keskiviikko 11. marraskuuta 2009

So very American

O-ou, nytkö mä sitten olen amerikkalaistunut askeleen verran enemmän? Tein nimittäin tänään jotain periamerikkalaista, mitä mun ei ole ollut tapana tehdä ennen tätä...

Kas olin tuossa aamupäivällä pojan kanssa baanalla; käytiin vähän hoitelemassa asioita, käväistiin ostamassa äidille kaulakilluttimia korukutsuilta ja paluumatkalla haettiin hepalle evästä rehukaupasta ja piipahdettiinpa siinä sitten parissa liikkeessäkin kun poika sopivasti sammahti päikkäreilleen. Eräässä rättipuodissa sitten olikin jotenkin paljon kaikkea kivaa tyrkyllä puoli-ilmaiseksi ja ostoskärryn kahva alkoi kansoittua henkareista. Tämä ja tuo ja tuokin vielä! Sovituksen aikaan uniltaan tovi sitten herännyt pieni mies päätti sitten että hänellä oikeastaan onkin juuri nyt nälkä, tylsä, vessahätä ja oikeestaan kaikki ihan pehvasta, joten minä yritän huiskia riepua pikakelauksella päälle ja pois ja samaa tietä hyväksytty/hylätty -pinoon. Jokunen onnistuikin kunnes kärryn pohjalla alkoi volyymi nousta siihen malliin, että parempi olisi suunnata kohti kassoja about samantien tai kohta täällä huudetaan palosireeninä.

Niin monta kivaa vaatetta jäi koklaamatta! Entten tentten, mitä teen?! Lopulta vaan otin ja kahmaisin kaikki loput sovittamattomat kainaloon, tungin ne kärryyn ja ei kun kassan kautta pihalle. Olikin muuten oikeesti kiva sovitella vaatteita rauhassa himassa ja syynäillä että mätsääkö tää nyt sen tai ton alaosan kanssa, mitä olin miettinyt... Osa oli tosi buenoja henkarissa ja vieläpä päällänikin, mutta osan mukana tuntui kummasti tulevan ainakin pari jenkkakahvaa tai jokunen kilo kaupan päälle.
Siispä myöhemmin samana iltana tungin epäkelvot rätit kassiin ja palautin ne lähimpään saman ketjun liikkeeseen (kävin päivällä kauempana, silloin matkan varrella olleessa liikkeessä).

Myyjä pingasi tuotteet koneelle ilmeenkään värähtämättä ja chitchattasi diipadaapaa kuten aina. Mulla oli jotenkin ihan puolikriminaali olo, vaikka tämä on täällä ihan normaali tapa - jos ei just nyt jaksa sovittaa, niin onhan tässä about kuukausi aikaa pällistellä niitä kotipeilistä ja jos ei kuva miellytä, niin takaisin putiikkiin vaan ja fyffet takaisin kortille. Helppoa, eikö?!


Ei kommentteja: