Ja sitten samalla kuitenkaan en... Vielä olisi kuitenkin sitä ja tätä koettavaa ja nähtävää ennen kuin täältä olisin valmis lähtemään. Firmankaan kuvioista ja koukeroista kun ei kukaan ota koskaan selvää, sitä ei tiedä vaikka lähtö lähenisi arvaamattomankin nopeasti. Tässä ei siis kerkeä murjottamaan vaan ilo on otettava irti siitä ajasta, mikä täällä on jäljellä.
Nyt näissä muutto- ja jäähyväismerkeissä on oma tulevaisuus ja sen sijaintipaikka pyörinyt mielessä enemmänkin. Yhtäkkiä päivälenkillä taannoin tajusin, että on sitä filmattu suurkaupunkeja tämän tantereen Itä- ja Länsirannikolla ja paikoin sillä välilläkin ja onpa filmipätkää suotu Dallasinkin pilvenpiirtäjille ja muille paikallisille nähtävyyksille. MUTTA missä ovat kuvat meidän perheen päivittäisestä arkimaisemasta? Mitä kuvia sitä olisikaan pienelle aitoteksasilaisellemme näyttää sitten isona siitä kodista ja seudusta, missä vauvana pyörikään...?
Tilanteeseen tulee korjaus ja heti! Aloitetaan vaikka tutuksi tulleelta kävelylenkiltämme. Asuinseutuamme Valley Ranchia halkoo useampikin kanaali, jonka varrella lenkittelemme koiran ja beben kanssa aina säiden salliessa - ja nyt kun ei Esteriä ole taas hyvään aikaan näkynyt ja lämpötilat keikkuvat jälleen 20-25 asteen huituvilla, niin mikäs sitä on näissä aurinkoisissa syysmaisemissa tallustella hapenvaihdossa!
Yllä: Kotimme on linnamme! Oma koti syyspäivän auringonkajossa.
Alla: Syksy on saapunut kanavan varrelle.
Lenkkeili sitten melkeinpä missä päin kaupunkiamme vaan, on tämä näky matkan varrella aika yleinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti