!
No ei auta, nokka kohti bileitä vaan. Ekana karautin kaverin luokse Coppelliin, sillä siellä oli Suominaisten kokoontumisajot eli syyskokous. Ihanan moni oli vetäytynyt lähestyvän Halloweenin kunniaksi johonkin kostyymiin, mutta mä näytin tod.näk. zombielta ihan ilman sen kummempaa puvustusta... Kiva oli taas tavata uusia ja vanhoja tuttuja, istua iltaa ja nauttia hyvästä ruoasta. Bileet oli kuitenkin pakko jättää kesken, sillä tuttavapariskunnan Oktoberfestit kutsuivat Valley Ranchissa. Sielläkin tietysti pöytä notkui kantimillaan kaikkien ihanien herkkujen painosta, joten tottahan mäkin pyörin ympäri pöytää useampaan otteeseen. Sen kinkkimätön jälkeen kaiken logiikan mukaan mun mahan vetoisuuden olisi pitänyt olla jo ns. maxed out, mutta mitä vielä...
Jossain vaiheessa iltaa huristelimme takaisin kotiin. Sunnuntai lähti käyntiin mun osalta vähän verkkaisesti, ihme aktivistimies oli kyllä jo aamu-usvan aikaan jossain golfkentän laitamilla... Hullu ihminen. Mä löysin aktivismivaiheen vasta hieman myöhemmin ja käytin aikaani vessojen jynssäykseen ja johonkin yleiseen perussiistimiseen. Prkl kun tää huusholli on jotenkin ihan yli-iso, kun yhden kolkan saa about katseenkestävään kuntoon ni jo joku toinen kolkka suunnilleen seitittyy...
Illalla suoriuduimme vielä Nokia Theatreen, joka on vaan n. 20 minsan ajomatkan päässä meiltä, sellainen nasta mesta, jossa on erilaista häppeninkiä - konserttia, keikkaa, stand-upia sun muuta. Eipä oltu sielläkään saatu aikaseks visitoida ennen kuin nyt kun saimme ilmaisliput Randy Travisin konserttiin. Pakko tunnustaa ettei ollut sitten minkäänlaista visiota herran repertuaarista ennen kuin ennen keikkaa kävin vähän youtubettaa et millaisesta viserryksestä on kyse... Travis on kuitenkin pitkänlinjan kantrimuusikko, jolla on kuulemma liuta kantrilistojen ykköspaikkoja plakkarissa. Ylläri ylläri, keikka oli itse asiassa aika hyvä! Mä jo pelkäsin et käy tyypillinen katriefekti että ekan kolmen biisiin jälkeen kaikki alkaa kuulostaa siltä samalta, mutta Travis saikin pidettyä kiinnostuksen päällä ja väliin heitetyt enemmän tai vähemmän asiaan liittyvät vitsit olivat eittämättä hauskoja :).Sen verran hulinaa oli, eikä tilannetta auttanut se, että kokolailla viimeisillään oleva raskautunut täkäläinen ystäväni kävi toistamiseen sairaalassa harjoittelemassa että jokohan ne kaksoset sieltä päivänvaloon pyörähtäisivät, niin pitihän tämän kaiken fyysisen ja psyykkisen rasittumisen jälkeen korkata maanantai salongissa (ei onneksi sentään saluunassa)... Kahden kaverin kanssa siellä nökötettiin rivissä manipedissä enemmän tai vähemmän alkoholipitoiset drinksut kourassa ja ihmeteltiin maailmanmenoa. Siinä nauttiessani vuoroin jalka-, käsi- ja niskahierontaa ja kynsien siistimistä ja kaunistusta, piti eittämättä miettiä että tällaiseen hemmotteluunhan voisi kyllä tottua...
Tämä välissä ollut viikko on ollut sellaista husaamista niin töissä kuin vapaaehtoishässäköissä, että pakko ottaa vissiin vähän iisimmin tänä viikonloppuna. Tänä iltana olis tosin halloweenbileet kaveripariskunnalla, huomenna taas ratsunatsin ohjaamaa hevosteluaktiviteettia, mies lähtee viikonlopuksi metsälle eli mulla on 100% vastuulla varsin aktiivisen russelikakaran kaikenlainen viihdytys ja lenkitys ja sunnuntaina pitäis vissiin lähtee taas pitkästä aikaa shobaakin... Nyt olis vuorossa jonkinlaiset ulkojoulukoristeet, sillä meidän kotikadulla on jo yli puolet taloista verhoiltu luojaties mihin vilkkuvälkkyyn, jääpuikkoon ja valokaapeliin, että kai meidänkin pitää jossain vaiheessa pistää edes joku yksi lumihiutalekoriste tuohon etupihalle... Eli ihan mitään totaalista sohvapottuuntumista ei pääse ehkä ilmenemään, vaikka ois tossa pari hyvää leffaa dvd:lläkin... Ehkä ensi viikonloppuna sitten ;).
Ai niin paitsi et onhan tässä viikonlopussa yksi ylimääräinen tuntikin! Tällä laidalla Atlanttia nimittäin vaihdetaan talviaikaan vasta tänä viikonloppuna...
Eli HAPPY HALLOWEEN y'all! Älkää antako trick-or-treataajien peljästyttää - ainakaan suuresti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti