Dallas/Fort Worth Metroplex

Eräs nimeltämainitsematon tuttu tuossa jo valitteli että ei pysy enää kartalla kun on Dallasia ja Grapevinea ja Coppellia ja Irvingiä ja Fort Worthia ja ties mitä Metroplexiä, joten tilanteeseen tarvitaan tietty korjaus! Apus, kartta kehiin!

Oheisesta kartasta hahmottuu siis tuo Metroplexin alue. DFW Metroplex käsittää siis nuo kartan värilliset alueet, tosin yleisesti ottaen noita ympäröiviä pienempiä kuntia luetaan alueeseen laajastikin mukaan. Dallas ja Fort Worth ovat sellaisia isompia bisneskaupunkeja pilvenpiirtäjineen. Arlington, Grand Prairie, Grapevine ja Irving ovat sellaisia keskisuuria kaupunkeja alueella - niissä on paljon asutusta, hotelleja, bisnestä ja ostoskeskuksia. Nuo pienemmillä teksteillä olevat mestat (esim. Coppell) ovat sitten sellaisia pieniä maalaismaisia, kylämäisiä kaupunkeja.

Tarkasti jos karttaa tutkii (silloin kun sen on ensin klikannut suuremmaksi...), löytää lilalta Grapevinen alueelta neliön = meidän nykyisen asunnon. Coppell-sanan alapuolella (oranssin alueen yläosan tuntumassa) on puolestaan pallo, joka markkeeraa tulevaa asuntoamme. Ruksi kartalla (oranssilla alueella) on miehen töipaikka eli The Firma.

Noi muut rinkuloinnit ovat jotain muita olennaisia sightseeing -nähtävyyksiä, kuten Ikea ja Chinatown ;) . Ensin mainittu on vielä näkemättä ja kokematta, mutta pohjoismaisen ruokatarpeen iskiessä pahasti, on sieltä kuulemma noudettavissa toiseksi parasta eli Maraboun suklaata, näkkäriä, silliä ja lihapullia, kuten Suomenkin putiikeista. Jes! Tästähän tämä elämä lähtee :) .

Money makes the world go round...

Tämä on tällainen tähdennys paikallisesta rahankäyttökulttuurista... Täällähän siis tosiaan kulutetaan ja kunnolla. Raha pyörii kun porukka ostaa palveluita ja tavaroita. On puutarhureita, poolin putsaajia, siivoajia, lastenhoitajia jne. Hinnat ovat eurooppalaisen näkökulmasta aika hyvin kohdallaan eli täällä on moni asia varsin edullista, tosin eurooppalaisen tuontisafkan (esim. ranskalaiset juustot, italialaiset aurinkokuivatut tomaatit jne.) ja muun tuontikaman hinnat ovat aika hyvässä nosteessa, mikä sucks.

Merkkivaatteita, -laukkuja yms. unelmakamaa täältä saa varsinkin outlet-myymälöistä (vähän niinku tehtaanmyymälöitä) ihan älyttömän edullisesti verrattuna Suomi-hintoihin. Mä sekosin Houstonin reissulla täysin: Conroen Outlet Mallilla törsäsin omaisuuden mm. Guessin ja Tommy Hilfigerin liikkeisiin, mutta kyllä mä sitä kamaa kannoinkin niistä ulos ihan kiitettävästi ;) . Ja mitä ostin? Ette ikinä arvaa?! No kenkiä ja käsilaukkuja... No okei, vaatteita kans ja kaukonäköisesti jopa syksyäkin varten. Mutta just näin ison kyltin, jossa Sarah Jessica Parker (se Sinkkuelämien Carrie) julisti, että "A Woman can never have too many shoes", joten mitäpä sitä taas uusista kenkäpareista tuskaa tuntemaan ;).

Kulutuksessa on meillä vaan yksi kynnys: meillä ei ole luottohistoriaa eli credit historyä, jota tarvitaan täällä lähes kaikkeen isompaan hankintaan, mitä ei makseta heti. Eli siis esim. kuukausimaksuisia tai laskutettavia (esim. kaapeli-tv, puhelinliittymä) kamoja ei täältä meinaa saada hankittua mitenkään, koska sulla ei credit historyn myötä ole tavallaan näyttöä siitä, että maksat laskusi tunnollisesti. Meinaa olla vähän haasteellista saada mulle matkapuhelinliittymä ja uuteen kämppään internet ja kaapeli-tv. No, vaihtoehtoja on saatu jo vinkiksi Merviltä ja muilta tutuilta, joten täytyy toivoa että asiat saadaan reilaan. Historyä onneksi alkaa kertymään aika pian kun Jakelle alkaa juosta raha tilille ja makselemme paikallista autolainaa jne. Joskus vaan tuntuu hullulta että tämän kulutuskulttuurin keskellä ei raha kelpaa vaikka miten haluaisi jotain ostaa...?!?!

Kulttuurioppeilua & biletystä: TO 19. - SU 22.7.

Yiii, tuli ihan työajat mieleen kesken sujuvan lomailun kun torstaina piti kammeta pedistä aamuaikaseen ylös. Ajeltiin Firmalle ja oltiin siellä Joycen vetämässä kulttuurikoulutuksessa valtaosa päivästä. Meitä oli siis minä + mies ja aiemmin mainittu Piritta, joka on också Firmassa töissä. Paljon oli tuttua ja maalaisjärjellä ajateltavaa asiaa, mutta niitä oli ihan hyvä kerrata. Lähinnä päivä siis koostui amerikkalaiseen elämäntapaan, historiaan, ajatusmaailmaan, kommunikointiin ja käytännön asioihin tutustumisesta. Lounaalle ajelimme Grapevinen nurkille Maccaroni Grilliin, jossa oli nam italialaista sapuskaa.

Iltapäivällä kokoonnuimme taas bulggareitten kanssa Joycen autoon ja ajelimme jälleen kerran sossulaan. Tällä kertaa saimme ihan konkreettisesti kätösiimme tulosteet uusista sosiaaliturvatunnuksistamme. Virallinen kortti tulee perässä parin viikon päästä, mutta tällä slipareella pääsemme jo eteenpäin esim. auton hankinnassa, kun tässä valtiossa oikein mikään asia ei toimi jos ei ole a) sosiaaliturvatunnusta, b) paikallista ajokorttia, joka toimii henkkarina ja c) luottohistoriaa (siitä tuonnempana).

Kotiin ajelimme muuten Grapevinen Breadhausin kautta. Kyseisessä leipomossa tehdään nimittäin aivan ihania eurooppalaistyylisiä leipiä ja torstaisin sieltä saa suomalaisen jälkiuunileivän tyyppistä littanaa "Finnish rye" -ruisleipää. Vähän taivas aukeni kun sai pitkästä aikaa kotoisen tyylistä leipää paikallisen hötömössötysleivän sijaan! Kotona odotti myös toinen iloinen yllätys: viralliset ajokorttimme olivat saapuneet postitse, jei! Ihme ja kumma, mä jopa näytin ihmiseltä siinä kuvassa, enkä vankeinhoitolaitoksesta karanneelta, kuten kaikissa virallisissa kuvissa yleensä...

Perjantaina käytiin miehen kera Dallasin keskustassa. Vietettiin muutama tunti Dallasin World Aquariumissa, joka oli aika vinkeä mesta. Sellainen sademetsämäiseksi rakennettu akvaario, jossa lenteli lintuja vapaana (joo kiitos, sain muistutuksen asiasta shortsilleni...), oli kaikenmaailman otuksia (alligaattoreita, liskoja, pingviinejä, sammakoita) ja tietty nimensä mukaisesti vedessä majailevia kaloja, haita, meduusoja sun muita olioita. Oli ihan mielenkiintoinen keikka :) !

Sieltä suunnimme lähellä olevaan West Endiin, jossa sijaitsee Dallasin "historiallinen keskusta". Täytyy tosin muistaa että täällä historialliset rakennukset tarkoittavat yleensä jotain 100 vuotta vanhoja punaisia tiilitaloja, ei eurooppalaiseen saati sitten vanhempien kulttuurien tyyliin satoja tai tuhansia vuosia vanhoja monumentteja ;)... Eipä siellä oikeasti mitään kaksista näkemistä ollut, joten lantsimme T.G.I. Fridaysiin tutustumaan oikein periamerikkalaiseen ateriointiin. Jummi jammi että oli hyvää, fiilis oli korkealla viimeistään Ultimate Passion Maitain jälkeen ;) .

Ilmeisesti sain moisesta hulttiomaisesta alkoholinkulutuksesta jonkun omantunnon soimauspuuskan, sillä illalla oli ihan pakko päästä taas lenkille. Tällä kertaa olin sentään liikenteessä normaalimpaan aikaan eli vähän viileämpinä illan tunteina ja nesteytyksellä varustautuneena. Voitte kuitenkin arvata etten tosiaan tavannut lenkillä yhden ainutta vastaavaa huhkijaa...

Lauantaina läksimme baanalle oikein porukalla. Tuttu pariskunta Coppellista, me sekä Mervi & mies ja heillä visiitillä oleva kaveri survottauduttiin "tila"taksiin ja kyydittäydyttiin Deep Ellumiin, joka on Dallasin keskustassa sellainen taitelijoiden, tatuointimestojen ja bilepaikkojen keskus. Vähän epämääräinen maineeltaan, mutta tulipahan tuohonkin seutuun turistauduttua. Käytiin syömässä hyvin ja nauttimassa yksi jos toinenkin Pama Rita (trendiversio margaritasta) St. Pete's Dancing Marlinissa. Ulkopäin epäilyttävä mesta (kuten useimmat paikat Deep Ellumissa), mutta sisällä fiilis oli korkealla ja tonnikala maistui :) .

Ravintolasta suoriuduimme joskus yöllä Uropaan, joka on sellainen diskomesta. Ziisus mitä musaa! Sellaista tummaa hiphopbiittiä koko ilta (ja saman väristä oli myös mestan kansoitus aika pitkälti) niin että bassot särisi korvissa vielä pitkälti seuraavana päivänä. No mutta porukkaa riitti, juomaa riitti, tanssia riitti (tuli opeteltua paikallinen sexy venkoilu), joten kivaa riitti ;) . Oli ihan hauska kattoo miten joku breikkas ringin keskellä ja porukka biletti siinä ympärillä.

Sunnuntai meni lähinnä toipuessa. Ei vanha jaksa! Tv:stä tuli sentään kelvollista tarjontaa, mm. Desperate Housewives - täällä pyörii uusintana kausi 3 eli just sellaiset jaksot, joita mä en ole nähnyt, jiihaa :D !

Cowboylua ja sossuilua: MA 16. - KE 18.7.

Stockyard Stationilla pääsi kunnon cowboy-fiiliksiin! Kuvia lisää oikean palstan linkkilistan kautta...


Mies jäi lomille, joten päätettiin lähteä tutustumaan maisemiin vähän lähiseutuja edemmäs. Maanantaina päädyttiin siis Fort Worthissä sijaitsevalle Stockyards Stationille, jossa päästiin nuuhkimaan vähän paikallista cowboy-meininkiä. Koska olimme liikenteessä tälleen arkipäivänä, ei siellä ollut rodeota tai sen suurempaa härdelliä, mutta bogoilimme paikallisissa country-henkisissä putiikeissa ja nautiskelimme paikallisittain burgereita ja kielen vievää fudgea (toffeeta). Pällistelimme paikallista longhorn-karjaa ja sen ajoa kylän läpi ja kultivoimme itseämme paikallisessa Cowboy-museossa. Kas, olemme jo askeleen verran lähempänä paikallisen kulttuurin ymmärtämystä :) ! Rodeoon on kyllä pakko suunnata joku kerta, Mesquitessa Dallasin itäpuolella sellaista kuulemma saa kylläkseen.

Stockyardsilta suuntasimme Fort Worthin keskustaan, joka oli kyllä siisti (kivempi kuin Dallas) ja kaunis pilvenpiirtäjineen, mutta aikalailla turistille turha mesta. Eipä siellä ollut kovastikaan nähtävää tai shoppailupaikkoja. Kotiin päin ajelimme Arlingtonin kautta: bongasimme matkalla mm. Six Flags Over Texas -huvipuiston (mua ei niihin hulluihin vuoristoratoihin saa kuin kilon palasina, paikallinen possujunakin on varmaan liikaa mulle!), Hurricane Harbor -vesipuiston, ralliradan, laukkaradan (ou jes, måste gå!) yms. Täytyy turisteilla niillä nurkilla joku kerta.

Tiistaina kävimme vähän ostoksilla ja iltapäivällä treffasimme taas Joycen Firman pihassa. Tapasimme myös saman bulgarialaisen pariskunnan, joka tuli yhtä aikaa maahan (mies Firman palveluksessa) ja joka on käynyt näitä perehdytyspakettiin kuuluvia juttuja samaan aikaan meidän kanssa. Siitä sitten sompailimme yhdessä Dallasin pohjoisosaan johonkin sosiaalitoimistoon. Siellä tuli sitten tutustuttua paikallisen byrokratian toimintaan kun haimme kukin itsellemme sosiaaliturvatunnuksia. Homma meni kyllä jouhevasti, sillä jokainen meistä oli jo kirjautunut immigrationin eli maaahantuloviranomaisten rekistereihin ja siten numero voitiin antaa. Aikaa kyllä saatiin kulumaan sossussa istuskeluun ja matkan varrella oleviin ruuhkiin...

Keskiviikkona kävimme bongailemassa terassihuonekalujakin että voidaan nautiskella paikallisista ihanista illoista (25-28 astetta), jolloin ulkona istuminen alkaa olla jopa miellyttävää... Nykyisen kämpän parvekkeelle tosin yrittää pesiä jotain öttiäisiä, yiiiiii, joten sinne noita kaluja ei kauheasti tee mieli viritellä, mutta ah sitten kun päästään omaan kotiin... Tilasimme vähän silleen suomalaishenkiset, tiikkiset kalusteet. Paikallisethan suosii tollaisia jättimäisiä, massiivisia, takorautaisia tms. metallisia kalusteita, mutta me koetetaan pysyä vähän pohjoismaalaisemmassa hengessä kun kerta hirveän etsinnän jälkeen lopulta sellaiset löydettiin.

Elonmerkkejä!

Jello! Täällä ollaan, vaikka toisin voisi luulla ;) ! Mies on ollut lomalla vikat pari viikkoa, joten elämä on mennyt aika hyvin tien päällä suhatessa milloin mihinkin suuntaan. Ollaan käyty mm. Fort Worthissä nuuhkimassa cowboy-meininkiä ja Houstonissa avaruuden ihmeitä ihmettelemässä. Yritän päivittää jutskaa tänne pikaseen kuvituksen kera... Nyt ollaan taas kotiuduttu ja valmistaudutaan pikkuhiljaa arjen alkuun. Miehellä alkaa duunit silleen "oikeesti" maanantaina, joten sitten meidänkin elämä alkaa tästä rytmittyä.

Viva las turismus: PE 13. - SU 15.7.

Grapevinen historiallista keskustaa.

Hehee, tulipa vietettyä oikein "area orientation" -turistiviikonloppu ;). Käytiin nääs tutustumassa lähiympäristön paikkoihin oikein urakalla.

Perjantaiaamu lähti käyntiin jotenkin hitaasti. Jakke meni duuniin ja mä tutkailin vähän edellisenä päivänä perille tulleen lentorahtimme kamoja ja totesin että lähinnä mukaan tuli ihan turhaa tavaraa (esim. villapaitoja, voi pyhä sylvi!!!) ja asioita mitä olisin kaivannut (esim. astioita; tässä kämpässä niitä on niin vähän että saa jatkuvasti olla tiskaamassa) ei tietty näkynyt mailla halmeilla. Taoin myös tovin konetta ja tulin häiriköivien puhelinmyyjien ahdistelemaksi. Rassaavan piinaavia puhelinmyyjiä täällä!

Onneksi Mervi & co pelastivat mut kotihelvetistä ja pakenimme porukalla ostoshelvettiin. Aikomus oli käydä Allenissa, jossa on sellainen merkkiliikkeiden Outlet Mall eli ostoskeskus, jossa on merkkivaatteiden omia liikkeitä, vähän kuin tehtaanmyymälöitä, joissa kaikki on hyvässä alessa. Kello oli kuitenkin jo sen verran paljon että totesimme ruuhkien vuoksi järkevämmäksi ajaa lähempänä olevaan Galleriaan, joka oli uusi tuttavuus mulle sekin. Galleria on sellainen "tavallinen", mutta aika high class ostoskeskus, jossa on mm. luistelurata alakerrassa ja aika prameat puitteet. Tulihan sieltä shoppailtua muutamia vaatteita ja ihanat sandaalit (voi että yllättävää että ostin _taas_ kengät...). Nam! Onneksi aikaa oli vähän rajoitetusti niin ei tullut ihan soikeena visaa vingutettua...

Lauantaina teimme miehen kanssa Grapevine-ekskursion. Kävimme Grapevinen ostoskeskuksella mm. bongaamassa World Marketin, josta saa kaikkea kivaa ulkomaalaista elintarviketta (jee, näkkäreitä ja englantilaista toffeeta) ja mm. nameja italialaisia viinejä. Käpsimme pitkin Grapevinen historiallista keskustaa, joka on sellainen vanhanaikainen, lähinnä yhden kadun varrelle asettuva kylä. Paljon erilaisia matalia myymälärakennuksia, ihan kuin jostain jenkkileffasta! Paras bongaus oli brittikamaa myyvä British Emporeum, josta bongasin tukon Polo-minttukarkkipötköjä! Jeii! (Tunnustan. Minä olen Skinnu ja minä olen poloholisti.)

Kun jalat oli kävelty lättäniksi päädyimme italialaistyyppistä sapuskaa tarjoilevaan Olive Gardeniin, jossa söimme oikein pidemmän kaavan kautta. En voi yhäkään välttyä päivittelemästä näitä annoskokoja. Eihän täällä tällainen normaali ihminen saa pupellettua kuin puolet annoksesta! Alkusalaattiakin tuli sellainen päätön vadillinen Jakelle, mä en edes ottanut sitä... Hyvää oli ja keksittiin tietty aihetta juhliakin: oltiinhan vietetty "uutta elämää" tasan kaksi viikkoa ja keväisistä häistämmekin oli "tasan" 2,5 kk. Jee! Aina löytyy hyvä syy juhlia ja nauttia lasillinen hyvää pinot grigiota ;) .

Toinen asia, mitä ei voi kuin ihmetellä on hintataso. Meinasin urheiluvaateostoksilla saada pahemman luokan ärsyynnystilan tajuttuani että maksoin eräistäkin tasan samoista, saman merkkisistä tuotteista about 30 € Suomessa. Täällä maksoivat ihan normaalihintaan $14.99 eli sellaiset about 11 €. Jumaleissön että Suomessa ryöstöhinnoitellaan! Miten voi olla mahdollista että täällä on halvempaa niin asunnot, ruoka, bensa, ulkona syöminen ja yleensäkin eläminen ja sitten ihmiset kuitenkin tienaa enemmän?!?!? Perskeles!! On se niin väärin. No tietty tää on tällainen kulutuskulttuuri että rahaahan täällä syydetään joka suuntaan ja vakuutukset, terveydenhuolto yms. ovat ihan eri syysteemit kuin Euroopassa, mut mut mut...

La-iltana kävimme myös Mervin kisulia Ottoa hoitamassa. Mervi & co ovat useamman päivän reissussa, joten meillä on nyt "hoitolapsi" ens keskiviikkoon. Aivan mahdottoman symppis otus!

Sunnuntaina aloimme taas aktiivisiksi. Ajelimme Lake Grapevinelle ajatuksena urheilla ko. järveä ympäröiviä lenkkejä pitkin. Ajatus hyvä, mutta tyssäsi aika nopeasti ekalla reitillä. Tiesimme kyllä että ko. järvi on tulvinut ja veden pinta on about 12 ft korkeammalla kuin normaalisti, mutta näin alavalla maallahan se tarkoittaa tosiaan että sitä vettä on sitten ihan kaikkialla. Oli jokseenkin koomisen näköistä kun picnic-pöydät nökötti järvessä ja tiet johtivat...järveen. Monta kymmentä metriä rannasta keskellä järveä oli joku kyltti "no parking". No daah, ei tosiaan aiota pysäköidä sinne ;) .

Kävimme sitten parissa muussakin puistossa tutkailemassa tilannetta, mutta muuallakin oli sama juttu. Yksi pätkä sentään löydettiin, jossa päästiin kävelemään ihan urheiluksikin ilman järveen dippausta. On se kyllä silti hullun hommaa toi urheilu keskellä päivää kun lämmintä on +37... Kärväytimme olkapäät ja hikoilimme tonnin.

Kävimme vielä lopuksi tutkailemassa Lake Grapevinen vastarantaa ja ihailemassa maisemia...mmm...miellyttävän viileästä ilmastoidusta autosta ;). Löydettiin yksi "biitsikin", mutta kun sen kansoitti noin 98%:sesti latinot, tunsimme itsemme jokseenkin massasta poikkeaviksi valkoisissa urheilupaidoissamme ja lenkkareissamme ;) . Täällähän siis valkoiset viettävät viikonlopun omalla poolilla, ei suinkaan jossain luonnonvaraisessa pöheikössä... No, kyllä me vielä opitaan tää paikallinen etiketti!

Kotirouvailua, it-insinööreilyä & masokismia: TI 10. - TO 12.7.

Ostin Empulle kissanminttuhiiren :). Taitaa paikallinen huume olla vahvempaa, koska kissahan sekosi, pyöri ihan ekstaasissa ja sinkoili pitkin seiniä puolen iltaa... Kisuleista muutamia kuvia Webshotissa.

Mies lähti maanantaina kolmen päivän duunireissulle Meksikoon, joten mä olin muutaman päivän ihan issesseen kotirouvana tai homemakerina ;). Maanantai meni vähän kauppareissaillessa, kotia laitellessa ja oikeastaan ekaa kertaa tv:n tarjontaan tutustuessa.

Tiistaina vietin koko aamupäivän asennellessa tätä uutta läppäriäni, joka nyt siis oivallisesti toimii, as you can see. Vähänks mä olen ihan kotikutoinen guru it-insinööri (Niinaa lainatakseni)! No, jotta kaikki ei ihan ruusuiselta kuulostaisi, niin kaikkihan meni _ensin_ putkeen, kunnes virustorjunta totesi et "fiksaanpa" tuosta pari epäilyttävää tiedostoa, jonka jälkeen kone piti bootata ja sittenhän se jäi vaan looppiin: aina kun Windows yritti käynnistyä niin siinä loggaustilassa kone kaatui uudestaan ja uudestaan... Mä perkelöitsin ja hyperventiloin, ajoin kovalevyn tarkistuksen ja muistin tilan tsekkauksen, mutta niiden mielestä kaikki oli ok eli ongelma oli sit Windowsissa (täs on viel tää prkleen buginen Vista). Hieman rauhoituttuani luin manuaalista että tässä masiinassa on joku disc free recovery, mikä on tietty loistava juttu, koska enhän mä ollut ottanut käyttiksestä mitään backupia kun meillä ei ollut riittävää määrää tarvittavia levyjä...

No, ihmeen kaupalla sain masiinan taas pelittämään recoveryn jälkeen ja sittenpä kaukonäköisesti päätinkin että tämä riittääkin tänään ennen kuin Compaq on tuhannen päreinä jossain makkarin nurkassa... Kävin vähän shoppailemassa kaikkea kivaa kamaa kotiin ja itselle (koska sehän auttaa kaikkeen ahdistus- ja ärsytystilaan) ja sit menin "käväisemään" Mervillä ja Teemulla vastaanottamassa kissanhoito-ohjeita kun he lähtevät jokuseksi päiväksi reissuun loppuviikosta. Aivan ihana ja siro pikkukisuli Otto heillä :) ! Mun pikavisiitti olikin sit about 3 h, oho... Onneksi osasin ajella iltapimeässä takaisinkin tänne. Vähänks olin ylpeä kun ihan isse osasin tuolla highwayllä suhailla ilman et liiskasin Kian mihinkään miljoonan littuun (tai yhteenkään littuun).

Keskiviikkona laittelin vielä konetta vähän kunnes sain jonkun ihme ahdistus-errortilan ja päätin että nyt riitää tää jatkuva kotona/autossa/kylässä/sisätiloissa oleminen, oli pakko vaan päästä ylös, ulos ja lenkille. Siis urheilukamat niskaan ja sit tonne alkupäivän paahteeseen (+35 astetta ja painostavan hiostavaa) lenkkeilee. Ja mähän en tunnetusti osaa ottaa mitään urheilua rauhallisesti tai normaalisti, joten vedin ihan hullua paahtokävelyä (pacea) koko tunnin matkan reittiä, joka kierteli milloin jalkakäytäviä, milloin ihme puskia ja pöheiköitä (ihan itse keksitty lenkki...) isolla kaarella Grapevine Mills Mall -ostoskeskuksen ympäri. Yritin vähän hölkätäkin paria pätkää, mut hippi loppu, heikotti ja kunto ei vaan riittänyt, joten tajusin sitten edes sen ettei kannattanut yrittää sitä laatua enempää.

Seuraa vaativa tehtävä: kuinka monta muuta lenkkeilijää tai kävelijää näin matkalla? Oikein: 0. Täällähän ei lenkkeillä. Tai jos joku nyt urheileekin, niin tekee sen jossain lenkkipolulla aamuvarhain tai illalla, ei pahimmassa kuumudessa. Niinpä sain kummastelevia katseita ohi kiitävistä autoista ja haikkaillessani korttelin pätkän Highway 121:n piennarta, olin jo varma että teen kohta Helit ja joku poliisi tulee pysäyttämään että mikä hätänä kun rouva täällä pinkoo pitkin pientareita... Kotiinpäin tullessa alkoi maitohapot painaa ja heikottaa; kun pääsin kotiportista sisään, olin ihan varma että jos nyt yhtään hiljennän niin tilttaan jonkin parkkikatoksen nurkkaan ;). Selviydyin hoiperrellen himaan, join jääkaapin tyhjäksi ja jäädytin itteni suihkussa. Sit kestikin varmaan 1,5 h toipua rasituksesta sohvalla saippiksia katsellessa...

Illalla olinkin sitten hullun energinen, siivoilin kämppää katosta lattiaan :D. Illalla saapui sit mieskin ehjin nahoin kotiin.

Torstaina Jaken lähdettyä normisti duuniin palautin Compaqin työn alle... Ajelin jotain huolto-ohjelmia, lisäosia virustorjuntaan ja asensin mesen. Jee, Martta ja Niina oli online, joten vaihdeltiin kuulumisia niiden kans ihan "livenä" aika hyvän aikaa. Olipa kivaa kuulla Ingålandian tallin kuulumisia ja Turun seudun uutisia! Aktivismipuuskassani asensin myös ton skanneri/kopiokone/printterin ja tutustuin uuteen MP3-soittimeeni, johon sain jopa tallenneltua pienen opiskelun jälkeen haluamani radiokanavat (siis kuka nyt mitään manuaaleja jaksaa opiskella...).

Kiitos ystäväiseni Anun, tässä uudessakin koneessa on nyt skandit käytössä eli ä:t ja ö:t löytyy! Onneksi kymmensormijärjestelmä on aika hyvin hallussa, muuten ei ehkä kykenis tällä urheilee, koska nythän siis noin 1/3 näppäimistä tekee ihan muuta jälkeä kuin mitä ko. näppäimen päällä lukee, heh.

Torstai-iltana käytiin Jaken kanssa pienellä (palauttelu-) kävelylenkillä. Jei, keskiviikon tetsauksesta ärtyneet (löytyneet?) peffa- ja kylkilihakset olivat iloissaan. Käveltiin löytämääni hauskaa puistolenkkiä, jonka varrella sirkat siritti ihan kreisinä. Vieressä kulkevasta joesta löytyi haikara breikiltä, joen mutkassa hirveästi erilaisia kaloja (ja isoja, yökkö, niiden seassa en ikinä uis) ja pieniä kilppareita! Hassua, jotenkin ei pysty vielä kässää miten erilainen eläinkanta täällä on, joessa voi siis ihan luonnonvaraisesti olla kilpikonniakin... Vastaan tuli sudenkorentojakin, jotka muistutti ihan kakstasolentokonetta. Ihmeeeeeellistä täällä amerikanmaalla...