KUNNES tänä keväänä osui kohdalle. Tosin eiväthän nuo nykyajan lapset sarjakuvan tyyliin keksit kourassa ovella kolkuttele, vaan meilitse pukkaa tuttavan tytön keksimyyntiviestiä ja miehen duunipaikalla oli jollakulla ollut joku päivä lapsi mukana keksitilauslomakkeet kourassaan. Kävipä sitten niin, että kommunikointihäirön vuoksi sekä mies tilasi keksejä, että minä... Nyt niitä siis tuppaa kohta ruokakomeron hyllyt notkolleen. Säälistä melkein tilattiin pipruja myös naapuruston partiolaislapselta, joka ovella kävi kolkuttelemassa, kun oli niin kamalan pettynyt ilme hänellä kun kerroimme, että olimme keksejä tilanneet jo omiksi tarpeiksi.
"Omiksi tarpeiksi" on tosin hyvin suhteellinen käsite... Mikä siinä onkin, että vaikkei meille kuppikakkuset (hihhii, mikä sana, cupcakeseja siis tarkoitan ja luin netistä että ne ovat sitten kuppikakkusia suomeksi), pullat, donitsit tai muut sen sorttiset kotiin useinkaan kantaudu, niin keksejä pitää olla aina. Ripiripi vaan kuuluu ruokakaapista illan pimetessä ja kilinkoli sanoo piparipurkin kansi... Niinpä meille rantautuneet ensimmäiset kolme partiolaispiprupakettia avattiin tietenkin kaikki kertalaakilla, koska pitihän meidän luonnollisesti tehdä syväanalyyttinen vertailu keksien kesken ja kannattiko näitä nyt sitten tammikuussa tilailla ja kuukauden päivät odotella. Arvatenkin syväanalyyttiselle tasolle päästiin vasta kun kaikki kolme pakettia olivat puolillaan... [Raati totesi, että hyviä ovat, mutta eivät nyt ehkä ihan hypetyksen arvoisia halleluujaherkkuja.]
Jotta ei nyt täysin erheellistä käsitystä pääse syntymään, niin myönnettäköön että ei meillä ns. kuppiin - tai paremminkin ehkä kuppikakkuseen - syljetä. Kas tuossa alkuviikosta sain sikspäkin näitä herkkuja - siis sellaisia kuorrutettuja muffinsseja - kaiffarin koirankaitsentapalkkioksi. Kuului vaan viuhvauh ja rasia oli puolillaan kun mies tuli töistä. Jostain lauseyhteydestä hän lopulta hahmotti, että vierailija ei ollut osallistunut herkuntuhontaan vaan olin ihan itse kietaissut herkut huiviin. Suu loksahti ihmetyksestä auki ja silmät selälleen. Vaan kummasti kyllä pari mufaria katosi miehenkin viiksien alle aika vilakasti...
Ihmetellään täällä sitten että jo on halvattu kun ei nää jokuset ylimääräkilot vaan ota lähteäkseen... Kummallista?!?!
4 kommenttia:
Hihii, tuli ihan mieleen se kerta kun meille kaupattiin lentopalloilijatyttosten toimesta keksiTAIKINAA!!!! No ma meinasin et kylhan taa(kin) jenkkitouhu pitaa kokeilla, ja tein tilauksen, riipaisin nimeni sinikantiseen ruutuvihkoon ja maksoin kiltisti etukateen. Ei kai mikaan yllari etta en koskaan sita taikinaa paassyt leipomaan.... Lieko ne oli lentopalloilijoita ollenkaan...hahaa....
Ääh,älä ota niin vakavasti paria ylimäärästä. Kun pääset tänne pakastin-suomeen ne häviää pelkästään kasvaneeseen lämmöntuottamis tarpeeseen..nim. hyr..
Jos ei pelkkä kylmyys ja lämmöntuotanto hävitä niitä niin viimeistään lumityöt...
Mervi; ehhehee, mä olinkin ihan unohtanut ton keissin :D !
Tiina & Tapsa; tarvii vissiin alkaa varustautua henkisesti jo tulevaan... Jos ei vielä ens talvena niin vissiin seuraavana sitten sitä taas heilutaan lapion varressa.
Lähetä kommentti